Lue keskustelun säännöt.
Miten muuttaisin elämäni? Kun elämä tuntuu suossa rämpimiseltä
23.08.2022 |
Tuntuu että moni asia nyt samaan aikaan kaatunut niskaan, ja olen aivan poikki. En tiedä miten saisin oman elämän kurssin muutettua, ja ajatusmaailmani? Otan neuvoja mielelläni vastaan.
Olen 40v 2 lapsen äiti, käyn päivätöissä jonka lisäksi mulla on kotoa tehtävä sivutyö. Lapset (14 ja 10) asuvat vuoroviikoin meillä vanhemmilla.
Erosin ex-miehestä 9v sitten, olen ollut sen jälkeen pääsääntöisesti sinkku, sillä isoja asioita tapahtui avioliiton aikana, enkä tiedä pystynkö koskaan parisuhteeseen niiden jälkeen.
Vuoroviikkoasuminen alkoi tuossa vuosi sitten (lasten isän ehdotuksesta), ja se on pääpiirteittäin mennyt hyvin. Nyt tytär, 14v, on sanonut ettei halua sitä jatkaa koska isillä on tylsää. Tästä puhutaan joka päivä, ja se kuormittaa mua aika paljon. Joka aamu tytär tekstaa mulle (isiltä) ja vatvoo tätä. Olen pyytänyt häntä perustelemaan syyt miksei viihdy isällä, niin voimme miettiä mitä tehdään, mutta hän ei anna oikein mitään, muuta kuin että ei vaan tykkää. Osittain pistän tän teini-iän piikkiin (isi on ällö kun se pussaa jne) , osittain sen että isällä on 2 muutakin lasta (kaikki hänen sisarukset on poikia) joiden perään joutuu vähän katsomaan.
Ex-miehelleni on kuulemma ihan sama miten tehdään, mutta jos tämä 14v tulee takaisin mulle täyspäiväisesti, pienempi jää isälle. Minä itse en koe tätä hyvänä, sillä ajatus siitä että sisarukset "erotettais" toisistaan, särkee sydämeni. Itse olen varma siitä, että isä ehdotti vuoroviikkoasumista tähän elämänvaiheeseen siksi, että hän sai ekan vakituisen, hyväpalkkaisen työn, ja olisi muuten joutunut alkaa maksamaan elareita. Muutin asumisjärjestelyjen vuoksi keväällä pienempään asuntoon, jotta säästäisin asumisessa; tuntui hassulta asua asunnossa missä oli 2 makkaria tyhjillään 2 viikkoa kuusta. Nyt lapsilla siis yhteinen makuuhuone, ja jos nyt tytär palaakin luokseni, en tiedä mitä keksin.
Tämä on siis asia 1. Stressi tästä vuoroviikkoasumisesta ja sen alituisesta vatvomisesta.
Tukiverkkoja ei ole, lasten isän vanhemmat ovat kuolleet ja sukulaiset asuu ympäri maailmaa. Itselläni ei myöskään, enää, sillä..
Asia 2, isäni kuoli tuossa muutama kuukausi takaperin, ja työstän sitä. Ensin saattohoito, ja terveen isän kuolema muutamassa kuukaudessa, "yllättäen". Aikamoinen paukku. Stressi leskeksi jääneen äitini terveydestä ja jaksamisesta. Äitini asuu kauempana, eikä hänellä ole ajokorttia, näin ollen tapaamiset on sen varassa miten minä kerkiän luokseen ajaa.
Asia 3. Työt. Turhauttaa, väsyttää. Alituista suhmurointia ja mikromanagerointia pienessä firmassa. Teen 4 ihmisen työt yhden ihmisen työajalla. Mitään ei osata organisoida, mistään ei keskustella, vaikka olen saanut nyt vakiinnutettua uusia käytäntöjä kuten viikottaiset tiimipaltsut jne.
Tuntuu että elämä on yhtä suossa rämpimistä. En näe mitään positiivista lähitulevaisuudessa, ainoastaan vääntöä lasten isän kanssa tästä asumiskuviosta, ja elatuksesta, ja töissä selviämistä päivästä toiseen. Olen ennen ollut kova reissaamaan, nyt sekään ei kiinnosta. Lentokentillä jonotus, jopa reissun suunnittelu ajatuksen tasolla väsyttää. Lomia pitäisi pitää, mutta en tiedä mitä haluan tai jaksan tehdä. En saa päätöksiä tehtyä.
