Hyvän suhteen päättäminen sinkkujen vuoksi

Ei teidän suhde sinkkujen takia päättynyt, vaan siksi että puolisosi ei halunnut enää olla suhteessa. Älä kaada syytä puolisosi käytöksestä muiden niskaan.

Ja muuhun kommenttina, aika parantaa haavat. Ehkä te jatkatte yhdessä kavereina, mutta jos olet edelleen katkera erosta, se tuskin toteutuu.

Vierailija kirjoitti:

Ei teidän suhde sinkkujen takia päättynyt, vaan siksi että puolisosi ei halunnut enää olla suhteessa. Älä kaada syytä puolisosi käytöksestä muiden niskaan.

Ja muuhun kommenttina, aika parantaa haavat. Ehkä te jatkatte yhdessä kavereina, mutta jos olet edelleen katkera erosta, se tuskin toteutuu.

Tarkoitin sinkkuelämän takia, tuli kirjoitusvirhe. Kunnioitan hänen päätöstään ja tottakai haluan että hän voi olla onnellinen ja elää elämäänsä miten haluaa. Olen kiitollinen siitä ajasta mitä olimme yhdessä parina. Hän rehellisesti päätti suhteen eikä siihen liittynyt muita, kunnioitan tälläistä käytöstä. En tunne vihaa enkä ole pitämässä ketään väkisin luonani. Ymmärrän, että suhde tuli päätökseensä. Hänellä ei ole tunteita minua kohtaan enään, mutta minulla inMiten suosittelisit tästä jatkamaan?

Oliko hetken päähänpisto erota vai pidempään ajateltu?

Etkö halua jollekin Se Ainoa ja Oikea?

Tälle et ollut.

Tottakai haluan. Koin että hän on se minulle, mutta yhtäkkiä kävi näin.

"Meillä on muuten hyvä suhde mutta.." suurin osa asioista on huonosti

Suosittelisin tilanteen hyväksymistä. Se voi olla haastavaa ja varmasti todella tunteellista, mutta niin pitkän parisuhteen päättyminen yleensä on. Anna itselle lupa surra, ja kun se tunne on tunnettu tulee tilaa seuraavalle käsittelyvaiheelle

Vaikuttaa ettei suhde ollut poikaystäväsi mielestä hyvä, kun päätti päättää sen

Tajusin juuri että ei se ollut enään hyvä suhde ja parempi oli lopettaa kuin odottaa pettämistä tai uusia tunteita..

Onpa ikävää, mutta ihmisellä on oikeus muuttaa mieltään. Se on pakko hyväksyä. Anna mennä kun on mennäkseen. Vaikeaahan se on, jos toisella on elämässään kaikkea uutta, mutta itsellä tilanne on aika sama kuin ennenkin. Opiskelu tuo varmaan toisille kokonaisvaltaisemman elämänmuutoksen, tai ainakin odottavat sellaista. Monet varmaan haluavat tavallaan aloittaa alusta kaiken, kun siihen on luonteva tilaisuus.

Itsekäs puoliso!!

"Eihän ole! Eikö elämässä ole tarkoitus olla onnellinen, kukaan ei ole velkaa kenellekkään, jos ei rakasta..." blaa blaablaa!!" Hohhoijjaa

Vierailija kirjoitti:

Tottakai haluan. Koin että hän on se minulle, mutta yhtäkkiä kävi näin.

Jos huono tilanne oli jatkunut vuosia, niin eihän tässä nyt mitään yhtäkkiä tapahtunut. Ennemmin ihmettelen, että itse jatkoit suhteessa noinkin pitkään.

Opettele kappalejako. Tympeää lukea tuollaista pötköä, joten mielenkiinto loppuikin kesken.

Mä luulen että oltuaan jonkin aikaa sinkkuna saattaa mieli muuttua ja arvostus sinua kohtaan nousta. Tai sitten ei.. Aika näyttää.

