Ovatko negatiiviset tunteet ongelma joka pitää ratkaista?

Ei ne ole ongelma, saa näyttää miltä tuntuu. Sellainen liian positiivinen asenne voi olla siitä johtuvaa että ei uskalla olla oma itsensä.

Pääasia itselle että kuitenkin käsittelee ne tunteet ja purkaa ne, reflektoi niitä. 

Tarvittaessa ammattiavun kanssa jos ei ystävien ja perheen tuki riitä. 

Ei se kerro siitä että jokin olisi vialla, negatiiviset tunteet kuuluvat elämään positiivisten ohella. 

Sen takia valehtelu on yleistynyt. Vai mitä?

Riippuu varmaan missä ja kenelle. Joku paikka voi olla ikään kuin väärä, vaikka tunteiden purkaminen ja ilmaisu onkin tärkeää. Itsekseenkin sitä voi tehdä kotona. Riippuu haluaako ratkaista tunteita vai ei, vapaa valinta universumissa. Jotkut kokevat että se selkeyttää ajattelua, päästää irti ja tulee positiivisempia tunteita sen jälkeen. Paitsi jos tulee uusi ongelma ratkaistavaksi. Mutta samanhenkinen seura lienee silloin parempi, ettei herkkä järkyty. Silti ei ole järkevää lakaista ongelmia maton alle vaikka työpaikalla, joissakin ne voisi tuoda esiin, jos se on sallittua - vaikka listana paperilla tyyliin "ilmastointi puuttuu" tai "siivous ei toimi". 

Sekin on jotenkin demonisoitu että joskus on vaan huono olo. Joko fyysisten tekijöiden summana tai sitten vain tulee pintaan pelkoa, epävarmuutta tms. Tämä on ihan normaalia ja kuuluu ihmisyyteen. Ei tarvitse olla mikään Elastinen. :)

Monet ovat niin lukossa etteivät uskalla paljastaa mitään heikkoutta koska aina joku hyökkää?

Tuntuu vallalla oleva vähän sellainen toksinen positiivisuus, että kaikki on ihanaa ja makeeta ja isotkin vastoinkäymiset ja menetykset on vaan hieno kasvun paikka. Siis toki surun ja esim. traumojen jälkeen tulee uudelleensuuntautumisen vaihe sen jälkeen kun ne negatiiviset tunteet on käyty läpi, mutta se vaatii ensin surun, vihan jne. vastaanottamista ja käsittelyä. Miten kaikki voisi olla aina hienoa ja kivaa? Minusta nimenomaan hyviä hetkiä arvostaa taas sen jälkeen, kun on tuntenut jotakin negatiivista. Ei ne ole asioita, joiden olemassaolo pitäisi kieltää.

Kunhan silti käyttäytyy kohteliaasti ja ottaa läheiset huomioon. Esimerkiksi työkavereille ei ole ok raivota, vaikka itsellä olisi menkat.

Koska sosiaalisesta ja sosiaalisesta pääomasta ja käsien heilutuksesta ja someinfluensseri ihanasta sisustuksesta ja osta osta osta uusi tuote ja sitten olet onnellinen paskasta ja kattokaa määkin oon onnellinen, toisin sanoen naisten höpötyksistä on tullut maailman johtava ideologia. 

Ennen vanhaan sai mun kaltaiset paskiaiset olla rauhassa töissä, tehdä hommansa, ja mennä kotiin ja kukaan ei tullut jonkun ketun lomakkeen kanssa kyselemään "miltä nyt tuntuu, puhutaanko tunteista, mutta eihän sulla vaan ole nyt ongelmia, ja ota tosta pilleri".

Niin paskaa.