Pitkät parisuhteet

mutta kyllä niitä ihastuksia ja flirttailua pitkässä suhteessa tulee varmasti kaikille. Ei se oma siippa vaan jaksa aina säväyttää, eikä aina haluta oma mies / vaimo. Mutta siinäpä se onkin se valinta, että ns. haaveiletko hiljaa mielessäsi, vai kerrotko ihastuksesi kohteelle / menet sänkyyn jonkun tapaamasi tutun kanssa. Valinta on pieni, seuraukset usein kauaskantoiset.





t. naimisissa 4.v, ei pettänyt, mutta ihastuksia tullut ja mennyt 2-3. Flirttailua silloin tällöin.

sitten hullun omistuhaluinen, kun minusta ei tuntuisi hyvältä ajatella, että oma mies olisi tälläkin hetkellä ihastunut vaikka työkaveriinsa, tietäisin että näkee sitä joka päivä ja odottaa kohtaamisia innolla, flirttailee taukohuoneessa ja ajattelee sitä kun on sängyssä minun kanssani ja onhan se firman risteilykin tulossa..mutta tällaista se kai sitten on kun ihminen ei ole yksiavioinen luonnostaan.

Itse en ole ihastunut yhteenkään mieheen (tai naiseen, sen puoleen) sen jälkeen, kun tapasin mieheni 11 vuotta sitten. En ennen nykyistä suhdettakaan ihastunut kovin helposti. Ja toisaalta kyllä oma siippa on jaksanut säväyttää ja haluttanut tähän saakka koko ajan.



Mies on sen sijaan ihastunut kerran toiseen naiseen. Tämä tapahtui aivan suhteemme alussa, joten ei sinänsä liittynyt suhteemme "väljähtymiseen" vaan pikemmin siihen, että rakastuminen minuun ei ollut vielä syventynyt kestäväksi rakkaudeksi.

Siinähän on vasta hädin tuskin kerinnyt vähän pintapuolisesti tutustua.

Siinähän on vasta hädin tuskin kerinnyt vähän pintapuolisesti tutustua.

yleensä pidetäkään pitkänä, mutta minun max puolen vuoden suhteisiini nähden se on pitkä aika. Ja omasta mielestäni opin tuntemaan ihmisen kyllä lyhyemmässä ajassa, ainakin tuossa puolessa vuodessa. Ei ihmiset nyt niin monipuolisia ole. Toki sitä voi reagoida eri tavalla eri tilanteisiin ja vaikka yhtäkkiä ruveta harrastamaan extreme- lajeja, mutta ei se perusminä siitä muutu. Mutta aika jännä, että joku on ollut noin pitkään kuin 11 vuotta ihastuneena vain yhteen ihmiseen, en tosin ole varma etteikö se mies olisi voinut olla muihinkin, kukapa näitä myöntäisi toiselle osapuolelle.

itse olen ollut mieheni kanssa 20 vuotta, eikä mitään sen kummempia ihastuksia ole ollut. Eikä se nyt tarkoita sitä, että olisin jotenkin hulluna mieheeni vaan ennemminkin sitä, että jos joskus ero tulee, nautin taatusti yksinäisyydestä ilman ensimmäistäkään miestä :)



Jaa miksikö jaksan olla. No ihan ensimmäiseksi siksi, etten halua rikkoa lastemme perhettä kun ei mitään ylitsepääsemättömiä ongelmia ole. En halua lasteni kokevan eroa enkä taatusti mitään uusperhesotkuja. Ja vaikken niitä omalta puoleltani tarjoaisikaan kuten edellä kerroin, niin miehen puolelta sellainen varmasti tulisi ennemmin tai myöhemmin.



No eikös siinä jo ollut tarpeeksi.

hullunlailla rakastumisia kyllä. aina ne on omaan aviomieheen kohdistuneet. välillä on pari kuukautta ankeaa arkea kunnes jokin taas napsahtaa ja koko ajan täytyisi kiehnätä kyljessä, suudella, saada seksiä, hyväillä, silitellä ja kehua maasta taivaaseen.

mulla mies on hirvittävän hellyydenkipeä. hän kiehnäisi ja suutelisi päivät pitkät myös ne ankeat arjet ja se varmaan saa tämän omankin tunteen sitten kestämään. kaipa se on sitten siinä, että sen ankean arjenkin keskellä istumme toistemme kainalossa sohvalla ja nukumme alastomina toisissamme kiinni yöt. ei pääse oikein mikään eikä kukaan väliin.

