Lue keskustelun säännöt.
Miten on näin vaikeeta päättää, mikä on suhteessa ok mikä riittää ja mitä haluan
27.08.2022 |
Mun on kyllä vaikea yleensäkin tehdä päätöksiä. Ja selvittää, mitä oikeastaan haluan ja toimia sen mukaan. Kaipaan kauheasti muiden näkökulmaa, mitä muut mun asemassa tekis.
Tilanne: olen eronnut vuosia sitten, kahden lapsen yh. Nyt oon tapaillut yhtä miestä, vuoroviikkoisää, tai seurustellut (se tässä just onkin ongelmana, kun en tiedä, miksi tätä sanois) jo pidempään ja kaipaisin suhteelta syvenemistä ja etenemistä. Sitä ei ehkä ole koskaan tulossa, mies on tyytyväinen nykyiseen tilanteeseen. Meillä on tosi hyvä yhdessä, suhde on hyvin fyysinen mutta on tässä muutakin kuin seksuaalista kemiaa. Tämä suhde siis mahdollisesti ei koskaan tule etenemään tapailutyyppisestä vakavammaksi. Muita emme kumpikaan tapaile.
Mitä tekisitte, jos itsellä kuitenkin toiveissa ihan kunnon parisuhde, joka voi edetä jossain vaiheessa esim. yhteenmuuttoon: jatkaisitteko tapailua ja etsisitte samalla parempaa? Lopettaisitteko suhteen saman tien? Odottaisitteko, että suhteesta ehkä sittenkin kehittyy vakavampi?
Yksi asia, mikä mua erityisesti hiertää tässä suhteessa, on miehen tiiviit välit exäänsä. Heillä on yhteinen lapsi, pieni, omani ovat teinejä. Toki lapsen asioissa pitää olla yhteydessä, ja mies on omistautuva isä, mutta tää on jotenkin outoa mun mielestä. He viestittelee ja soittelee varmaan päivittäin "lapsen asioissa", exän luo pitää mennä milloin missäkin asiassa auttamaan, ex käy miehen omistamalla mökillä lapsen kanssa ja ilman, ex laittaa miehen fb-postauksiin sydänreaktioita ja kommentteja... Ja samaan aikaan mä oon aika lailla näkymätön miehen lähipiirille. En varsinaisesti ole mustasukkainen, mutta tuntuu että täytyy miettiä, voinko olla tällasessa kuviossa mukana.
Lisättäköön, että tää ex petti miestä, pitkän aikaa, ja siksi erosivat. Siksikään en tajua niiden jatkuvaa yhteydenpitoa.
Kommentit (16)
Kuinka kauan olette tapailleet?
Ehkä nyt kannattaa katsoa rauhassa miten asiat kehittyvät. Kaikki suhteet ovat erilaisia. Teillä vasta muodostumassa omanne.
Puhukaa asioista.
Itse olen sun miehesi kaltainen eli en haluaisi yhteenmuuttoa. Voisitkohan siinä antaa periksi? Joskus ihmisillä on outoja päähän pinttymiä miten asioiden kuuluu mennä. Ehkä vaan ajattelet että suhde ei ole oikea suhde, jos ei asuta yhdessä. Edetkää ihan rauhassa.
Exään kannattaa myös tutustua niin on helpompi suhtautua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kuinka kauan olette tapailleet?
Ehkä nyt kannattaa katsoa rauhassa miten asiat kehittyvät. Kaikki suhteet ovat erilaisia. Teillä vasta muodostumassa omanne.
Puhukaa asioista.
Itse olen sun miehesi kaltainen eli en haluaisi yhteenmuuttoa. Voisitkohan siinä antaa periksi? Joskus ihmisillä on outoja päähän pinttymiä miten asioiden kuuluu mennä. Ehkä vaan ajattelet että suhde ei ole oikea suhde, jos ei asuta yhdessä. Edetkää ihan rauhassa.
Exään kannattaa myös tutustua niin on helpompi suhtautua.
Ollaan tapailtu kaksi vuotta. Ja ens siis ole ajatellut, että pitää muuttaa yhteen, en edes halua sitä itsekään ennen kuin ainakin vanhempi lapseni joka kohta on täysi-ikäinen, muuttaa omilleen. Mutta haluaisin, että sellainen arjen jakaminen vois edes joskus tulevaisuudessa olla mahdollista ja molemmilla haaveena.
Mutta että pitäis tutustua exään, wtf?!?
Ap
Jos sinulle on vaihtoehto "tapailla ja etsiä samalla parempaa" niin ethän sinä tuohon mieheen ole edes rakastunut! Rakastunut ihminen ei edes näe muita.
Haluat ilmeisesti parisuhteen eikä sinulle ole pohjimmiltaan väliä, kenen kanssa. Miksi?
Mies on kovin kiinni exässään. Se haittaa jo nyt suhdetta, entä tulevaisuudessa. Uusperheissä avoin keskustelu on tärkeintä. Ulkopuolisuuden kokemuksia on vaikea välttää, mutta jotenkin miehen pitäisi näyttää myös sinulle arvostusta ja rakkautta.
Ei ole ok tapailla ja etsiä parempaa. Mietipä kuinka paljon helpompaa on kuitenkin sinkusta lähteä katsomaan että mitä jonkun muun kanssa tulee.
