Taas lasu :I
Autismin kirjolla oleva lapseni on ollut ahdistuksen ja masennuksen takia nuorisopsykiatrian asiakas. Taustalla paha kuormittuminen, koulupsykologin tekemä lasu, pitkät selvittelyt ja vihdoin diagnoosi. Diagnoosin jälkeen toiveikkaasti ajattelin, että lapsi pääsee vihdoin hoitoon.
No, nyt kun hoitovaihtoehtoja tässä selviteltiin niin kerroin avoimesti meidän haasteista, mm. lapsen kapinointi rajoja vastaan ja päihdekokeilut, ja niinpä taas on tulossa lasu. Tuntuu, että mennään jälleen taaksepäin ja varsinainen tuki nuoren merkittäviin haasteisiin karkaa kauemmas. Mielestäni tämä systeemi ei kannusta avoimuuteen, jos haasteiden esiintuominen vaikeuttaa ja hidastaa oleellisimman avun saamista.
Kommentit (17)
Ap, jaksamisia ja myötätuntohalaus haastavassa tilanteessa. Toivottavasti asiat selkiytyy.
Vierailija kirjoitti:
Miksi sitten teet lapsia jos et voi niitä hoitaa? Oma vikasi koko asia. Sinunkaltaisesi pitäisi steriloida jo synnytyslaitoksella
Sinun kaltaisia pitäisi vetää nuppiin,
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi sitten teet lapsia jos et voi niitä hoitaa? Oma vikasi koko asia. Sinunkaltaisesi pitäisi steriloida jo synnytyslaitoksella
Toivoisin kyllä, että sinun kaltaisesi sterilosoidaan ensin. I d i o o t t i !!!
Älä viitsi trollata. Olen oikeassa aina.
Lasulle ei kaikesta kannata olla avoin. Esim.jotku teinin päihdekokeilut tai kohta on teini laitoksessa. Tulet oppimaan kantapään kautta
Ikä helpottaa tsemppiä, kokemusta on
Lasun kautta saatte tosin apua paremmin. Ainakin ystäväni sai.
Ei kannata uskoa kaikkia näitä kauhutarinoita sossusta. Ystäväni on ollut heidän sosiaalityöntekijoihin vain tyytyväinen ja onnellinen, että sai apua lapsilleen.
Laki määrää milloin lasu on tehtävä. Ei siitä kannata liikaa välittää. Oikeassa olet siinä, että konkreettista apua on huonosti saatavilla. Toivottavasti jaksat sitä lapsellesi vaatia.
Vierailija kirjoitti:
Lasun kautta saatte tosin apua paremmin. Ainakin ystäväni sai.
Ei kannata uskoa kaikkia näitä kauhutarinoita sossusta. Ystäväni on ollut heidän sosiaalityöntekijoihin vain tyytyväinen ja onnellinen, että sai apua lapsilleen.
Joo, siis meillä tosiaan taustalla lasu parin vuoden takaa, ja hyvät kokemukset siitä. Koulupsykologin kautta oli haettu apua masennukseen ja ahdistukseen, mikä johti lastensuojeluilmoitukseen sen sijaan, että nuori olisi saanut hoitoa.
Lasun kautta sitten ohjautui kyllä nuorisopsykiatriselle, ja pitkien selvittelyjen jälkeen tuli nepsydiagnoosi. Nyt kun nepsyoireisiin on suositeltu kognitiivista käyttäytymisterapiaa (mikä tuntuu järkevältä) niin on turhauttavaa, että asia "palautuu" lastensuojelun piiriin. Sieltä kun sitä kognitiivista käyttäytymisterapiaa ei saa. Toki toivon, että nuorisopsykiatrian puolella asia etenee silti eivätkä he "pese käsiään" lasun myötä, mutta katsotaan.
Vierailija kirjoitti:
Lasun kautta saatte tosin apua paremmin. Ainakin ystäväni sai.
Ei kannata uskoa kaikkia näitä kauhutarinoita sossusta. Ystäväni on ollut heidän sosiaalityöntekijoihin vain tyytyväinen ja onnellinen, että sai apua lapsilleen.
Kyllä ne kannattaa uskoa. Se kuppi voi kallistua mikä päivä tahansa ja ajojahti alkaa. Siitä ei terveenä sitten enää selviäkään.
