Onko muita pikkukylien kasvatteja, jotka teininä haaveilivat helsinkiin muutosta ja nyt 30-40-vuotiaina haluavat sieltä pois?

Itse en, mutta suurin osa kavereista teki näin. Todella iso osa muutti sitten lapsen saatuaan pois Helsingistä pienempiin ympyröihin ja nekin jotka jäivät sinne töihin muuttivat asumaan Sipoo-Järvenpää-Tuusula-ym.akselille.

Olen syntynyt ja kasvanut Helsingissä, mutta muutin silti nelikymppisenä pikkukylään. Kotiuduin ihan hyvin.

Nuori tarvitsee kaupungin tietyssä elämänvaiheessa. Myöhemmin ei niinkään.

Täällä. Oksettaa koko kaupunki. Mieheni on täältä eikä ole valmis muuttamaan. Hankala tilanne.

Lähdin Helsingistä pois jo vuonna 2001 vaikkei se silloin vielä ollut niin paha kuin nykyään.

Tavallaan joo, kasvoin n. 5000 asukkaan tuppukylässä. Ei se mikään inhimillinen paikka ole kasvattaa lapsia, mutta näin 10 vuoden Helsingin kantakaupungissa asumisen jälkeen haluaisin kuitenkin vähän rauhallisempaan paikkaan. En kuitenkaan minnekkään Jumalan selän taakse jossa itse jouduin kasvamaan.

Mä. Helsinki oli kiva niin kauan kuin kiinnosti "menot", ensin baarit ja yöelämä ja konsertit, sittemmin jonkin aikaa kulttuurielämykset ja hyvät ravintolat. Mutta 40 paikkeilla alkoi tuntua että nekin on niin nähty ja koettu, en enää kaipaa sitäkään ainakaan säännöllisesti. Sen sijaan kaipaisin luontoa, rauhaa ja hiljaisuutta. En ole vielä muuttanut pois, mutta koska mulla on 100% etätyö, harkitsen kyllä muuttoa jonnekin syrjemmälle. 

Luin, että pikkukyylien.

Näinhän ne kaikki tekevät. Muutetaan kovalla tohinalla Hesaan ja pian joko Espoon tai Vantaan pientaloalueelle tai kehyskuntaan, jos ei rahat riitä pk-seutuun. Moni muuttaisi takaisin kotiinkin, jos vaan niitä töitä olisi, molemmille puolisoille.

Joo, pikkukylän liian pienistä kuppikuntapiireistä Helsinkiin parikymppisenä ja sitten sieltä ulkomaille kolmekymppisenä kun alkoi seuraava elämänmuutos houkuttamaan.

Vierailija kirjoitti:

Monet kaverit muutti täältä Mikkelistä Hesaan 90-luvun ja 2000-luvun alussa, mutta aika moni heistä on vaihtanut maisemaa, kun paikka on alkanut muistuttaa liikaa Afrikkaa

M37.

Et ole tainnut koskaan käydä Afrikassa.

Helsinki on liian pieni ollakseen suurkaupunki, mutta liian urbaani ollakseen viihtyisä pikkukaupunki. Aivan liian kalliit kämpät.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Monet kaverit muutti täältä Mikkelistä Hesaan 90-luvun ja 2000-luvun alussa, mutta aika moni heistä on vaihtanut maisemaa, kun paikka on alkanut muistuttaa liikaa Afrikkaa

M37.

Et ole tainnut koskaan käydä Afrikassa.

No nyt on kovan luokan sivaltamista. :D

M37

Vierailija kirjoitti:

Mä. Helsinki oli kiva niin kauan kuin kiinnosti "menot", ensin baarit ja yöelämä ja konsertit, sittemmin jonkin aikaa kulttuurielämykset ja hyvät ravintolat. Mutta 40 paikkeilla alkoi tuntua että nekin on niin nähty ja koettu, en enää kaipaa sitäkään ainakaan säännöllisesti. Sen sijaan kaipaisin luontoa, rauhaa ja hiljaisuutta. En ole vielä muuttanut pois, mutta koska mulla on 100% etätyö, harkitsen kyllä muuttoa jonnekin syrjemmälle. 

