Lue keskustelun säännöt.
Ketään, jolla useampia kissoja? Kaivataan neuvoja kissasuhteissa!
27.07.2008 |
Meillä on noin 10-vuotias leikattu kolli, joka ilmeisesti on ollut aina ainoa kissa talossa (kissa tuli meille vuosi sitten, ei tiedetä taustoja ihan tarkkaan). Neljä päivää sitten naapurista tuli meille kissanpentu, narttu.
Pentu olisi ihan innoissaan tekemässä tuttavuutta, mutta meidän kolli on syvästi loukkaantunut uuden kissan tulosta. Se ei suostu tulemaan edes sisälle (onkin pääasiassa ulkokissa, mutta on sentään käynyt välillä syömässä ja nukkumassa sisällä). Antaakohan se ikinä anteeksi? Missä vaiheessa uskalletaan alkaa totuttamaan pentua ulkoelämään ja miten se kannattaisi tehdä? Häipyyköhän kolli pihastakin, jos pentu tulee ulos, jos kolli ei ole vielä hyväksynyt tulokasta? Vai antaakohan lähdöt pennulle? Kolli ei kyllä ole osoittanut mitään aggressiivisia elkeitä pentua kohtaan, lähinnä vain tuhahdellen ja moukuen häipynyt ulos.
Kommentit (9)
Älä tunge niitä nenäkkäin jos kolli ei hyväksy pientä, sillä sille tulee vain hissimiskohtaus. Joko ajan mukaan vanhempi kissa tottuu siihen, tai sitten elävät erillistä elämää.
Mun anopin kaksi kissaa eivät siedä toisiaan vaikka ovat sisaruksia. Kiertävät toisensa kaukaa, eivätkä missään nimessä asetu samaan huoneeseen yhtä aikaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itse olen odottanut pari viikkoa ennen kuin olen päästänyt ulos.
Ollaan pidetty sitä vielä sisällä, että se tottuisi meihin ja kotiutuisi. Olen itsekin ajatellut, että ehkä viimeistään routa porsaan kotiin ajaa eli todennäköisesti viimeistään pakkanen saa vanhemman kissan tulemaan sisälle. Mietin vaan, mitäköhän tuumaa pennusta ulkona, kun ei suostu saman katon alle.
Selvennänpä vielä, että asutaan maalla ja sinne naapuriin on lähes 2km matkaa. Kissat ovat molemmat ihan maatiaiskissoja, vanhempi saalistaa pääosan ruuastaan. Mun mielestä sellainen on oikeaa kissanelämää tällaisessa ympäristössä :)
ap
Tämä on fakta.
Pennulla on kyllä palautusoikeus, jos homma ei kerta kaikkiaan toimi. Kolli on kyllä luonteeltaan aika lunki kaveri, ja kuten sanottu, ei ole suhtautunut pentuun aggressiivisesti. Syvästi loukkaantunut on sana, jolla kuvailisin käyttäytymistä.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
tunkeutunut uusi kissa. Kyllä mäkin vetäisin herneet nenään.
tunkeutunut uusi kissa. Kyllä mäkin vetäisin herneet nenään.
Sä olet varmaan kakkonen, joka on nyt vetänyt herneet nenään siitä, että olen mielestäsi vastuuton tollo, joka pitää kissoja riskialttiissa ulkoilmassa eikä muutenkaan tajua niistä mitään?
No ihan sama.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä oli vuosia sitten sama tilanne, otimme pikkukissan 10- vuotiaalle kollille seuraksi : )
Aluksi meidänkin kolli oli todella käärmeissään. Pikkukissa oli vielä ,ahdottoman villi, kiipeili kollin selässä ja roikkui hännässä. Sen verran fiksuutta kissoillakin on, ettei kolli koskaan kovin pahasti rökittänyt pikkukisua, sähisi ja joskus vähän täppäisi tassulla, kun hermot menivät.
Tätä kesti ainakin pari kuukautta, mutta pikkuhiljaa, kun pentu kasvoi ja rauhoittui, kollikin alkoi tottua tulokkaaseen. Pidimme myös huolta siitä, että kolli sai olla halutessaan rauhassa, ei päästetty pikkukissaa samaan huoneeseen josa kolli halusi nukkua yksin.
Nyt, kaksi vuotta myöhemmin kissat ovat ystävällisissä väleissä keskenään, pesevät toistensa naamat ja jopa leikkivät keskenään.
Näkyy vain riittävän heitä, jotka eivät moista asiaa murehdi.