Anoppi omii vauvan

Kaikki alkoi siitä, kun tein positiivisen raskaustestin. Eli raskausaikaani todella voimakkaasti, muuta puheenaihetta ei ollut kuin raskaus, osti vaikka mitä vauvalle, vaikka oltiin sanottu että kyseinen tavara on jo hankittu jne.



Oli suunnilleen synnytkseen änkeämässä mukaan ja kun mies kertoi, että nyt ollaan synnyttämässä, niin mamma tuli paikalle :D Saliin ei päässyt, mutta tuli kyllä heti huoneeseen, hyvä kun vauva oli saatu pestyä. Neuvoi hyvin auliisti hoidossa, halusi nähdä kun imetän, että imetänkö oikein (:D) jne. Muutti suunnilleen meille asumaan ekaksi kuukaudeksi vaikka yritettiin ajaa se kotiinsa.



Nimen hän oli myös miettinyt valmiiksi, sitä ei otettu. Ristiäisten järjestämisessä oli tohinalla mukana. Kun mentiin anopille kylään, niin yllätyksenä oli hänen mummokaverinsa, joille vauvaa piti saada esitellä kuin kiertopalkintoa. Jos hän on paikalla, niin itse en saa hoitaa vauvaa, hän varmaan imettäisikin jos voisi. Kerran yritti, että lypsäisin maitoa pulloon niin hän saisi syöttää kaksiviikkoista vauvaa.



On koko ajan tunkemassa kylään tai pyytämässä meitä sinne. Joo, ymmärrän että haluaa auttaa ja ei tarkoita pahaa, mutta ei anna meille yhtään rauhaa tutustua perheenä. Ollaan sanottu, että ei tarvita noin paljon apua, mutta hän ei ota asiaa kuuleviin korviinsa.



Kertokaa samanlaisia kokemuksia!

Ihan kuin asioilla ei voisi olla kuin kaksi puolta. Halutaan kyllä että hän osallistuu, mutta ei tunkeudu ja määrää meidän perheen asioista.



ap

Otatko tuon kaiken oikeasti noin tyynesti, vai onko tämä niitä tilanteita jolloin ei tiedä itkeäkö vaiko nauraa?



Kannattaisiko puhua anopille suoraan, että SINÄ olet tämän lapsen ÄITI ja hän on ISOÄITI, ja heillä on erilaiset roolit. Kerro myös, että haluat omaa tilaa ja aikaa lapsen kanssa ja sen jälkeen voitte yhdessä vauvelin kanssa ottaa kontaktia anoppimuoriin.



Hirveä tapaus! Onneksi omalla anopilla on nniin paljon lapsenlapsia, että ei tarvitse pelätä tuollaista!

Varmaan paras keino tuossa tilanteessa on puhua asiasta suoraan, mutta ystävälliseen sävyyn. Sanokaa rehellisesti, miltä teistä tuntuu ja ehdottakaa vaikka 1-2 kyläilypäivää viikossa. Antakaa mummon kuitenkin osallistua lapsen hoitoon silloin tällöin - se on pitkällä tähtäimellä viisas ja elämään rikkautta tuova valinta.

Hän vain naurahtaa ja sanoo, että te nuoret olette niin hupsuja, hänellä on sentään kokemusta useamman lapsen hoidosta! Emme ota tätä tyynesti, vielä en ole hänelle räjähtänyt, mutta se aika on käsillä...



ap

Sanotte, kun vierailu ei käy ja kun se käy. Ystävällisesti, sillä lapselle läheinen ja auttava mummo on kullanarvoinen. Mutta jämäkästi, koska te olette lapsen vanhemmat.



Meilläkin ois tädit halunneet syöttää vauvaa pullosta, anoppi olisi tullut synnärille katsomaan, olisivat tulleet porukalla meille siivoamaan, jne jne. Mutta me ilmoitettiin mikä meille käy ja mikä ei käy. Ensihihhulointi menee onneksi muutamassa kuukaudessa ohi kaikilta (itseltäkin :))

Miniällä ja anopilla kun on jo lähtökohtaisesti tulenarka asetelma suhteessaan.



5

että nimikin on jo valmiina, huhhuh.



Pitäkää pintanne!



-7

t. 9?

räjähdä vaan. Itse olisin ihan tosissani potkaissut, jos olisi sairaalaan tunkenut jo synnytyksen aikana. Uskomatonta, soveliaisuuden rajat ylittävää käytöstä! Kadut myöhemmin, jos et nyt asialle mitään tee. Muistelet, että sait viettää ihanan vauva-ajan hampaita kiristellen...

... että se oikeasti haluaa jopa IMETTÄÄ lasta. Voi herranjestas! Ei ole terve, ei!

Kyllähän sitä voi lastenlapsesta olla innostunut vähemmälläkin volyymilla kuin tuollaisella tuppautumisella.



