Voiko "kovapäisiä" lapsia kasvattaa muuten kun fyysisesti kurittamalla?

järkevänä typerää käytöstään.

vanhemman mielenterveysongelmasta. toki jostain yksittäisestä tilanteesta vanhempi pääsee helpommalla kun antaa sitä tukkapöllyä. Se vaatii enemmän työtä ja viitseliäisyyttä ja myös pedagogista silmää, että kasvattaa lapsensa lasta kunnioittaen ja rakastaen. Yleensä tukkapöllyä antavat väsyneet ja laiskat vanhemmat.

Haluaa tehdä juuri niinkuin itse haluaa, ainoa mitä häneen tehoaa on kierous ja hyvä hämäys. Väitän että hän on 8v aikana kasvattanut vanhempiaan enemmän kuin me häntä, voisimme mennä ovelta ovella pölyimurikauppiaiksi näillä kieroilutaidoilla.

Haluaa tehdä juuri niinkuin itse haluaa, ainoa mitä häneen tehoaa on kierous ja hyvä hämäys. Väitän että hän on 8v aikana kasvattanut vanhempiaan enemmän kuin me häntä, voisimme mennä ovelta ovella pölyimurikauppiaiksi näillä kieroilutaidoilla.

että vanhemmat kieroilevat ja hämäävät. Kyllä suoruus ja reiluus on joka tapauksessa parempi.

vanhemman mielenterveysongelmasta. toki jostain yksittäisestä tilanteesta vanhempi pääsee helpommalla kun antaa sitä tukkapöllyä. Se vaatii enemmän työtä ja viitseliäisyyttä ja myös pedagogista silmää, että kasvattaa lapsensa lasta kunnioittaen ja rakastaen. Yleensä tukkapöllyä antavat väsyneet ja laiskat vanhemmat.

ota kantaa muuten, kuin sen verran, että mielestäni kaikkein vaarallisinta on tämä fyysinen pakottaminen kovapäisten lasten kanssa. sikäli, että nekin lapset ottavat käyttäytymismallinsa aikuisilta, ja jatkavat oppimallaan tavalla. Siinä sitä aikuinen vasta kusessa onkin, kun se kovapäinen kakara on kovapäinen teini, joka on jo pikkuläpsyihin tottunut ja alkaa jakaa niitä takaisin. Eihän lasta voi siitä kieltää, jos se kerran muutenkin on perheessä hyväksyttyä... Siinä vaiheessa sitten joko kovennetaan otteita puolin ja toisin (niinhän se näissä aina menee, että alkuun kovapäinen lapsi "tarvitsee" sen tukkapöllyn, ja sitten kyllä tottelee...)niin teiniä pitääkin sitten jo vetää ihan huolella pataan että se tottelee... Näinkö?





Itse olen todella kovapäisen, voimakastahtoisen ja lyhytpinnaisen lapsen äiti. Olen kokeilllut ihan kaikkia keinoja, myös tuota tukkapöllyä. Ja tullut juuri tuohon tulokseen, että sille tielle emme lähde, koska se toimii vain tiettyyn pisteeseen asti. Ja niin, laitontakin se on.



Paremmin on meillä toiminut myös tuo kieroilu, lahjonta ja kiristys. Lasta en ole tuota yhtä tukkapöllyä lukuunottamatta koskaan satuttanut, ja silti lapsi purkaa vihaansa minuun välillä kovinkin väkivalloin. Onneksi on pieni vielä, ja toivon todella että onnistun kitkemään tuon tavan mahdollisimman nopeasti. Kuitenkin olen tässä juuri miettinyt, että miten niissä fyysistä kurittamista suosivissa perheissä lapsista saadaan kitkettyä pois käsitys siitä että toisen ihmisen fyysinen vahingoittaminen on ok?



Mene ja tiedä, lakia tulee meidän kaikkien noudattaa, ja ihan jo siitä syystä toimia ilman fyysisiä pakkokeinoja.



Ja niin, jos vain viitsii, niin keinot löytyy aina.

Itselläni myös erittäin kovapäinen ja enimmäkseen täysin tottelematon 4v tyttö. Koskaan ei ole edes tullut mieleen mitkään tukkapöllyt, tyttö on niin herkkä että se varmasti tekisi pahaa jälkeä. Niin muuten tekee huutaminenkin, jota kyllä harrastan.

vanhemman mielenterveysongelmasta. toki jostain yksittäisestä tilanteesta vanhempi pääsee helpommalla kun antaa sitä tukkapöllyä. Se vaatii enemmän työtä ja viitseliäisyyttä ja myös pedagogista silmää, että kasvattaa lapsensa lasta kunnioittaen ja rakastaen. Yleensä tukkapöllyä antavat väsyneet ja laiskat vanhemmat.

