Aika pysäyttävä ajatus jota olen tänä vuonna selvästi prosessoinut jonkin verran
Olen nyt siinä iässä jossa äitini teki ns kuolemaa, oli hänen viimeinen elinvuotensa.
Asia pyörinyt jossain määrin mielessä ja varmasti on ajatuksissa vielä enemmänkin ainakin siihen asti, kun ihan se tarkka ajankohta on.
Että jos olisi itselläni nyt sama tilanne...
Kommentit (6)
Vierailija kirjoitti:
Sä et ole äitisi, eikä teidän elämä kulje samaa tahtia.
No shit Sherlock!
Sinulla ei taida olla alkeellisintakaan kykyä psykologiseen ajatteluun.
Ap
Minun isä oli jo kuntoutuksissa parkinsonin-taudin takia mun iässä, ja kognitiiviset kyvytki oli laskenu todella reilusti, vielä ajo autolla , inva-merkillä varustettuna.
Olen siis 46 ,(vasta)
Ei ole iha sama juttu kuin alottajalla, mutta kuitenkin.
Äh, meinasin vastata pitkästikin mutta enpä viitsikään kun tylytit noin ikävästi tuota yhtä kommentoijaa.
Netiketti, ihmiset.
Isäni kuoli melko nuorena, vain 35- vuotiaana yllättävään sairauskohtaukseen. Muistan kyllä aikoinani sen ikäisenä miettineeni paljon tuota asiaa. Jotenkin kuoleman ajatus on muutenkin kulkenut mukanani koko elämäni, ehkä juuri siksi, kun menetin isäni ollessani alakouluikäinen. Nykyään joskus ajattelen, mitä kaikkea olen kokenut elämässäni näinä parinakymmenenä vuotena, jotka olen elänyt tuon iän ohitettuani. Minun näkökulmastani tuo ap:n ajatusprosessointi vaikuttaa siis hyvinkin normaalilta.
Sä et ole äitisi, eikä teidän elämä kulje samaa tahtia.