Ulkonäköahdistus
Olen 21-vuotias nainen, joka on aina pitänyt itseään epäviehättävänä. Noin vuosi sitten pudotin hiukan painoa ja aloin näkemään itseni viehättävämpänä kuin ennen. Kuitenkin mun ulkonäöstä tuli pakkomielle mulle ja ulkonäköön liittyvät ajatukset alkoivat hallitsemaan mun mieltä. Tällä hetkellä niistä on muodostunut kai jonkinlaisia pakkoajatuksia.
Nyt vuoden jälkeen olen "palautunut takaisin maanpinnalle", ja pidän itseäni taas todella rumana. Koen, että ne vuoden takaiset positiiviset ajatukset ulkonäöstäni olivat harhaisia, eivätkä ne vastanneet todellisuutta.
Arvioin oikeastaan koko ajan sitä miltä näytän. Otan päivän aikana jopa satoja kuvia itsestäni ja katson itseäni monta kertaa peilistä. En pysty kuvittelemaan, että joku mies voisi pitää mua viehättävänä. En oo oikeastaan koskaan saanut kehuja miehiltä eikä miehet ole koskaan lähestyneet mua. En ole koskaan harrastanut seksiä tai seurustellut, en ole ikinä kokenut mitään romanttista tai seksuaalista miehen kanssa.
Oon tosi yksinäinen enkä usko, että tulen koskaan löytämään kumppania mun ulkonäön takia. En tiedä mitä mun pitäis tehdä. En pysty nauttimaan mistään, koska ulkonäköni ahdistaa mua.
Kommentit (20)
Kannattaisi varmaan mennä juttelemaan jollekin noista ajatuksistasi. Nuo eivät ole ihan normaaleja.
Vierailija kirjoitti:
Kannattaisi varmaan mennä juttelemaan jollekin noista ajatuksistasi. Nuo eivät ole ihan normaaleja.
No eikös se tässä nyt vähän yritä jutella. Toki käyttäjäkunnan tuntien vastaus on pelkkää vinoilua ja kiusaamista.
Joko muutat sitä ajatteluasi itse tai jos se ei onnistu, hae terapeutilta apua . Ei ole mitään järkeä antaa elämän mennä ohi tuollaisen pakkoajattelun takia.
Seuraa kyllä löydät jos haluat, esim. Tinderistä. Minäkin löydän, vaikka olen lihava ja yli nelikymppinen.
Vierailija kirjoitti:
Joko muutat sitä ajatteluasi itse tai jos se ei onnistu, hae terapeutilta apua . Ei ole mitään järkeä antaa elämän mennä ohi tuollaisen pakkoajattelun takia.
Seuraa kyllä löydät jos haluat, esim. Tinderistä. Minäkin löydän, vaikka olen lihava ja yli nelikymppinen.
Mikä tääkin on että kaikki maailman asiat kaadetaan nykysin terapeuttien niskaan. Ei niilläkään mitään taikasauvaa ole mitä heilauttamalla kaikki huolet poistuu.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kannattaisi varmaan mennä juttelemaan jollekin noista ajatuksistasi. Nuo eivät ole ihan normaaleja.
No eikös se tässä nyt vähän yritä jutella. Toki käyttäjäkunnan tuntien vastaus on pelkkää vinoilua ja kiusaamista.
Tarkoitin ihan jotain ammattiauttajaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Joko muutat sitä ajatteluasi itse tai jos se ei onnistu, hae terapeutilta apua . Ei ole mitään järkeä antaa elämän mennä ohi tuollaisen pakkoajattelun takia.
Seuraa kyllä löydät jos haluat, esim. Tinderistä. Minäkin löydän, vaikka olen lihava ja yli nelikymppinen.
Mikä tääkin on että kaikki maailman asiat kaadetaan nykysin terapeuttien niskaan. Ei niilläkään mitään taikasauvaa ole mitä heilauttamalla kaikki huolet poistuu.
Ei tietenkään mutta he osaavat antaa ihmiselle uusia näkökulmia ja välineitä ongelmian käsittelyyn. Jos ajatukset itsellä vain kiertävät samaa kehää niin niistä voi olla vaikea päästä ulos omin voimin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Joko muutat sitä ajatteluasi itse tai jos se ei onnistu, hae terapeutilta apua . Ei ole mitään järkeä antaa elämän mennä ohi tuollaisen pakkoajattelun takia.
Seuraa kyllä löydät jos haluat, esim. Tinderistä. Minäkin löydän, vaikka olen lihava ja yli nelikymppinen.
Mikä tääkin on että kaikki maailman asiat kaadetaan nykysin terapeuttien niskaan. Ei niilläkään mitään taikasauvaa ole mitä heilauttamalla kaikki huolet poistuu.