Aikoinaan ei kyllä saatu mitään apua vaikka koulu teki joka viikko lasuja,poikani oli jopa välillä kellokosken sairaalassa, no hänet sijoitettiin perhekotiin Lappiin.. me asutaan etelässä..poika otti hatkoja,eikä kukaan edes etsinyt häntä..päihteet rupes olee arki päivää jo 13vuotiaana..nyt 22vuotiaana hän on vihanen ja akressiivinen ja käyttää päihteitä vieläkin..niin missä mentiin vikaan?ei me saatu sitä oikeaa apua ikinä..eikä näille ongelma nuorille auta se että perhetyöntekijä käy leikkii nalle korteilla
Vierailija kirjoitti:
Aikoinaan ei kyllä saatu mitään apua vaikka koulu teki joka viikko lasuja,poikani oli jopa välillä kellokosken sairaalassa, no hänet sijoitettiin perhekotiin Lappiin.. me asutaan etelässä..poika otti hatkoja,eikä kukaan edes etsinyt häntä..päihteet rupes olee arki päivää jo 13vuotiaana..nyt 22vuotiaana hän on vihanen ja akressiivinen ja käyttää päihteitä vieläkin..niin missä mentiin vikaan?ei me saatu sitä oikeaa apua ikinä..eikä näille ongelma nuorille auta se että perhetyöntekijä käy leikkii nalle korteilla
Olen tosi pahoillani tilanteestanne. Toivottavasti pojan elämän suunta vielä muuttuu.
Olen ap ja meillä ei siis ole mikään ongelmanuori kyseessä. Nuori on hyvin tunnollinen, pystyvä ja fiksu, hoitaa koulunsa ja työnsä. Hänen haasteensa ovat olleet enemmän sosiaalisten suhteiden alueella ja toisaalta niihin liittyvässä kuormittumisessa.
Kun kaverisuhteissa on menty eteenpäin nyt lukion aikana, on sitten ollut noita rajojen koittamisia ja vähäisiä päihdekokeiluita. En olisi noista päihdekokeiluista muuten edes huolissani (pieni määrä mietoja juomia), mutta huolena on niiden ja nuoren lääkityksen yhteisvaikutus. Siksi mainitsin asiasta, eipä kai olisi kannattanut.
Vierailija kirjoitti:
Aikoinaan ei kyllä saatu mitään apua vaikka koulu teki joka viikko lasuja,poikani oli jopa välillä kellokosken sairaalassa, no hänet sijoitettiin perhekotiin Lappiin.. me asutaan etelässä..poika otti hatkoja,eikä kukaan edes etsinyt häntä..päihteet rupes olee arki päivää jo 13vuotiaana..nyt 22vuotiaana hän on vihanen ja akressiivinen ja käyttää päihteitä vieläkin..niin missä mentiin vikaan?ei me saatu sitä oikeaa apua ikinä..eikä näille ongelma nuorille auta se että perhetyöntekijä käy leikkii nalle korteilla
Kellokosken psyk.sairaala EI hoida lapsia, ei silloin eikä nyt, joten sun tarina meni mönkään.
Kyllä kellokosken sairaalassa on myös lapsia,minä jonka poika oli siellä..kannattaa ottaa asioista selvää, kuten jo aikaisemmin sanoin niin aivan kaikki meni mönkään minun lapseni kohdalla..mutta toivottavasti ap sinä saat paremmin apua
Kellokosken ohkola sairaala oikea nimi,siellä on nuoret mutta sama paikka eri rakennus
Vierailija kirjoitti:
Mitä tukea ap halusi?
Haluaisin ensinnäkin lapselle käytännönläheistä ohjausta siinä, miten vähentää kuormitusta ja sosiaalista ahdistusta sekä kuinka niiden kanssa, sekä keskusteluapua hänen tarpeidensa mukaan ahdistusta aiheuttaviin asioihin. Ja uusia näkökulmia niihin tilanteisiin, jotka nuori on kokenut ikäviksi ja ehkäpä käsittänyt väärin (autismin kirjo + vaikeus tulkita muiden sanatonta viestintää).
Toiseksi haluaisin meille vanhemmille aikuisten kesken ohjausta siinä, miten parhaiten tuemme nuorta. Perhetyötä on kokeiltu, mutta siinä haasteena on se, että nuoren läsnä ollessa perhetyöntekijät puhuvat hyvin, hyvin varovaisesti, ja tämä ei juurikaan edistä asioita. Haluaisin sellaista suorapuheista ohjausta, jossa voimme neutraalisti ja rehellisesti kertoa haasteista ilman, että pitää asetella sanoja ja varoa loukkaamasta ketään. Käytännönläheisiä neuvoja, kuinka toimia nuoren kanssa eri tilanteissa ja miten voimme parhaiten olla hänelle avuksi. Nuorisopsykiatrisella ei ollut tämän kaltaiseen tukeen valmista formaattia, joten meitä ohjattiin eri tahojen tarjoaman perhetyön piiriin.
Nuoremme on hyvin analyyttinen ja hänen kanssaan keskustelu onnistuu paremmin ilman perhetyöntekijöitä kuin heidän seurassaan, näin kokee myös nuori itse. On hyvä, että nuorella on omaa keskusteluapua, lisäksi mielestäni me vanhemmat hyötyisimme vanhempainohjauksesta, jota jossain vaiheessa lupailtiin ja jota ei nyt näytäkään olevan tarjolla.
Toivoisin kyllä, että sinun kaltaisesi sterilosoidaan ensin. I d i o o t t i !!!