Lue keskustelun säännöt.
Erotuska ei hellitä
22.08.2022 |
Vaimo ilmoitti kohta vuosi sitten, että hänen osaltaan liitto on taputeltu. Olimme naimisissa reilut 15 vuotta. Nuorina menimme naimisiin ja nyt 40v lasissa.
Ilmoitus tuli minulle kuin salama kirkkaalta taivaalta. Perinteisesti minusta meillä oli kaikki hyvin. Läheisyyttä, seksiä ja olimme avoimia toisillemme. Jotain oli tapahtunut ja hän ei tähän päivään mennessä ole sitä minulle kertonut. 3vkoa ilmoituksesta ja hän oli poissa. Ei toista miestä ei mitään. Vain lähti.
Ero oli shokki. On edelleen. En pysty töihin, en ulkoilemaan en mihinkään. Olen täydellisen onneton ja hukassa. Psyyke on rikkoutunut ja olen huomannut, että viime aikoina käyttäydyn itsetuhoisesti enkä välitä enää itsestäni. Mietin kuolemaa ja sen tuomaa helpotusta päivittäin, tunneittain, koko ajan.
Miten olette päässeet näistä yli? Itselläni ei ole mitään keinoja tai menetelmiä. Kaikkea olen kokeillut. Lääkkeitä, terapiaa, erosakkia yms. Ei auta. Aika parantaa mutta itselläni asiat valuvat huonompaan suuntaan. Ex on iloinen ja hymyilevä kuin mitään ei olisi tapahtunut. En ymmärrä
Kommentit (34)
Ei se ole. Mies ei kirjoita noin paljon.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Aika parantaa haavat. Näin on asian laita.
Kuullostaa naiselta. No oli tai ei, eteenpäin on mentävä. Olet itse tilivelvollinen itsellesi, joten jos elämä jatkuu paskana, syy on peilissä.
Ex oli hymyilevä?
Pysy kaukana siitä. Et parane jos näet usein.
Tuska johtuu negatiivisista ajatuksista. Tulee tunne ettei ole arvokas, jos tulee jätetyksi. Tulee tunne että on menettänyt jotain mitä ei voi saada takaisin. Kaikkea negatiivista.
Todellisuus on se että maailma on täynnä mahdollisuuksia. Jopa parempaan suhteeseen kuin se minkä menetit. Todellisuus on se että vaikka tulit jätetyksi se ei todista millään tavalla arvottomuuttasi. Todellisuus on se että erosi voi lopulta olla parasta mitä sinulle on sattunut, vaikka se aluksi tuntui pahimmalta mitä on sattunut. Älä jätä näkemättä mahdollisuuksiasi, maailma on niitä täynnä. Niitä ei huomaa, jos keskittyy vain menetykseen ja muuhun masentavaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei sen vielä kuulu hellittääkkään noin pitkän liiton jälkeen jos ei nyt aivan täysi sosiopaatti ole. Yksi neuvo minkä voin antaa, että säästä ittes löyhältä hirreltä ja lakkaa pitämästä yhteyttä exään jos ei lapsia ole. Kylmästi välit poikki.
Ja pidä itses liikkeellä. Keksit jotain tekemistä, mikä harhauttaa pahat ajatukset. Jotain uutta ja mielihyvää tuottavaa. Myös jos sulla on joku jolle puhua tuosta niin käytä se.
Ja ennen kaikkea, älä kysy neuvoa vauva.fin mielenterveyspotilailta.
Jaksamisia!
Jos lapsia ei ole niin elämäsi jatkuu ja jos lapsia on niin elämäsi jatkuu kun täyttävät 18 vuotta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lue kirja "Rakkaus haltuun" niin alat ymmärtää rakkauden menetykseen liittyviä aivokemioita. Opit miten menetettyä mielihyvää voi hankkia muualta. Vaimosi ei ole korvaamaton niinkuin ei kukaan meistä. Tärkeintä on päästä tasapainoon ja pärjätä yksin. Vasta sitten on uuden suhteen vuoro. Ilmankin voi elää hyvää elämää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Herkkä mies voi kirjoittaa hyvinkin juuri näin kuten ap kirjoittaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ei se ole. Mies ei kirjoita noin paljon.
