Pohdiskelinpa joskus että miten olisin toiminut

Ulvilan tapausta vastaavassa, jos oikeasti tilanne olisi se että kotiimme tunkeutuisi joku ja kävisi selkeän väkivaltaisesti veitsellä mieheni kimppuun. Ja nimenomaan tilanne jossa huomaisin että mies ei kykene puolustamaan itseään ja tunkeutujalla on aikeena tappaa.



Itse spontaanisti ajattelin että kokoaisin lapset hyvin hiljaa yhteen huoneeseen, varustaisin heille mahdollisuuksien mukaan vaatetta päälle ja käskisin juosta naapuritalon taakse terassille turvaan (luottaisn että naapurin mies tarvittaessa auttaisi, mutta en luottaisi siihen että heräisivät heti keskellä yötä auttamaan).



Sanoisin lapsille että otan auton tallista, ajan sen naapuritalon taakse josta pääsen lähtemään äkkiä joutumatta kulkemaan oman talomme edustalta ja käskisin lasten juosta metsän reunaa (50m) autolle. Ajaisin auton johonkin turvalliseen paikkaan, ja käskisin lasten pysyä autossa.



Jossakin välissä soittaisin poliisit ja koettaisin itse palata talolle auttamaan miestäni KUNHAN olisin saanut lapset turvaan. Missään kohtaa en pienimmässäkään määrin altistaisi ketään lapsistani vaaraan ja laittaisi katsomaan onko murhaaja vielä paikalla, en edes teinejäni, vaan kyllä hoitaisin kaikki lapset pois talosta ja varmistaisin heidän turvallisuutensa.



Väitän että melkoisen moni toimisi jotenkin vastaavalla tavalla JOS taloon oikeasti tunkeutuisi joku. Ja kuinka moni todella jäisi talon sisältä rauhassa soittelemaan? Ja jos talossa on murhaaja, katsooko hän tyynenä vaan kun eri henkilöt rupattelevat puhelimessa hätäkeskukseen?