Tsemppiä vieroittamiseen, koittakaa saada suutaria pysymään lestissään. Käske miehen puhua anopille.



terv. 4

onneks meillä ei tämä tilanne ole ihan noin paha, mutta risoo ja paljon..Anoppi ja appiukko paukkas laitokselle kuvia räpsimään 4 tuntia synnytyksenn jälkeen vaikka olin erikseen kieltäny tulemasta samana päivänä. Ja kuvathan oli laitettu molempien työpaikoilla sun muualla kiertoon välittömästi, mieheni ei saanut edes omalla työpaikallaan näyttää ensimmäistä kuvaa muksusta vaan appiukko oli jo sielläkin kerennyt käydä esittelemässä.. Meillä oli kotona remontti käynnissä ja sen takia jouduimme kaksi ekaa viikkoa majailemaan anopin luona. Anoppi tietenkin hääräsi koko ajan vauvan ympärillä, hyvä kun antoi vauvan edes nukkua, porukkaa lappasi koko ajan katsomassa vauvaa koska anoppi kutsui kaiken maailman tuttujaan kylään kysymättä minulta. Tietenkin hän saa omaan kotiinsa kutsua ketä vain (normaalisti siellä ei käy ketään), mutta voisi mahdollisesti kysyä minultakin koska sitä lastahan ne kaikki tuivat katsomaan.. Paras oli ehkä muutama viikko sitten kun olimme miehen ja vauvan kanssa kotona ja puhelimet oli molemmilla jossain ja appiukkohan oli tietenkin yrittänyt soittaa ja kumpikaan ei ollut vastannut, niin tämä päätti lähteä tarkastamaan että ollaanhan me hengissä.. matkaa meille on n.30km. Ja muutenkin pitää vähintään 3 kertaa viikossa tulla kyläilemään Ja anoppi jostain syystä kuvittelee lapsemme vanhemmaksi (nyt 2kk) ja riepottelee mukulaa miten sattuu, niskaaa ei ole tukenut varmaan kertaakaan yms.. Raivostuttavaa. Tiedän että heistä on sitten myöhemmin apua, mutta nyt ei huvittaisi pätkääkään..

Ehkä se ajan kanssa sitten helpottaa..

asetatte rajat. Kyllähän jokaisella henkilöllä ja perheellä pitää olla sitä yksityisyyttä ja tunne siitä että me määräämme elämästämme!



Hyi että mikä anoppi. Itsellä vähä lievempi versio tuosta!

Muistaakseni pari ekaa kuukautta. Yllättäen tulivat käymään aamuvarhaisella muka jotain tuomaan, osteli oman makunsa mukaan vaatteita ja tavaroita, puuttui joka asiaan, neuvoi kysymättä jne.

Lopetti kun aloin systemaattisesti "esittää superäitiä" hänen läsnäollessaan. Eli en jättänyt hänelle enää mahdollisuutta päästä pätemään. Muistin aina kuitata hänen ohjeensa tuoreella tiedolla ja perustelin aina. Useamman vuoden oli ihmisiksi, kunnes aloitti uudestaan esikoisen tultua uhmaikään, silloin ajatteli taas lastenkasvatusohjeidensa olevan meille korvaamattomia...

Jaksamista, eiköhän sinunkin anoppisi joskus luovuta. Salli hänelle jonkin verran hössöttämistä, mutta tee selväksi että kyse on teidän lapsesta ja te kasvatatte ja hoidatte häntä tavallanne!

Meillä on ihan samanmoinen meno aikoinaan. Puolisen vuotta jaksoin, sen jälkeen tilanne kiristyi tosi pahaksi. Nyt on kuitenkin kellon ääni muuttunut anopillakin: lapsenlapsia on 5, kaikki alle kouluikäisiä (meillä 2 lasta ja miehen veljellä kolme) ja anoppi välillä raskaasti huokailee kun joku pyytää *taas* lasta hoitamaan :)

Ymmärrän kyllä, että ylitunkeava anoppi ärsyttää, mutta.. Eikö ole kuitenkin niin, että te olette päätöksen nimen yms suhteen tehnyt ja anoppi on sen hyväksynyt? Hän ei ole siis verisesti loukkaantunut, alkanut haukkumaan teitä tms.

Tuleeko hän oven taakse kutsumatta? Jos hän vain toivoo pääsevänsä teille, mutta ei kuitenkaan tule väkisin niin eikös sekin asia ole siten hyvin?

Antakaa mummon nauttia lapsenlapsestaan, jos ei meno tuon pahemmaksi ylly. Kyllä tekin ehditte sitä lasta ihan tarpeeksi hoitamaan :)

Niin hirveitä tarinoita kaikenlaisista anopeista!

räjähdä vaan. Itse olisin ihan tosissani potkaissut, jos olisi sairaalaan tunkenut jo synnytyksen aikana. Uskomatonta, soveliaisuuden rajat ylittävää käytöstä! Kadut myöhemmin, jos et nyt asialle mitään tee. Muistelet, että sait viettää ihanan vauva-ajan hampaita kiristellen...

Eli en osannut pitää puoliani ja jäi esikoisen vauva-ajasta näiltä osin ikävät muistot. Onneksi appivanhemmat asuvat sen verran kaukana, ettei yllätyskyläilyt onnistu.

Nyt anoppi ei ole enää niin paljon hoitamassa ja vauvan kimpussa, mutta ohjeita satelee senkin edestä :(

Kyllä se siitä rauhoittuu aikanaan, eikä mitään pahaa kuitenkaan tarkoita. Suvaitsevaisuutta siskot, kyse ei ole mistään vakavasta!!