Ihmiset ajelehtii niin paljon, et mitä jos yhteiskunta vaan määräisi kaikki kouluun ja töihin heidän kykyjensä mukaan?

Valinnanvapaus alkaa luomaan ihmisille liikaa pahoinvointia. Jäädään vaan ajelehtimaan eikä osata kiinnittyä mihinkään tuloksena massatyöttömyyttä ja osattomuutta. Mitä jos oppivelvollisuutta pidennettäisiin vielä tarpeen tullen lisää ja ihmiset työvelvoitettaisiin vähän samaan tapaan, kuin armeijassa koulutushaara eli määrätään.

Vähän saa kyllä itse näyttää kykyjään ja kertoa kiinnostuksista, mutta yksilön puolesta päätetään kuinka pitkälle hänet koulutetaan, mille alalle ja määrätään sen perusteella tiettyihin töihin. Tähän voidaan myös vaikuttaa katsomalla hieman yhteiskunnan sen hetkisiä ja ennustettuja tarpeita. Toki pitäen mielessä myös sen, ettei yksilön arvioitua potentiaalia heitetä hukkaan. Taitavasta filosofista ja maalarista voi olla paljon aineetonta hyötyä, joka voi olla kuitenkin merkityksellisempi kuin vaikka yhden lähihoitajan työpanos.

Koulun opinto-ohjaaja voi esimerkiksi arvioida mille alalle lapsi kannattaa kouluttaa.

Ihmisillä tulisi ammatin lisäksi olla myös esimerkiksi yksi kulttuuriin ja yksi urheiluun liittyvä harrastus ja kulttuurin roolia yhteiskunnan hengen ylläpitämisessä ei tule unohtaa.