Ahdistaa myös tämä ainainen yksinäisyys, kivireen perässä vetäminen - yksin. Sitä ettei ole ketään kenelle puhua tai purkaa sydäntä. Teen viikonloppuretkiä ollessani lapsivapaalla, mutta aina yksin, sillä ystävillä on omat perheensä ja mökkinsä.
Terapiaan minulla ei ole varaa, yksityisen kautta terapiaa pääseminen on todella, todella pitkä prosessi.
Miten saisin arkeen jotain pieniä onnenjyviä tai odotettavia asioita, iloa ja tasapainoa?
Kommentit (14)
Jos tytär haluaa asua luonasi ja poika jatkaa vuoroviikkoasumista, näin tapahtuu. Stressaat sitä tytärtäsi hulluuden partaalle ja paljon enemmän kuin hän sinua kun vaadit jatkuvasti perusteluja, vaikka hän on selkeästi kertonut tahtonsa. Lastensuojelulaissa ei pyydetä perusteluja vaan TAHTOA. Mikä pakonomainen tarve sinulla on niputtaa sisarukset yhteen muutenkaan??? Eivät he sitä halua. Tuo on sinun oma kuvitelmasi, että haluavat tai että "pitää asua yhdessä". Luuletko, että asuvat aikuisina yhdessä? Joka toinen viikko jakavat sitä huonetta kuitenkin yhdessä, joten mitä sinä oikein saavutat noilla ihmeellisillä pohdinnoilla huonemäärästä.
Isäsi on kuollut. Piruako sinä jankkaat sitä vielä kuukausia myöhemmin. Anna jo olla, kunnoita muistoa kauniilla muistoilla.
On äitisi asia järjestää elämänsä. Ihan hänen oma asiansa. Lienee aikuinen ja täysivaltainen ihminen kuitenkin. Leskeytyminen ei ole mikään syy heittäytyä lellittäväksi.
Työpaikkasi kuulostaa hankalalta, mutta siinäkin sinulla on omaa syytäsi. Jos teet työtä itsenäisesti ja useiden edestä, helvettiäkö sinä niitä tiimipaliksia tarvitset? Pitikö minifirmaankin tuoda loputtomat turhat kokoukset. Muut olisivat tuosta tyytyväisiä, mutta et sinä. Jos työtä on liikaa, heivaa joko sivutyö tai tuo pellolle.
Paljon itseaiheutettuja ongelmia ja todella rasittava ihminen olet lapsillesi. He ovat jo kertoneet sinulle, mitä haluavat. Älä jankuta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Se, että isin luona on tylsää, ei itse asiassa ole sinun ongelmasi. Sinun pitää tehdä tyttärellesi ystävällisesti selväksi, että hän ei voi marista sitä asiaa sinulle aamusta iltaan.
Isä on ällö, koska pussaa. Toivottavasti tytär on sanonut että ei halua isän tekevän näin ja isä kunnioittaa tätä, jos ei tämä opettaa tyttärelle että hänen ei:tä ei kuunnella.
Hei
Mene työterveyslääkärille,ja kerro tilanteestasi. Kuulostaa siltä, että olet masentunut,ja siihen olisi hyvä saada hoito. Kirjoittaisiko lähetteen julkisen puolen terapiaan, en tiedä onko kaupungissanne esim psyk.sairaanhoitajan vastaanottoa.
Työterveyshuollossa teillä varmaan työpsykologi, siellä saa käsittääkseni käydä muutamia kertoja,pyydä että pääset sinne.
Myös työnohjaus kuulostaisi tarpeelliselta, jossa voisit selvitellä työasioita.
Pitäisikö miehesi kanssa ( ja sitten lasten kanssa) sopia asumisjärjestelyt.
Aloita noista.