Sama tilanne. Nuorempana Helsingissä oli "siistiä" pyöriä, mutta nyt neljäkymppisenä kaipaan luonnonläheisempään ja rauhallisempaan ympäristöön. Lisätilakin kelpaisi. Toisaalta haluan, että palvelut on suht lähellä, joten mihinkään ihan korpeen en kuitenkaan aio muuttaa.

En ole, mutta haaveilen päivästä jolloin pikkukylien junantuomat muuttavat pois.

Itse käväisin pks-seudulla opiskelemassa, viettämässä nuoruutta ja saamaan työuran käyntiin.

Nyt 2v sitten muutin pois. Ei nyt mitään erittistä syytä enää asua pk-seudulla, kun työkin nykyään etä-asiantuntijatyötä.

Aina joskus olen miettinyt paluuta kotipaikkakunnalle. Sitten kun käyn siellä aina välillä ja seuraan sitä meininkiä niin muistan miksi sieltä aikanaan lähdin. Eli paluu on vain sellainen joku haaveajatus joka perustuu lapsuuden nostalgiaan. Ei se vastaa mitään todellisuutta.

T. 30 vuotta Stadissa 

Vierailija kirjoitti:

En ole, mutta haaveilen päivästä jolloin pikkukylien junantuomat muuttavat pois.

Ja vaan te nihilistit jäätte jäljelle ja siitätte toisianne ristiin. Onko mitään säälittävämpää kuin tuntea ylemmyyttä helsinkiläisyydestään? Kyseessä on pelkkä kyläpahanen, joka epätoivoisesti yrittää olla big city.

T. Syntynyt Helsingissä, kasvanut onneksi muualla

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mä. Helsinki oli kiva niin kauan kuin kiinnosti "menot", ensin baarit ja yöelämä ja konsertit, sittemmin jonkin aikaa kulttuurielämykset ja hyvät ravintolat. Mutta 40 paikkeilla alkoi tuntua että nekin on niin nähty ja koettu, en enää kaipaa sitäkään ainakaan säännöllisesti. Sen sijaan kaipaisin luontoa, rauhaa ja hiljaisuutta. En ole vielä muuttanut pois, mutta koska mulla on 100% etätyö, harkitsen kyllä muuttoa jonnekin syrjemmälle. 

Sama tilanne. Nuorempana Helsingissä oli "siistiä" pyöriä, mutta nyt neljäkymppisenä kaipaan luonnonläheisempään ja rauhallisempaan ympäristöön. Lisätilakin kelpaisi. Toisaalta haluan, että palvelut on suht lähellä, joten mihinkään ihan korpeen en kuitenkaan aio muuttaa.

Täällä kepulandiassa monissa pikkukaupungeissa on oikeasti ihan suhteettoman hyvät palvelut. Jos muuttaa vaikka johonkin 10 000 asukkaan kaupungin keskustaan, niin asuntoja saa puoli-ilmaiseksi, kaupat, postit, apteekit, kirjastot, alkot jne. on kaikki kävelymatkan päässä ja usein löytyy vielä jotain tyhjyyttään kumisevia liikuntahalleja yms. joissa saa rauhassa harrastaa. Jos työpaikka vain löytyy, niin on oikeasti todella kannattavaa asua tuollaisella paikkakunnalla, jota valtio subventoi avokätisesti. 

Moni tuttu muutti Helsinkiin parikymppisenä. Moni on muuttanut jo pois johonkin keskisuureen kaupunkiin. Itse olen viihtynyt kotikaupungissani. Helsingissä on kiva käydä "minilomalla" mutta en kyllä sinne muuttaisi. Tai voisin muuttaakin jos saisin sieltä samantasoisen 100 neliön keskustakodin kuin meillä on nyt. En ole kuitenkaan valmis maksamaan asumisesta niin paljon. Varsinkin kun olemme olleet jo 10 vuotta velattomia.