Lapsen biologisen isän salaaminen
En tiedä, onko palstalla ollut ennen keskustelua aiheesta. Kyse ei ole ihan omakohtaisesta asiasta, mutta aihe on kiinnostava muista syistä. Joskus on arvioita että 10 % suomalaislapsista ei tiedä totuutta, kuka on biologinen isä.
Olen kuullut totuuden paljastuneen joskus vasta äidin kuoleman jälkeen, visusti piilossa olleista papereista käynyt ilmi. Tai joku totuuden tietävä on jossain vaiheessa avannut suunsa ja kertonut lapselle ( joka on voinut olla tuolloin jo viiskymppinen)
Millaisia tositarinoita sinulla on tästä teemasta? Jos olet äiti, miksi olet salannut asian lapselta (ja ehkä isältäkin?) Tai oletko itse se isä, joka olet ollut tietoinen lapsesta mutta miksi ja kenen tahdosta lapsesi ei tiedä sinusta?
Toivon asiallista keskustelua aiheesta, joka voi ymmärrettävästi tuoda erilaisia tunteita ja muistoja pintaan.
Kommentit (35)
Minulta on mahdollisesti salattu mutta en ilkeä vanhoille ja jo sairaalloisille vanhemmilleni ottaa tätä puheeksi. Antaa heidän elää rauhassa loppuelämänsä.
Epäilyksen aiheuttaja on sellainen netissä mainostettava DNA-testi, jolla saa tietoa mistä päin itsellä on perimää. Tulos viittasi siihen, että toinen vanhemmistani ei ole suomalainen ollenkaan. Sen jälkeen aloin ajatella asioita enemmänkin, ja minä synnyin ennen kuin 9 kk ehti kulua isäni ja äidin tapaamisesta. Mutta olin kuulemma pieni ja vähän vaan ennenaikainen. Lisäksi näytän erilaiselta kuin he ja veljeni ja olen aivan erilainen temperamentiltani. Vaaleiden sinisilmien perheessä olen minä, tumma ja oliivinvihreäsilmäinen henkilö. Ja hitaiden, hillittyjen ja hiljaisten keskellä vilkas, impulsiivinen ja äänekäs. On tainnut äidillä pieni lomaromanssi olla.
No nyt pitkästä sepostuksesta huolimatta sivusit asiaa vain yhdestä näkökulmasta. Eli tarkoitat tilannetta, jossa isyys on eri kun paperilla. Sitten on vielä tilanne, missä isyyttä ei ole paperilla, mutta se tiedetään isän ja muiden toimesta tai ei tiedetä kenenkään toimesta. Syitä voi olla monia.
Lapsella on oikeus saada tietä biologiset vanhemmat aina. Vaikka sukset menet ristin esim.raskauden aikana ja siihen kuvioihin tullut uusi mies, joka ottaa lapsen nimiinsä.
Se 10% on tutkimuksesta, jossa katsottiin tutkittuja näytteitä, eli on jo valmiiksi epäilys isyydestä. Oikea tulos on paljon pienempi.
Naiset pitäisi laittaa vuosiksi vankilaan, kun jäävät kiinni salaamisesta.
Voihan olla tilanne, jossa vain äiti tietää totuuden. On lapsia, jotka muistuttavat kovasti äitiään ja molemmat vanhemmat voivat olla vaaleatukkaisia sekä biologinen isä myös. Lapsihan on juridisesti aina aviomiehen.
Sitten mennään vaikka luovuttamaan toista munuaista perheenjäsenelle ja niissä tutkimuksissa tulee ilmi, ettei ollakaan sukua ollenkaan.
Vierailija kirjoitti:
Minulta on mahdollisesti salattu mutta en ilkeä vanhoille ja jo sairaalloisille vanhemmilleni ottaa tätä puheeksi. Antaa heidän elää rauhassa loppuelämänsä.