Vierailija kirjoitti:
Jos tytär haluaa asua luonasi ja poika jatkaa vuoroviikkoasumista, näin tapahtuu. Stressaat sitä tytärtäsi hulluuden partaalle ja paljon enemmän kuin hän sinua kun vaadit jatkuvasti perusteluja, vaikka hän on selkeästi kertonut tahtonsa. Lastensuojelulaissa ei pyydetä perusteluja vaan TAHTOA. Mikä pakonomainen tarve sinulla on niputtaa sisarukset yhteen muutenkaan??? Eivät he sitä halua. Tuo on sinun oma kuvitelmasi, että haluavat tai että "pitää asua yhdessä". Luuletko, että asuvat aikuisina yhdessä? Joka toinen viikko jakavat sitä huonetta kuitenkin yhdessä, joten mitä sinä oikein saavutat noilla ihmeellisillä pohdinnoilla huonemäärästä.
Isäsi on kuollut. Piruako sinä jankkaat sitä vielä kuukausia myöhemmin. Anna jo olla, kunnoita muistoa kauniilla muistoilla.
On äitisi asia järjestää elämänsä. Ihan hänen oma asiansa. Lienee aikuinen ja täysivaltainen ihminen kuitenkin. Leskeytyminen ei ole mikään syy heittäytyä lellittäväksi.
Työpaikkasi kuulostaa hankalalta, mutta siinäkin sinulla on omaa syytäsi. Jos teet työtä itsenäisesti ja useiden edestä, helvettiäkö sinä niitä tiimipaliksia tarvitset? Pitikö minifirmaankin tuoda loputtomat turhat kokoukset. Muut olisivat tuosta tyytyväisiä, mutta et sinä. Jos työtä on liikaa, heivaa joko sivutyö tai tuo pellolle.
Paljon itseaiheutettuja ongelmia ja todella rasittava ihminen olet lapsillesi. He ovat jo kertoneet sinulle, mitä haluavat. Älä jankuta.
Sanon vielä, että mietipä ihan ajatuksella läpi, mitä kirjoitan. Saattaa kirkastua. En ala aikuiselle lässyttämään kuin pikkulapselle, asiat asioina, enkä soperra tyhjänpäiväistä kannustuspuhetta, kun tässä haluttiin ongelmiin ratkaisua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Isä on ällö, koska pussaa. Toivottavasti tytär on sanonut että ei halua isän tekevän näin ja isä kunnioittaa tätä, jos ei tämä opettaa tyttärelle että hänen ei:tä ei kuunnella.
On siis pahoinpitelyä jos tekee näin teini-ikäiselle lapselle, vaikka hän sanoo ei, myös todella outoa.
Vierailija kirjoitti:
Se, että isin luona on tylsää, ei itse asiassa ole sinun ongelmasi. Sinun pitää tehdä tyttärellesi ystävällisesti selväksi, että hän ei voi marista sitä asiaa sinulle aamusta iltaan.
ap tässä. Jep, tätä olen tyttärellekin sanonut, että tämä on hänen ja isänsä välinen asia, eikä liity minuun mitenkään. Että hänen pitäisi isin kanssa jutella ja ehdottaa tälle miten viihtyisi siellä kotona paremmin, ja jutella muutenkin isän kanssa tilanteesta. Ja että siihen ei lähdetä et hän vain päättää ettei tykkää, etenkin jos ei mitenkään perustele miksei siellä viihdy, piste. Koska tosiaan isi on paikalla, pitää huolen, tekee hyvää ruokaa, ostaa mitä tytär haluaa, halaa ja pussaa - mikä on aika superhieno juttu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
https://www.suomalainen.com/products/luo-itsesi-uudelleen-1
Kirjassa Joe Dispenza tuo esille energisoivia näkökulmia todellisuudesta ja tarjoaa lukijalle työkalut, joiden avulla voi tehdä elämäänsä myönteisiä muutoksia.Jokainen tämän kirjan lukija, joka ottaa käyttöönsä nämä työkalut, hyötyy ponnisteluistaan.Kirjan yksinkertainen kieli mahdollistaa kaikille osallistumisen ja tarjoaa lukijoille oppaan pysyvään sisäiseen muutokseen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Isä on ällö, koska pussaa. Toivottavasti tytär on sanonut että ei halua isän tekevän näin ja isä kunnioittaa tätä, jos ei tämä opettaa tyttärelle että hänen ei:tä ei kuunnella.
On siis pahoinpitelyä jos tekee näin teini-ikäiselle lapselle, vaikka hän sanoo ei, myös todella outoa.
