Pidänkö lapsen jota en halua?

et pidä. teidän liitto ja perhe-elämä kaatuu siihen jos sinä et jaksa. mies ei voi vaatia mitään. 2 lasta on jo aivan ihanaa. tiedän tuon unettomuuuden tuskan ja se ei ainakaan uudella vauvalla parane plus ajattele pientä ihmisalkua jota ei ole haluttu alunperinkään? kyllä teidän täytyy keskustella tää asia puhki. jos mies rakastaa sua ja kuuntelee sinua niin tajuaa mikä on koko perheelle parhaaksi

olisi saada surmansa heti elämän alkumetreillä ja kaksi sisarusta saavat elää.

Itselläni juuri samankaltainen tilanne (paitsi siis etten ole raskaana, iso ero sinänsä) mutta siis mulla myös kaksi lasta, mies toivoisi lisää lapsia ja itse olen tosi ahdistunut ajatuksestakin, ja pelkään hirveästi, että jos tulenkin ehkäisystä huolimatta vahingossa raskaaksi.



Toisaalta kun en aborttiakaan hyväksy, enkä tiedä miten jaksaisin elää sellaisen asian kanssa, että tapattaisin oman lapseni, mutta toisaalta sitten ajattelen että mitä jos väsyisin niin paljon että olisin sitten huono äiti uudelle ja jo olemassa olevillekin, väsymykseni ja turhautumisen vuoksi...



Onko taloudellinen tilanne minkälainen, pystyisitkö harkitsemaan että voisitte tilata esim. MLL:ltä jonkun lastenhoitajan vaikkapa kerta viikkoon tms.?



Tai jos on kotieläimiä tms. "ylimääräistä" työtä, voisiko niistä luopua jotta olisi helpompaa?

olen miettinyt sitäkin miten epäreilua olisi etten pitäisi tätä kolmatta, kyllä sitä se on. Ja pahaa tekee myös ajatus, että jos kaksi rakasta lastani tietäisivät jonain päivänä, etten halunnut kolmatta. Mutta tosiaan, voimat tuntuvat jo nyt olevan tosi vähissä ja taloudellisesti jäisin itse ihan umpikujaan kun joudun samalla maksamaan lainaani takaisin. Ja minun uranikin olisi sitten mennyttä, pääsisin puolen vuoden päästä unelmatyöhöni, mutta se ei taas onnistuisi jos olen raskaana. Tämä ei tosin ole tärkein syy minulle siihen miksi en lasta halua. Meillä on nuorimmainen ns hankala tapaus, todella itkuinen, usein sairas ja allergioistakin on kärsitty. Tuntuu etten ole vieläkään päässyt itse voiton puolelle voimieni suhteen, siksi kun huomasin raskauteni oli mielessäni ehdoton ei, vaikka en ikinä ole ajatellut voivani tehdä aborttia.



Rahallisesti ei siis ole paljon mahdollisuuksia palkata apua ja muutenkin tuntuu, että pidän kotityöt jo nyt minimissä, mutta silti tuntuu voimat niin vähäisiltä :(



t.ap

Et varmaan, toiveajattelua omalta osaltani... Mutta olisin valmis maksamaan vaikka miten paljon, jos jostakin saisin vauvan :-(

itsellänikin kaveripiirissä ihmisiä jotka ovat adoptoineet. Mutta en voisi harkita, ei olisi reilua kahdelle lapselleni :(

syntyä ei-toivottuna, olla mahdollinen syy äidin loppuunpalamiseen ja jopa perheen rikkomiseen.

olisi saada surmansa heti elämän alkumetreillä ja kaksi sisarusta saavat elää.

Toisaalta, abortin tekeminen saattaa jäädä kummittelemaan... Uskoisin sen kuitenkin olevan pienempi paha. Lapsia ei pidä synnyttää painostuksen vuoksi tai koska "abortti on murha" - niin kauan kuin se on tässä maassa laillista siihen ei ole kellään mitään nokan koputtamista!

hyväksyttävä syy ottaa ero.

sanoin sen hänelle myös. Sanoin myös, että jos haluaa lapsia, niin voi tehdä niitä jonkun toisen kanssa, minusta ei vain enää tunnu olevan siihen. Siis jos haluaa erota, niin ymmärrän. Rankkaa lapsille, mutta minäkään en voi ottaa vastuuta siitä, että toinen ei saa elämältään sitä mitä hän haluaa.

t.ap

Rankkaa lapsille, mutta minäkään en voi ottaa vastuuta siitä, että toinen ei saa elämältään sitä mitä hän haluaa.

t.ap

kukas lapsia ja lapsen tahtoa puolustaa, siinä asiassa mitä lapset haluavat elämässään?