Mutta itse olen ollut 8v sinkkuna. Tapailuja, rakastumisia, seksiä, lyhyitä kohtaamisia.. Antaisin nykyään mitä vain hyvästä, toimivasta parisuhteesta ja arjesta jonkun kanssa.

Mut niin se vain menee. Ei voi osata arvostaa mitä itsellä on, jos ei ole kokenut "toista puolta." Sinkkuus ja oma kasvu voi tehdä teille kummallekin hyvää. Pysykää ystävinä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tottakai haluan. Koin että hän on se minulle, mutta yhtäkkiä kävi näin.

Jos huono tilanne oli jatkunut vuosia, niin eihän tässä nyt mitään yhtäkkiä tapahtunut. Ennemmin ihmettelen, että itse jatkoit suhteessa noinkin pitkään.

Niin, ero tuli yhtäkkiä, itse huono suhde jatkunut noin 2 vuotta... Kerran jo vuosi sitten ero oli puheissa ja päätettiin vielä koittaa ja muutin tapani,muttei se muuttanut suhtautumista minuun.

Jotenkin tämä suhde on syönyt itsetuntoni ja en enään jatkuvien torjumisten jälkeen osaa kiihottua muistakaan. Maku mennyt koko petipuuhiin! Mietin, mitä minussa on vikana etten kiihota toista eikä kaikkein rakkain ihminen halua minua ollenkaan ja aiemmin vain velvollisuudesta.. aiemmat kumppanit ovat olleet kuitenkin enemmän kuin tyytyväisiä seksiin..

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tottakai haluan. Koin että hän on se minulle, mutta yhtäkkiä kävi näin.

Jos huono tilanne oli jatkunut vuosia, niin eihän tässä nyt mitään yhtäkkiä tapahtunut. Ennemmin ihmettelen, että itse jatkoit suhteessa noinkin pitkään.

Ajattelin että uusi koulu ja elämä vie nyt, eikä suhteelle ole aikaa, odotin että tilanne rauhoittuu ja muutos tulee. No eipä tullut.. pelkällä rakkaudella ei pärjää. Muutuin "kämppikseksi" johon ei ole enään tunteita.

Olette käyneet hyvin avoimia ja kipeitä keskusteluja keskenänne. Joskus tietysti olisi hyvä, ettei paukuttaisi aivan kaikkea ihan niin suoraan kuin kumppanisi teki. Yritä kuitenkin nähdä hänen rehellisyydessään se hyvä puoli, että hän teki parhaansa sanoakseen sen mitä halusi sanoa. Sinun ei tarvitse ainakaan miettiä perimmäisiä syitä, miksi hän lopetti suhteenne.

Tottakai tekee kipeää menettää tuttu kumppani. Kyse ei olekaan siitä ettetkö halua hänelle hyvää ja parasta, mutta keskity nyt mieluummin suremaan ja käymään läpi omat tunteesi. Nyt olet itsesi paras ystävä. Surutyö voi kestää pitkäänkin ja mikä ei ole osoitus ihmisen surkeudesta, vaan siitä että sitten kun surutyö on ohitse se todellakin on ohitse.

Parisuhteessa on aina se riski, että kummatkin muuttuvat jonkun syyn vuoksi. Niin teilläkin.  Lisäksi olette aloittaneet suhteenne sen verran nuorina (omien sanojesi mukaan);,että ihminen muuttuu aikuistuessaan monella tavalla. Kumppanisi tarvitsee nyt oman tilansa ja vapautensa. On annettava mennä.

Aika kuitenkin kuluu ja monenlaista ehtii tapahtumaan teille kummallekin. Ikinä ei tiedä , mitä teillekin voi tapahtua. Elä kuitenkin omaa elämääsi ennen sitä.

Toisinaan käy näin pareille jotka ovat alkaneet seurustella jo nuorena. Se sinkku elämä jota yleensä on ensin jää kokematta ja jostain syystä se joillakin alkaa myöhemmin tuntua että on jäänyt jostain paitsi. En usko että auttaa mitä vain teet.