Kun ei enää jaksa, saako luovuttaa

Olin onnettomuudesta 1.5vuotta sitten. Löin pääni pahasti ja muutenkin olin pitkään kipeä.
Palasin työkaverin painostuksesta työpaikalle pian,
vain muutama viikko onnettomuuden jälkeen.
Jatkoin joka aamuista oksentelua, kärsin pahoista poissaolojohtayksista ja monista fyysisistä oireista. Lisäksi parisuhteessa meni silloin huonosti. Työpaikalla minua kiusattiin, sitä oli jo ennen onnettomuutta ja oli ihan normaalia, että tulin joka päivä itkien töistä kotiin.
Kun olin sairaalassa, olin jopa salaa onnellinen koska koin olevani ekaa kertaa pitkästä aikaa turvassa työkavereilta, vaikka olo oli muuten kamala.
Aloin noin vuosi sitten aloin tuntemaan etten jaksa ja koin luovuttamisen ainoaksi vaihtoehdoksi. Soitin ensiapuun ja kävin lääkärissä. Sain myös jutteluapua, josta ei ollut apua, vaikka sanoin heille että oli päästäkseni pois epämiellyttävästä tilanteesta.
Lääkäri oli kauhuissaan tilanteessani ja kysyi miten ihmeessä olen kestänyt kaiken.
Jäin siis kuitenkin ilman lopullista apua.
Olen edelleen sitä mieltä etten jaksa elää.
Olen saanut parisuhteen kuntoon, minulla on ihana perhe, mutta olen ihmisenä niin murskattu etten koe kenenkään menettävän mitään jos minua ei ole. Koen olevani epäonnistunut kaikessa, inhoan itseäni ja elämäni on selvitymistä päivästä toiseen.
Olin toissapäivänä ekaa kertaa työhaastettulussa ja tuntui että työhaastattelijakin inhosi minua ja piti jotenkin outona.
Irtisanouduin siis työpaikaltani kiusaamisen vuoksi ja muutin toiselle paikkakunnalle loppuvuodesta.
Se helpotti hetkellisesti, mutta koen pahaa oloa joka päivä - lisäksi peitän sen muilta ja esitän että kaikki hyvin.
Onko kukaan muu ollut tällaisessa tilanteessa ja selvinnyt?
Itselle nämä on uusia tuntemuksia, enkä ole koskaan ennen tuntenut näin.
Olen käynyt psykiatreilla ja saanut vain SSRI lääkkeitä ja niiden kanssa olen voinut vielä huonommin ja paino noussut ja pahentanut oloa entisestään.