öö, tämä on helppo todeta. Annapa niitä esimerkkejä,kuinka muuten toimitaan?

lapsen kasvatus alkaa nollavuotiaasta ja tärkeintä siinä on oma esimerkki. Ei ole mitään hokkuspokkuskonsteja, joita voisin tässä luetella.

Itselläni myös erittäin kovapäinen ja enimmäkseen täysin tottelematon 4v tyttö. Koskaan ei ole edes tullut mieleen mitkään tukkapöllyt, tyttö on niin herkkä että se varmasti tekisi pahaa jälkeä. Niin muuten tekee huutaminenkin, jota kyllä harrastan.

huutaminen on aivan yhtä paha asia kuin ne tukkapöllyt. Et voi vetäytyä vastuusta sillä, että me emme anna sinulle esimerkkejä. Lapsella on oikeus väkivallattomaan kasvatukseen, vaikka hänen äidilleen ei annettaisikaan vauvapalstalla kasvatusohjeita.

myös huudan. Ja sitten hyväksyn myös lapsen huutamisen. Tappelutilanteissa olen tehokkaimmaksi keinoksi huomannut ihan perus holdaamisen, lapsi syliin vaan tiukasti ja siinä sitten ollaan niin kauan että rauhoittuu. Siis jos ollaan jo siinä täydessä raivaritilanteessa. Yllättävän tehokas on ollut myös tuo jäähyjakkara. Alkuunsa koitin laittaa jäähylle omaan huoneeseensa, mutta heittelee tavaroita ja kiukkuaa niin, että pelkään sen hajoittavan ikkunan tai jotain. Luulin, ettei lapsi pysy siinä jakkaralla, mutta kun tarpeeksi moneen kertaan lapsen siihen palautin ja muistutin, että aika alkaa aina alusta (tiimalasi on huippukeksintö...) niin yllättävän nopeasti tajusi että järkevintä on sitten vaan lusia se rangaistus. Nykyään itse jakkara on käytössä harvoin, jakkaralla uhkaaminen/muistuttaminen toimii...



Väittelytilanteissa olen vedonnut siihen, että olen aikuinen. Lapselle olen kertonut että minulla vaan on oikeus päättää asioita lapsen puolesta, ja jos se ei lasta miellytä, voidaan asiasta keskustella ja koittaa sopia kompromissi. Siis JOS lapsi suostuu asialliseen keskusteluun. Tämä siis vaikkapa vaatteita valittaessa. Lapsi ei haluaisi haalareita ulos, vaan menisi sisävaatteilla. Minä saan päättää lapsen puolesta, että haalarit nyt vaan laitetaan, jos lapsi suostuu keskustelemaan asiallisesti ja laittaa haalarit, niin lapsi saa valita kengät ja pipon (vaihtoehdoiksi ei toki kannata laittaa haalariaikaan kesäkenkiä ja lippistä...) Mutta siis periaatteessa koitan opettaa lapselle, että järkevä käytös antaa oikeuden vaikuttaa asioihin. Jos järkevää käytöstä ei tule, valitsen sitten kaiken itse, ja niillä mennään. Äidin oikeus.



Paljon on väittelyä ja komplikaatioita meillä, mutta toisaalta tämä minun nyt nelivuotiaani on viimeaikoina yhä useammin tullut raivarin jälkeen "vähän keskustelemaan" ja ihan asiallisesti ollaan puhuttu siitä, miten voisi eri tavalla hoitaa myös noiden ikävien tunteiden käsittelyn.



Ja kyllä, minä myös sorrun usein siihen huutamiseen. Mutta olen lapselle tehnyt selväksi, että huutaa saa sitten vaikka miten lujaa, toista ei saa vahingoittaa (meillä tämä vielä vähän vaiheessa, parempaan suuntaan ollaan menossa) ja jos tekee mieli karjua, niin oma huone on sitä varten.



Ei tässä kasvatushommassa varmaan koskaan kukaan itseensä täysin tyytyväinen ole, ainakaan syvällä sisällään, rehellisesti. Oman kilpensä kiillottajia on paljon, mutta se, että näkee ja myöntää omat virheensä, on juuri sitä tervettä aikuisuutta johon toivomme lapsiemmekin josksus pääsevän. Ei siis niinkään ne virheet, vaan niistä oppiminen...?



#7