Ei ole, mutta heillä on kuitenkin koulutusta ja kokemusta ihmismielen toiminnasta, siitä mikä saattaa toimia ongelmien ratkaisemiseen jne. Ja lisäksi toki aikaa kohdata henkilö ja käydä läpi tämän ongelmien historiaa ihan eri tavalla kuin meillä täällä vauvapalstalla.
Mieti Afrikan nälkäänäkeviä lapsia vaikka välillä. Elämäsi pyörii liikaa oman navan ympärillä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Joko muutat sitä ajatteluasi itse tai jos se ei onnistu, hae terapeutilta apua . Ei ole mitään järkeä antaa elämän mennä ohi tuollaisen pakkoajattelun takia.
Seuraa kyllä löydät jos haluat, esim. Tinderistä. Minäkin löydän, vaikka olen lihava ja yli nelikymppinen.
Mikä tääkin on että kaikki maailman asiat kaadetaan nykysin terapeuttien niskaan. Ei niilläkään mitään taikasauvaa ole mitä heilauttamalla kaikki huolet poistuu.
Ei tietenkään mutta he osaavat antaa ihmiselle uusia näkökulmia ja välineitä ongelmian käsittelyyn. Jos ajatukset itsellä vain kiertävät samaa kehää niin niistä voi olla vaikea päästä ulos omin voimin.
Ihan helvetinmoiset jonot jo tällä hetkellä terapeuteille. Tarviiko joka pikkuasiaan muka ammattiapua. Eikö voi vaikka lukea kirjoja, hankkia harrastuksia jne. jotta saa päähänsä uusia ajatuksia. Ei sitä ennenkään kokonaiset kansakunnat terapeuteilleen itkeneet jokaista elämän pikku ongelmaa.
Ulkonäkösi ei ole este parisuhteelle ja romantiikalle, mutta asenteesi on. Ei kukaan jaksa ihmistä, joka pyörii vain oman napansa ympärillä, räpsii itsestään kuvia ja potee jatkuvaa alemmuuskompleksia. Tee töitä itsetuntosi, älä ulkonäkösi eteen.
Uskoisin että olet todellisuudessa monen ihmisen mielestä kaunis monellakin tapaa. Epävarmuutesi ulkonäköäsi kohtaan heijastuu kuitenkin käytöksessäsi ja olemuksessasi huonona itsetuntona, mikä taas ei ole viehättävää. Varmaan alitajuntaisesti piiloudut, vetäydyt kasaan ja välität ympärillesi sellaista kuvaa että miehet tulkitsevat että et halua heidän lähestyvän itseäsi ja viihdyt mielummin yksin.
Mulla oli itselläni pitkään samanlainen kausi elämässäni. Uskoin vahvasti olevani ruma ja kaikin tavoin vastenmielinen ihminen enkä uskonut että kukaan musta voisi kiinnostua. Nyt kun katsoo niitä vanhoja kuvia niin huomaan että ei mussa ollut mitään vikaa muuta kun se epävarmuus mikä myös näkyy ulospäin.
Nykysin olen sinut itseni kanssa, tiedän olevani kaunis ja saan usein kehuja niin miehiltä kuin naisiltakin.
Laita peili ja kamera jäähylle, keskity siihen millainen ihminen olet sisältäpäin ja ole hellä ja armollinen itsellesi. Kun olet sinut itsesi kanssa niin se heijastuu myös ulospäin ja huomaat itsekin että ei sussa ole mitään vikaa.
Tuo tinder kommentti vaikka onkin asiaton on myös aika paikkaansa pitävä. Kyllä siitä saa itsetunto boostin kun huomaa saavansa matcheja paljon helpommin ja nopeammin kuin kuvitteli ja kun huomaat että moni onkin susta kiinnostunut ja haluaa tutustua.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Joko muutat sitä ajatteluasi itse tai jos se ei onnistu, hae terapeutilta apua . Ei ole mitään järkeä antaa elämän mennä ohi tuollaisen pakkoajattelun takia.
Seuraa kyllä löydät jos haluat, esim. Tinderistä. Minäkin löydän, vaikka olen lihava ja yli nelikymppinen.
Mikä tääkin on että kaikki maailman asiat kaadetaan nykysin terapeuttien niskaan. Ei niilläkään mitään taikasauvaa ole mitä heilauttamalla kaikki huolet poistuu.
Ei ole, mutta heillä on kuitenkin koulutusta ja kokemusta ihmismielen toiminnasta, siitä mikä saattaa toimia ongelmien ratkaisemiseen jne. Ja lisäksi toki aikaa kohdata henkilö ja käydä läpi tämän ongelmien historiaa ihan eri tavalla kuin meillä täällä vauvapalstalla.
Psykiatrian historia on niin julma etten laittais liikaa odotuksia terapeuttien ammattitaidolle. Psykologian asema tieteenä on muutenkin vähän kyseenalainen mm. toistettavuusongelmien vuoksi.