Epäilyksen aiheuttaja on sellainen netissä mainostettava DNA-testi, jolla saa tietoa mistä päin itsellä on perimää. Tulos viittasi siihen, että toinen vanhemmistani ei ole suomalainen ollenkaan. Sen jälkeen aloin ajatella asioita enemmänkin, ja minä synnyin ennen kuin 9 kk ehti kulua isäni ja äidin tapaamisesta. Mutta olin kuulemma pieni ja vähän vaan ennenaikainen. Lisäksi näytän erilaiselta kuin he ja veljeni ja olen aivan erilainen temperamentiltani. Vaaleiden sinisilmien perheessä olen minä, tumma ja oliivinvihreäsilmäinen henkilö. Ja hitaiden, hillittyjen ja hiljaisten keskellä vilkas, impulsiivinen ja äänekäs. On tainnut äidillä pieni lomaromanssi olla.
Tuollaiset testit ei merkitse mitään. Tilaa parempi testi vaikka Familytreedna:lta. Sitten katselet osumista löytyykö isäsi sukulaisia.
Vierailija kirjoitti:
Naiset pitäisi laittaa vuosiksi vankilaan, kun jäävät kiinni salaamisesta.
Niin jos nyt tarkoitat, että isyys on valehdeltu olevan joku muu. On siis aika halpamainen temppu sekä lapselle että isälle ja isäpuolelle. Tietenkin tuollaista muuten voidaan käyttää melkoisena dissausvalheena jos halutaan mustamaalata tirsk eli supistaan, että isä on joku muu ja kauneissa ja rohkeissa väärennetään sitten myös isyystestejä.
Jotkut äidit kertovat totuuden isän henkilöllisyydestä lapselle vasta isäpuolen (joka voi olla papereissa "isä") kuoltua, jos silloinkaan.
Vierailija kirjoitti:
Naiset pitäisi laittaa vuosiksi vankilaan, kun jäävät kiinni salaamisesta.
Jos ei nyt kuitenkaan, mutta miehellä potäsi olla oikeus päättää haluuko kasvattaa toisen miehen lapsen vai ei.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minulta on mahdollisesti salattu mutta en ilkeä vanhoille ja jo sairaalloisille vanhemmilleni ottaa tätä puheeksi. Antaa heidän elää rauhassa loppuelämänsä.
Epäilyksen aiheuttaja on sellainen netissä mainostettava DNA-testi, jolla saa tietoa mistä päin itsellä on perimää. Tulos viittasi siihen, että toinen vanhemmistani ei ole suomalainen ollenkaan. Sen jälkeen aloin ajatella asioita enemmänkin, ja minä synnyin ennen kuin 9 kk ehti kulua isäni ja äidin tapaamisesta. Mutta olin kuulemma pieni ja vähän vaan ennenaikainen. Lisäksi näytän erilaiselta kuin he ja veljeni ja olen aivan erilainen temperamentiltani. Vaaleiden sinisilmien perheessä olen minä, tumma ja oliivinvihreäsilmäinen henkilö. Ja hitaiden, hillittyjen ja hiljaisten keskellä vilkas, impulsiivinen ja äänekäs. On tainnut äidillä pieni lomaromanssi olla.
Tuollaiset testit ei merkitse mitään. Tilaa parempi testi vaikka Familytreedna:lta. Sitten katselet osumista löytyykö isäsi sukulaisia.
Samaa matskua noi kaikki kaupalliset on. Jos on 50% ulkomaalainen, niin on 100% varma homma että ei ole isänsä lapsi. Jos haluu tarkempi tuloksi ni lataa gedmatchin kaltaseen tieteen tekemis datapohjaan sen raakadatan ja tutkailee tuloksia. Tietty hänen tapauksessa se on tarpeetonta.
Minä olisin mieluusti elänyt ilman sitä tietoa että kuka on biologinen isä. Se tieto ei ole tuonut elämääni mitään hyvää, vaan ainoastaan ongelmia.
Virallinen isäni on onneksi ihan muu ihminen, ainoa oikea isäni.
Se joka sanoo minulle että biologinen isä on kuitenkin oikea isä, voi ihan itse mennä kokeilemaan, miltä sellainen isä tuntuu. Veikkaan, että ei kestä paria tuntia kauempaa.
