Verbin perusmuoto on lihoa. Minä lihon, sinä lihot, hän lihoo, me lihomme, te lihotte, he lihovat.

Melkoinen einstein

Kiitos tästä. Ottanut jo pitkään pattiin sanan väärintaivutus. Todella!!!

Suomen kieli murheineen on ihanan elävä ja monimuotoinen.

Lihota.

Vierailija kirjoitti:

Melkoinen einstein

Einstein tai ei, tätä verbiä on nyt ra*skattu tarpeeksi!

Vierailija kirjoitti:

Lihota.

Tuo on käsky. Kuten Laihduta.

Täytyisi samalla keskustella laihtuamisesta.

Minä olen lihonnut, sinä olet

Lihoaminen on ongelma kansanterveydellisesti.

Mie laihun kun laihutan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lihota.

Tuo on käsky. Kuten Laihduta.

Lihottaminen on ihan oma toimintansa. Esimerkiksi possu voidaan lihottaa jouluksi, jotta siitä saadaan iso kinkku pöytään.

Lihoaminen ei ole verbi. Se lähentelee adjektiivia.

Lihosin, lihosit, lihosi. Tätä kuulee myös...😨

Vierailija kirjoitti:

Suomen kieli murheineen on ihanan elävä ja monimuotoinen.

Nimenomaan, kirjaimellisesti

Vierailija kirjoitti:

Lihota.

Eli lihota on perusmuoto.

Vierailija kirjoitti:

Lihoaminen ei ole verbi. Se lähentelee adjektiivia.

Mutta lihominen on verbi. Se on verbin infinitiivi.

Infinitiivi on siitä jännä juttu, että sillä on sekä verbin että nominin piirteitä. Mutta siitä enemmän toisella kertaa.

Vierailija kirjoitti:

Mie laihun kun laihutan.

Et laihdu. Täällä ei kukaan laihdu.

Minä lihosin, sinä lihosit jne.

Minä olen lihonnut, sinä olet lihonnut jne.

Muita infinitiivejä: lihovessa, lihottessa, lihoven, lihoumassa, lihouminen, lihhoumaisillani...

Olkaapa hyvä. Ei enää lihhoomisia!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lihota.

Eli lihota on perusmuoto.

Minä lihotin, sinä lihotat..

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lihota.

Eli lihota on perusmuoto.

Minä lihotin, sinä lihotat..

Olet lihottunut.