Vierailija kirjoitti:
Ulkonäkösi ei ole este parisuhteelle ja romantiikalle, mutta asenteesi on. Ei kukaan jaksa ihmistä, joka pyörii vain oman napansa ympärillä, räpsii itsestään kuvia ja potee jatkuvaa alemmuuskompleksia. Tee töitä itsetuntosi, älä ulkonäkösi eteen.
Kyllä muuten voi olla este, todellakin.
Kumpi sinua oikeastaan jäytää enemmän, ulkonäkö vai se että et saa huomiota ikäluokkasi nuorilta miehiltä? Kuulostaa siltä että ulkoistat itsetuntosi muiden kehujen ja huomion varaan.
Kannattaa olla varovainen tuon pakkomielteisen oman peilikuvan ja olemuksen vahtaamisen suhteen. Obsessio voi kehittyä kehodysmorfiaksi, ja sitä on hankala hoitaa. Muista että olet paljon enemmän kuin kroppasi ja kasvosi. Ne eivät seurustele kenenkään kanssa vaan se persoona, joka asustaa nahkasi sisällä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Joko muutat sitä ajatteluasi itse tai jos se ei onnistu, hae terapeutilta apua . Ei ole mitään järkeä antaa elämän mennä ohi tuollaisen pakkoajattelun takia.
Seuraa kyllä löydät jos haluat, esim. Tinderistä. Minäkin löydän, vaikka olen lihava ja yli nelikymppinen.
Mikä tääkin on että kaikki maailman asiat kaadetaan nykysin terapeuttien niskaan. Ei niilläkään mitään taikasauvaa ole mitä heilauttamalla kaikki huolet poistuu.
Ei ole, mutta heillä on kuitenkin koulutusta ja kokemusta ihmismielen toiminnasta, siitä mikä saattaa toimia ongelmien ratkaisemiseen jne. Ja lisäksi toki aikaa kohdata henkilö ja käydä läpi tämän ongelmien historiaa ihan eri tavalla kuin meillä täällä vauvapalstalla.
Psykiatrian historia on niin julma etten laittais liikaa odotuksia terapeuttien ammattitaidolle. Psykologian asema tieteenä on muutenkin vähän kyseenalainen mm. toistettavuusongelmien vuoksi.
Ei siinä mitään tiedettä tarvita, että ihminen saa keskusteluapua. Itse olen saanut elämässäni terapiasta elämäni mittaan muutamaankin ongelmaan, joista yksi juuri tuollainen pakkomielle oman ulkonäön "epämuodostuneisuudesta". (Muut on pakkomielteinen prokrastinaatio ja keski-iän kriisi)
Olet ikäluokkaa joka on joutunut kasvamaan somen markkinoiman, hyvin kapea-alaisen ja suurelta osin muovisen kauneuskäsityksen alaisena. Kirjoituksestasi ei tullut ilmi muita syitä "rumuudelle ja epäviehättävyydelle" kuin aiempi ylipaino. Jos tosiaan otat itsestäsi päivittäin satoja valokuvia ja tutkit itseäsi peilistä jatkuvasti niin ei ihme, että objektiivinen käsitys omasta kehosta hämärtyy. Et näe enää metsää puilta niin sanotusti.
Turha alapeukuttaa. Jos joku miettii ulkonäköään 25h vuorokaudessa niin eihän tuo nyt tervettä ole. Kannattaa nostaa pää ylös omasta navasta ja katsoa mitä ympärillä näkyypi. Voi olla että nuo ulkonäköasiat ovat maailman pienin murhe. Kannattaa asettaa asiat oikeisiin mittasuhteisiin.
Toiset on rumia, toiset kauniita ja jotkut siltä väliltä. Näin on aina ollut ja tulee aina olemaan.
Vaikka omaa ulkonäköään saa tietty ajatella, niin se, että tunnet ajatukset häiritseviksi ja pakonomaisiksi ja että ne ovat haittana arjesassasi ovat kyllä varmasti ihan päteviä kriteerejä hakea asiaan ammattiapua.
Yksi mahdollinen näkökulma pariutumiseen olisi miettiä vaikka vanhempiasi, isovanhempiasi, serkkujasi ja muita tuntemiasi ihmisiä. Oliko isoäitisi arviosi mukaan tulikuuma instakissa pariutuessaan, tai äitisi mielestäsi malli ja seksi-ikoni hänen ja isäsi hankkiessaan sinut? Todennäköisesti et ehkä pidä heitä ihan pornahtavimmasta päästä olevina venuksina, mutta he ovat kuitenkin löytäneet (toivottavasti) rakkaudentäyteisen parisuhteen ja saaneet (toivottovasti) ihania lapsia.
meet tinderiin ja valitset niistä sadoista mätseistä ketä panet.