Jos minä olisin pääkaupunkiseudulla saanut lapsen 20 vuotiaana
siinä iässä todennäköisesti asunto olisi ollut vuokra-asunto jossain Somalien kansoittamalla huonolla alueella.
Sain lapseni yli kolmikymppisenä, asumme hyvällä okt- alueella pääkaupnkiseudulla, lapseni meni päivähoitonn 3 vuotiaana yksityiseen päiväkotiin ja myöhemmin hyvään kouluun. Ja tietysti on kesähuvila meren rannalla ja ulkomaanmatkat ja Bemarit pihalla.
Kommentit (6)
ja naimisissa 10 vuotta vanhemman miehen kanssa, jolla ERITTÄIN HYVÄ LIKSA ja elättää meidät kunnes saan ammatin:)))))))))))))))))))))))))))))))))))))))
naapurissa tosin asuu somaleita. voi ei. en voi elää täällä ...
siinä iässä todennäköisesti asunto olisi ollut vuokra-asunto jossain Somalien kansoittamalla huonolla alueella. Sain lapseni yli kolmikymppisenä, asumme hyvällä okt- alueella pääkaupnkiseudulla, lapseni meni päivähoitonn 3 vuotiaana yksityiseen päiväkotiin ja myöhemmin hyvään kouluun. Ja tietysti on kesähuvila meren rannalla ja ulkomaanmatkat ja Bemarit pihalla.
Mutta muutenhan olen täydellinen!
Minä olen varakkaan perheen tytär ja pamahdin paksuksi parikymppisenä. Asuin parilla hyvällä ja parilla ei-niin-hyvällä alueella, entäs sitten? Teki hyvää minullekin nähdä vähän maailmaa! Ei tavallisesta kansasta kannata kokonaan eristäytyä, muuten on ongelmissa. Minullekin oli järkytys huomata mitä touhua naapurissa oli (iltaisin, jopa öisin meteliä, pihalla autoja siellätäällä jne.) koska olin tottunut omassa idyllissäni vain lintujen lauluun.
me elämme ihan hyvää elämää lähiössä. Somaleitakin on. Olen jopa jutellut hiekkalatikolla somalien, aasialaisten ja venäläisten kanssa. Lapseni on kaiken lisäksi leikkinyt heidän lastensa kanssa.Eikö olekin hirveää?
asuin lähiössä Helsingissä kun sain esikoisen 20-vuotiaana..valitetavasti rapussa ei asunut kun vanhuksia ja lapsiperheitä,mutta onneksi yhdellä parhaalla ystävälläni oli somalimies ja lapseni tykkäsi kovasti leikkiä näitten puolisomalilasten kanssa=)
Mä sain esikoisen parikymmpisenä ja asuttiin vuokralla mellumäessä. Nyt on 2 lasta lisää, omakotitalo ja autot, ja ikää ei ole edes neljääkymppiä. Koulut on lähikouluja mutta hyviä, alue millä asutaan on ihan ok. Matkustellaan harvemmin ulkomailla mutta mökki on meilläkin. Harrastuksen vie oman aikansa.
Olenko mä nyt jäänyt tai mun esikoinen jostain pahasti paitsi?
Vai mikä oli avauksen tarkoitus, ootko jotenkin parempi ihminen?