Ja jos haluat toisenlaista suhdetta, niin siihen sinulla on täysi oikeus, eikä mitään periksiantamisia, jos haluat asua yhdessä tms.
Itsekään en halua asua yhdessä, mutta en halua kyllä kenenkään "tyytyvän" siihenkään, ja takaraivossa kaihertaisi kuitenkin, ja suhde ajan mittaan ehkä kuihtuisi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos pitää miettiä, tunteita ei ole tarpeeksi.
Siinä yksi neuvo.
Vierailija kirjoitti:
Jos sinulle on vaihtoehto "tapailla ja etsiä samalla parempaa" niin ethän sinä tuohon mieheen ole edes rakastunut! Rakastunut ihminen ei edes näe muita.
Haluat ilmeisesti parisuhteen eikä sinulle ole pohjimmiltaan väliä, kenen kanssa. Miksi?
Minä kyllä sanoisin että se voi olla katkeroituneen ihmisen puhetta. Ehkä todellisuudessa ei tuohon edes kykenisi, mutta miettii että ansaitsisin parempaa, pitäiskö tehdä näin...
Itsekin olen todella rakastunut, mutta koska suhde on ollut todella huono, niin käyhän siinä monet asiat mielessä.
Että jos vaikka kohtaisin jonkun joka saa minut revittyä irti tästä tuhoon tuomitusta suhteesta. Todellisuudessa en pysty katselemaan muita, ennen kuin suhde on poikki.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Jos pitää miettiä, tunteita ei ole tarpeeksi.
Siinä yksi neuvo.
Ei pidä paikkaansa. Ei se rakkaus "kaikkea kärsi".
En mäkään taida pystyä sellaseen, että etsisin muita ja jatkaisin tapailua, vaikka sen yhtenä vaihtoehtona esitin. Kokisin pettäväni, ja sellanen en oikeasti ole. En vois tehdä sellasta miehelle, josta todella välitän ja jota on lisäksi petetty.
Jotenkin vaan vaivaa se, että kun tässä ei mitään nuoria enää olla, niin tuhlaanko aikaani mieheen, joka haluaa vain sellasen kevyen tapailusuhteen, joka ei ikinä syvene. Samalla kun pitää tiiviisti yhteyttä exäänsä.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos pitää miettiä, tunteita ei ole tarpeeksi.
Siinä yksi neuvo.Ei pidä paikkaansa. Ei se rakkaus "kaikkea kärsi".
Mitä sekoilet? Mistä kärsimyksestä puhut?
Jos pitää miettiä onko joku oikea, se ei ole oikea. Yksinkertaista.
Rupesin vaan ajattelemaan sitä, että en kyllä itse (enää) jaksaisi elää epävarmuudessa tai jotenkin puolella liekillä. Tarkoitan, että sinä et ole miehen arjessa ja juhlassa (lähipiirinsä ei tunne sinua) mutta exä ilmeisesti on. Sinä haluaisit jossain vaiheessa asua yhdessä, mies ei. Kuulostaa ikävältä, suoraan sanottuna siltä, että mies saa sinulta seksiä, ja se riittää hänelle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No puhut miehen kanssa ja kysyt mitä hän haluaa. Jos ei halua samaa, niin jatkatte eri teille.
Vierailija kirjoitti:
No puhut miehen kanssa ja kysyt mitä hän haluaa. Jos ei halua samaa, niin jatkatte eri teille.
Se tässä just on vaikeaa, kun en oikein tiedä, mitä haluan ja mikä mulle riittää ja mikä on mulle ok. Eihän tässä muuten mitään ongelmaa oliskaan.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos pitää miettiä, tunteita ei ole tarpeeksi.
Siinä yksi neuvo.Ei pidä paikkaansa. Ei se rakkaus "kaikkea kärsi".
Mitä sekoilet? Mistä kärsimyksestä puhut?
Jos pitää miettiä onko joku oikea, se ei ole oikea. Yksinkertaista.
Eikö se vihkikaavassa tms. noin sanota? Vaikka kuinka rakastaisi, eli tunteita olisi aivan älyttömästi, ei se silti kaikkea kestä. Joskus tunteista huolimatta on siirryttävä eteenpäin. Sitä tarkoitin.
Tuossa alkuperäisessä viestissä vihjattiin, että jos tunteita on tarpeeksi niin kestää kaiken, eikä mieti. Näinhän se ei ole. Tai ei saisi olla.
Nimim. Väkivaltaisessa ja alistavassa suhteessa ollut, silti rakkaus ei kuole vaikka kuinka haluaisi
Kannattaa tuota kaikkea pohtia ja jutella sen miehen kanssa, jotta jotain selvyyttä saisit. Ymmärrän kyllä ajatuksiasi hyvin.
Sinuna ottaisin hatun kouraan ja lähtisin peilin kautta alkuperäisen miehen luo, ja sopisin asiat hänen kanssaan.
"Tahdon" tarkoittaa juuri sitä. Ei sen jälkeen tarvitse venkoilla, että mitä tahtoo ja haalia elämäänsä muiden miehiä exineen ja uusperhekuvioineen. Tai etsiä jotain "parempaa".