Aikuisten pitää osata tehdä kompromisseja ja elää sen asian kanssa, että aina ei voi saada kaikkea mitä haluaa.

Eli minusta on hölmöä (anteeksi vain) jos joskus eroatte koska sinä et halua teille kolmatta lasta. Eli miehen pitäisi saada mitä hän haluaa, eli erota ja lapsi jonkun toisen kanssa. Miksi miehen halu menee sinun halusi ylitse? Tai lasten halun? Lapset oletettavasti haluavat, että vanhemmat pysyisivät yhdessä...

miehen kanssa niin, että kumpikin jaksaa. Hakeutukaa ympyröihin, jossa saatte tukiverkkoa ympärillenne, esim. perhekerhoihin, seurakunnan piireihin yms. Ymmärrän, että pienten lasten kanssa voi olla todella rankkaa, muistan sen hyvin. Silti siitä selviää ja apuakin löytyy aina jotakin kautta. Pikkulapsiajan työteliäät vuodet vaihtuvat sitten aikanaan toisenlaisiin aikoihin. Ja jokaisella ajanjaksolla on omat hyvät puolensa. Mielestäni lapsen, joka on jo saanut alkunsa, tulisi antaa syntyä. Hän on jo ihminen, jolla on täysi ihmisarvo, vaikka hän meidän mittapuumme mukaan onkin vasta pieni alkio. Häneen on jo "ohjelmoitu" kaikki valmiiksi: luonne, ulkonäkö, taipumukset. Keskustelkaa miehesi kanssa, miten järjestäisitte elämänne niin, että koko perheenne, tämä kohdussa oleva mukaan lukien, jaksaisitte pikkulapsiajan haasteet. Rakastaminen on myös yhdessä selviytymistä hankalienkin ja vaivaalloisten ajanjaksojen läpi.

Todella hankala tilanne, teit niin tai näin niin loppuelämäsi mietit tekemääsi ratkaisua. Vauva-aika on rankkaa, kuka muuta sanoo valehtelee. Olisiko mahdollista että kun miehesi niin lapsia haluaa, jäisi hän kotiin ja sinä palaisit äitiysloman jälkeen työelämään?

kamalaa ja hirvittävää on pienessä lapsessa? Ja nytkin, kun olen suurinpiirtein valvonut viimeiset 7 vuotta edellistenkin kolmen kanssa ja olen yllätysraskaana (mikä tuli vielä muutenkin tiukkaan tilanteeseen), niin edelleen olen samaa mieltä.

tein siis abortin, itse asiassa kaksikin kertaa, mutta ne eivät liittyneet toisiinsa.

En olisi noissa tilanteissa mitenkään jaksanut lisää lapsia ja tein ratkaisun joka oli minusta parasta ja koskaan en ole katunut. Tahdoin olla paras mahdollinen äiti jo olemassa oleville lapsilleni ja se ei ole minulle mahdollista raskausaikana.

Jos mies haluaa lapsen, hän sen sitten myös hoitakoon kaikkine yövalvomisineen.

onko taa joku provo taas. miten et huolehtinu ehkaisysta kunnolla jos lapsi on kerta ihan katastrofi ? hemmetti ei luulis olevan turhan vaikeeta. myohasta se nyt on itkea etta ku ei jaksa. mika ihmisilla nykyaan on ku ne ei jaksa mitaan !!! mulla menee hermot.

onko taa joku provo taas. miten et huolehtinu ehkaisysta kunnolla jos lapsi on kerta ihan katastrofi ? hemmetti ei luulis olevan turhan vaikeeta. myohasta se nyt on itkea etta ku ei jaksa. mika ihmisilla nykyaan on ku ne ei jaksa mitaan !!! mulla menee hermot.

Sori vaan ap. Ehkäisy olisi kyllä täytynyt todellakin hoitaa kunnolla jos lasta ei halua.

Tää on kyllä tosi surullista...