Kyllä olen mies. Ja miksi ei kirjoittaisi?
AP
Millainen se liittonne oikeasti oli? Arki ym.
Vihjailiko, varoitteliko, riitelikö ex tyytymättömyydestään ollenkaan ennen eron julistusta?
Aloitetaan näistä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä jätin viime keväänä miesystäväni koska hän alkoi vaikuttaa siltä että samastui ja takertui minuun liikaa, ahdistuin tästä ajan kanssa ja päätin suhteen.
Oli oikea toimi. Puolen vuoden aikana olen huomannut että hänen koko persoonansa ja olemisensa pysyi kasassa vain minun avullani. Tuon jälkeen on alkanut mm lähetellä itsetuhoisia viestejä joka kerta kun on pitänyt olla tekemisissä, vaihdettu muutama kerta omaisuutta jonka jompikumpi on jättänyt aikanaan toisen kotiin. Oli todella outo olo suhteen loppuaikanakin, miehelle tuli kans uutisena että tilanne oli se mikä se oli. Jos jonkun ihmisen vapaaehtoinen lähteminen elämästäsi tekee sinusta itsetuhoisen, sekä suhteenne että sinä olette epäterveitä. Hae apua itsellesi mutta älä missään nimessä syytä ja syyllistä eksääsi asiasta. Minulle kävi niin että kuukausia eron jälkeen mies lähetteli kännissä itsemurhaviestejä minulle. Soitin hänelle poliisit jotka kertoivat tehtävältä poistuessaan että mies oli aivan kunnossa, vain umpihumalassa. Veivät selviämään putkaan ja aamulla ulos. Viimeksi kun ohimennen näin, ihan tyytyväisenä oli kaljaostoksilla kaupassa.
Päästä nainen menemään.
Minulla siinä erotuskassa meni 2,5 vuotta. Kävin todella pohjalla. Aika parantaa haavat. Et ehkä usko nyt, mutta näin se vaan on. Odottavan aika on pitkä, mutya se odotus palkitaan. Lopulta olet iloisempi ja vahvempi kuin koskaan. Parempi päivä koittaa sinulle vielä, olen siitä aivan varma!
Vierailija kirjoitti:
Millainen se liittonne oikeasti oli? Arki ym.
Vihjailiko, varoitteliko, riitelikö ex tyytymättömyydestään ollenkaan ennen eron julistusta?
Aloitetaan näistä.
Todennäköisesti nainen on halunnut tehdä kaikenlaista, mies ollut kivirekenä. Lisäksi tai vaihtoehtoisesti nainen on toivonut mieheltä osallistumista yhteisiin asioihin, mutta mies ei ole korviaan lotkauttanut. Ja kolmanneksi, naisen tarpeita ei seksissä ja läheisyydessä ole välttämättä mitenkään huomioitu. Ihmettelen aina sitä, miten ignorantteja miehet pystyy parisuhteessa, ja kuinka ero on ihan salama kirkkaalta taivaalta. Kuinka itsestäänselvänä sitä voikaan toista pitää.
Eroaminen on kait ihmisen pahin stressi ja omaisen kuolemakin on helpompi osin.
Mä olen aina ihmetellyt ihmisiä, ketkä rakentaa kaiken toisen ihmisen varaan ja unohtavat oman identiteettinsä kokonaan. Vaikka toisen kanssa on mukava olla kumppaneina, niin jokaisen pitäisi aina muistaa olla oma itsenäinen itsensä. Siis kahden välinen kumppanuus, eikä symbioosi.
Eli et ole MIES!