Onko lempinimi lapsella tärkeä, Johanneksesta vaikea keksiä?

tuli minullekkin ekana mieleen!

Kyllä kaverit keksii, ei tarvitse kantaa huolta. Minulla lyhyt ja vierasperäinen nimi eikä siitä ole koskaan tehty lempinimeä. Olen selvinnyt ihan aikuiseksi, vaimoksi ja kolmen lapsen äidiksi ilman suurempaa traumaa (tästä asiasta).

jostain kumman syystä ruotsinkieliset treenikaverit alkoivat kutsumaaan minua Moma Lisaksi (ehkä se hymy) ja sitten se vääntyi suomenkielisten kassa Muna Liisaksi :'(

tai sitten... enpäs sanokaan, koska sitten tutut tunnistaa heti ja paljastun av-mammaksi! ;)



Mutta siis, Johannes on ihana nimi ja huomaat kyllä, että siitä joku hänelle sopiva lempparikin vääntäytyy.

kävisi sama nimi. Johannasta muuten lyhennetty.

meidän lapsilla ei ole lempinimeä, jos ei äidinkullat ole sellainen:)

Mut enpä ole ikinä ajatellut, että nimeä antaessa pitäisi jo lempinimeäkin miettiä. Meillä ei koulussa ylä-asteellakaan ainakaan tytöillä ollut juuri lempinimiä. Pojilla jonkun verran.

Minusta lempinimet ei ole kovinkaan tärkeitä :) Ainakaan meidän ystäväpiirissä tosi harvalla on lempinimeä - ei aikuisella eikä lapsella.



Varmaan Johanneksestakin saa jonkun väännettyä jos tarve vaatii, nyt vaan ei tule mieleen kuin joku Jonski tms. ja se taitaa olla tytön (Jonna) lempinimi :)



Nimenä Johannes on ihana, meidän pojan toinen nimi :)

on Joha ja Jokke. Jossua isot siskot käyttää ärsyttäessään.

ja mummuni yritti kovasti tehdä/vääntää sitä Jussia siitä, kunnes sanoin hyvin tiukasti että poika on kastettu Juhoksi ja Juhoksi häntä kutsutaan.



Kotona "lempinimiä" Jumppu, Juhmu. Mut vain siis meidän perheen kesken

Ainakin pojilla useammin suku- kuin etunimestä.

Nesku, Nekka, Nespa, ... tai vaikka Iso-J, tai Pikku-J riippuen lapsen koosta. Ja jos vaikka sukunimi on Meri, niin sitten Jome, jos taas Joki, niin Jojo tai Lahti, niin Jola, ... sama idea toiseen nimeen ja jos vaikka se alkaa r:llä, niin voi olla vaikka JR lausuttuna tsei-är, tai junior ...



Näistä mun suosikki olisi tuo Jortsu, .... ei vaiskaan! :)

se tulee isältäni ja minusta se ei ole ihan yleisimpien joukossa ja on komea miehen nimi:)



Jone ja Jonttu on hyviä! en ois keksiny, kiitti.



(Hänestä tulee varmaan Johannes Lauri Matias)

Mutta ei niiden tarvitse omasta nimestä tulla. Itselläni on 3 lasta ja kaikille liuta lempinimiä, mutta vaan harva tulee suoraan nimestä. Ja kaverit niitä lempinimiä keksii taatusti myöhemmin :-)

mutta enpä ole koskaan kuullut/tullut ajatelleeksi että lempinimi olisi tärkeä. Ei minuakaann koskaan ole sanottu muuten kuin oikealla nimelläni.

lempinimi on Jontte

Meilläkin poika, jonka nimelle emme aluksi keksineet lempinimeä, mutta ne lempinimet tuli kyllä sitten ajan kanssa. Eli sen takia ei tarvi nimeä jättää antamatta.

yhden lempinimeksi tuli tikkuperse, kun sai tikun pers kankkuun. ei poika nimestä pitänyt ja en edes muista pojan oikeaa nimeä.

eli "lempinimi" voi tulla mistä vain ja jokaiselle se tulee, vaikka sitten sukunimestä.

Siis joskus nimistä voi muodostua lempinimiä, jos esim. on kaksi kaverusta, joilla on sama nimi ja koko nimen sanominen on ihan älytöntä. Kaveripiirissä lempinimiä voi muutenkin tulla, mutta se on sitten kavereiden mielikuvituksen varassa.



Miksi valita joku kaunis nimi lapselle, jos sitä ei kuitenkaan halua käyttää? Jos haluaa kutsua lasta Jussiksi, voisi sitten kastaakin lapsen Jussiksi.



Tiedän, että ennen vanhaan oli ihan tavallista kastaa lapsi jollain "hienolla" nimellä ja vääntää siitä sitten suomalainen ja suuhun sopiva versio. Mutta että vieläkin?



Myös varsinkin venäjässä ja ukrainassa on jokaiselle nimelle lempinimensä, joita on "pakko" käyttää. Esim vaimonsa virallista nimeä käyttävä mies on epäkohtelias ja epäillään, että he ovat eroamassa tms. Siksi ystäväni Anastasiia on yleensä aina miehelleen Nastinka ja miehelle oli tosi hankalaa oppia, että suomalaisille hänen pitää esitellä vaimonsa Anastasiiaksi ja jatkossakin puhua Anastasiiasta.