Ainahan ei edes tiedä, kuka isä on. En puhu omasta kokemuksesta, koska minulla ei ole lapsia, mutta onhan sellaisiakin, jotka säätävät menemään ties kenen kanssa ja sitten tulee lapsi. Siinä on paha lähteä selvittelemään kuka olikaan se Juho vai oliko se Juha, jolla oli vaaleat hiukset ja vihreät silmät ja jonka kanssa päädyin sänkyyn laivalla 8.10. tms.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Naiset pitäisi laittaa vuosiksi vankilaan, kun jäävät kiinni salaamisesta.
Jos ei nyt kuitenkaan, mutta miehellä potäsi olla oikeus päättää haluuko kasvattaa toisen miehen lapsen vai ei.
Onhan miehellä oikeus se päättää. Ei kukaan pakota kasvattamaan lasta, jonka tiedät olevan jonkun toisen. Ja halutessasi voit teetättää jokaisesta sinun lapseksi väitetystä lapsesta isyystestin, jolla varmistuu onko lapsi sinun vai ei. Eri asia toki sitten, mitä tuollainen tekee parisuhteelle, mutta oikeus sinulla on.
Minun lapseni isä on melko varmasti joku muu kuin mieheni. Se oli ihan puhdas lomavahinko toisen suomalaisen miehen kanssa. Kaikkien elämä olisi romuttunut heti, jos olisin kertonut. Pieni mahdollisuus on, että lapsen isä olisikin mieheni, mutta aika pieni. Muut 2 lasta on varmasti häneltä. Miksi siis rikkoa koko perhe tuollaisen hairahduksen takia? En aio koskaan kertoa. Eikä mitään testiä ole koskaan tehty, eli voi silti olla, että mieheni on lapsen isä kuitenkin. Siis jos onkin niin menisi koko elämä ihan turhaan pilalle.
Joskus se biologisen isän puuttuminen on vasn hyvä asia. Tietty on moraalinen ongelma kertoako lapselle, että biologinen isä on henkirikoksista tuomittu sekoilija. Mutta itse olen sitä mieltä, että varmasn lapsi elää onnellisena asiasta tietämättömänä ainakin lapsuuden.
Itse salasin siksi, että olimme lapsen kanssa isän taholta molemmat hengenvaarassa ja jos en olisi salannut, olisi lastenvalvojan ollut pakko jatkaa isän tavoittamista. Lastenvalvojan ja poliisin neuvo oli salaaminen. Ja ennen kuin kukaan alkaa avautua miksi olin ko miehen kanssa, niin ongelmat räjähti kasvoille vasta, kun olin jo raskaana.
Joka tapauksessa puhuin lapselle isälle ja saatoin viitata esim."isäsikin oli musikaalinen" jne. Isä oli siis mielissämme ja puheissa. Lapsen kasvettua kerroin hänen voivan etsiä isänsä, jos haluaa. Ei ole halunnut. Nyt lapsi jo täysi-ikäinen.
Ne ketkä jankkaa biologisen isän tärkeydestä on itse arvatenkin ihan ns. tavallisten biologisten isien lapsia.
Mahtaisi mieli muuttua jos kävisi ilmi, että biologinen isänsä onkin äitinsä isä, joka on mystisesti ollut kauan vankilassa.
Vierailija kirjoitti:
Minun lapseni isä on melko varmasti joku muu kuin mieheni. Se oli ihan puhdas lomavahinko toisen suomalaisen miehen kanssa. Kaikkien elämä olisi romuttunut heti, jos olisin kertonut. Pieni mahdollisuus on, että lapsen isä olisikin mieheni, mutta aika pieni. Muut 2 lasta on varmasti häneltä. Miksi siis rikkoa koko perhe tuollaisen hairahduksen takia? En aio koskaan kertoa. Eikä mitään testiä ole koskaan tehty, eli voi silti olla, että mieheni on lapsen isä kuitenkin. Siis jos onkin niin menisi koko elämä ihan turhaan pilalle.
Lapsesi voi alkaa tehdä sukututkimusta ja totuus selviää nopeasti.
...asiallista keskustelua, tällä palstalla: https://www.youtube.com/watch?v=QT13kk8HDDo&ab_channel=SpartaYoshi