Eikä ole tietääkseni ollut miehellänikään. Hän ei ole erityisen kiero luonteeltaan eikä peittele mielialojaan, joten tuskin olisi voinut olla ainakaan kovin ihastunut kehenkään ilman että olisin jotain huomannut. Varsinkaan kun olemme läheisiä ja onnellisia:-).



Jos ihastumisia minulle tulisi, ne eivät minun selkärangallani johtaisi tekoihin.

Minulla on vain tämä yksi mies. Ketään muuta ei ole eikä tule. Jos eroaisimme tai hän kuolisi - ei sittenkään.

olen ollut nyt onnellisesti naimisissa 10 vuotta, ja joka päivä koen rakastavani vaimoani enemmän ja enemmän. Pitkässä parisuhteessa on parasta juuri se kun oppii tuntemaan toista kokoajan lisää ja paremmin.

En flirttaile tai halua muuta.

että puoliso on paras ystävä, rakas ja elämänkumppani.



Nyt ollaan oltu 24 vuotta yhdessä.

Me olemme olleet yhdessä 10 vuotta, ja ensimmäisten kolmen vuoden aikana olin pari kertaa ihastunut toiseen mieheen. Jäivät ihastumisen ja flirtin tasolle, eikä minulla ollut aikomustakaan pettää miestäni.



Nykyään tuntuisi banaalilta pitää yllä ihastusta toiseen, kun oman miehen kanssa ollaan hitsauduttu niin hienosti yhteen lasten ja yhteisen elämän myötä. Olen ihminen, ja tottakai minusta tuntuu kivalta, jos minuun kiinnitetään huomiota naisena. Mutta ei niillä muilla ole mitään annettavaa minulle, mitä oma mies ei antaisi paremmin. :)



Lyhyissä suhteissa ei ehdi syntyä sitä kunnioitusta ja arvostusta, eikä sitä yhteisen tiimin tunnetta, joka hyvässä, pitkässä suhteessa on.

Lyhyissä suhteissa ei ehdi syntyä sitä kunnioitusta ja arvostusta, eikä sitä yhteisen tiimin tunnetta, joka hyvässä, pitkässä suhteessa on.

on vain vaikea kuvitella, että tällaista olisi oikeasti olemassa, sen sijaan ajattelen, että kaikissa pitemmissä parisuhteissa jossain vaiheessa petetään, jompikumpi tai molemmat kyllästyy mutta ei jaksa vaivautua eroamaan lasten ja asuntolainan takia ja sitten vain luetaan harlekiineja ja katsotaan pornoa päivät pitkät. Tai sitten juuri 15 vuoden jälkeen mies sanoo, että meille tuli uusi 19- vuotias harjoittelija töihin, ajattelin muuttaa sen kanssa Kuubaan. Ehken uskalla edes ryhtyä pitempiin parisuhteisiin, koska sitten saattaisi mennä monta vuotta hukkaan, kun se sitten loppuukin. Ja mitä kaikkia pettymyksiä joutuukaan kokemaan sinä aikana. Ap.

on vain vaikea kuvitella, että tällaista olisi oikeasti olemassa, sen sijaan ajattelen, että kaikissa pitemmissä parisuhteissa jossain vaiheessa petetään, jompikumpi tai molemmat kyllästyy mutta ei jaksa vaivautua eroamaan lasten ja asuntolainan takia ja sitten vain luetaan harlekiineja ja katsotaan pornoa päivät pitkät. Tai sitten juuri 15 vuoden jälkeen mies sanoo, että meille tuli uusi 19- vuotias harjoittelija töihin, ajattelin muuttaa sen kanssa Kuubaan. Ehken uskalla edes ryhtyä pitempiin parisuhteisiin, koska sitten saattaisi mennä monta vuotta hukkaan, kun se sitten loppuukin. Ja mitä kaikkia pettymyksiä joutuukaan kokemaan sinä aikana. Ap.

Mitäpä tähän voi sanoa? Jos et meitä usko, jotka olemme onnellisia pitkissä suhteissa, niin ei voi mitään. Hyvää elämää sinullekin, ei siihen välttämättä parisuhdetta tarvita. Kai.