Mistä lähtien teini-ikäisen lapsen halaaminen on ollut pahoinpitely?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
1. Seuraavan kerran kun tytär alkaa taas jauhamaan asiasta niin kerro napakasti, että tämä on viimeinen kerta kun keskustelet ko asiasta, koska tämä asiaa kuuluu keskustella isän kanssa. En luopuisi vuoroviikkovanhemmuudessa, koska ilman tukiverkkoja sinulla ei olisi lainkaan lapsivapaita. Tyttären syy muutolle ei ole myöskään riittävä vaan saattaa olla teinin rajojen hakemista.
2. Surulle ei voi mitään muuta kun surra rauhassa ajan kanssa. Anna itsellesi aikaa ja hae tarvittaessa sairaslomaa. Muista, että äitisi on aikuinen ihminen ja tekee itse omat päätöksensä. Sinuna kannustaisin häntä muuttamaan lähemmäs sinua/tukiverkkoja.
3. Suora keskustelu pomon kanssa tilanteesta ja siitä mitä sille tehdään.
Vierailija kirjoitti:
Jos tytär haluaa asua luonasi ja poika jatkaa vuoroviikkoasumista, näin tapahtuu. Stressaat sitä tytärtäsi hulluuden partaalle ja paljon enemmän kuin hän sinua kun vaadit jatkuvasti perusteluja, vaikka hän on selkeästi kertonut tahtonsa. Lastensuojelulaissa ei pyydetä perusteluja vaan TAHTOA. Mikä pakonomainen tarve sinulla on niputtaa sisarukset yhteen muutenkaan??? Eivät he sitä halua. Tuo on sinun oma kuvitelmasi, että haluavat tai että "pitää asua yhdessä". Luuletko, että asuvat aikuisina yhdessä? Joka toinen viikko jakavat sitä huonetta kuitenkin yhdessä, joten mitä sinä oikein saavutat noilla ihmeellisillä pohdinnoilla huonemäärästä.
Isäsi on kuollut. Piruako sinä jankkaat sitä vielä kuukausia myöhemmin. Anna jo olla, kunnoita muistoa kauniilla muistoilla.
On äitisi asia järjestää elämänsä. Ihan hänen oma asiansa. Lienee aikuinen ja täysivaltainen ihminen kuitenkin. Leskeytyminen ei ole mikään syy heittäytyä lellittäväksi.
Työpaikkasi kuulostaa hankalalta, mutta siinäkin sinulla on omaa syytäsi. Jos teet työtä itsenäisesti ja useiden edestä, helvettiäkö sinä niitä tiimipaliksia tarvitset? Pitikö minifirmaankin tuoda loputtomat turhat kokoukset. Muut olisivat tuosta tyytyväisiä, mutta et sinä. Jos työtä on liikaa, heivaa joko sivutyö tai tuo pellolle.
Paljon itseaiheutettuja ongelmia ja todella rasittava ihminen olet lapsillesi. He ovat jo kertoneet sinulle, mitä haluavat. Älä jankuta.
Olipa kolkko kova viesti. Ei ymmärryksen häivää. - eri
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
1. Seuraavan kerran kun tytär alkaa taas jauhamaan asiasta niin kerro napakasti, että tämä on viimeinen kerta kun keskustelet ko asiasta, koska tämä asiaa kuuluu keskustella isän kanssa. En luopuisi vuoroviikkovanhemmuudessa, koska ilman tukiverkkoja sinulla ei olisi lainkaan lapsivapaita. Tyttären syy muutolle ei ole myöskään riittävä vaan saattaa olla teinin rajojen hakemista.
Ap tässä. Tytär olikin tänään puhunut isän kanssa tilanteesta aamulla. Laitoin tästä isän kanssa viestiä ja isä on sitä mieltä että tytär saa itse päättää missä asuu, mutta kuopus jatkaa vuoroviikolla.
Lapsivapaalla viikolla harrasta liikuntaa ja etsi uusia ystäviä esim kaverihaku - sivustolta. Sure isäsi kuolema rauhassa. Mitä tulee lapseesi, sano hänelle että tylsyys ei ole syy olla menemättä isälle! Hänen pitää kehittää itse tekemistä ja olla erittäin tyytyväinen siihen, että on hyvä isä joka pitää luonaan noin paljon. Kaikenlaisia uusperhe helvettejä on, eikä tuollainen teiki kiukkuilu ole missään nimessä syy muuttaa järjestelyä.