Lapsen biologisen isän salaaminen

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minulta on mahdollisesti salattu mutta en ilkeä vanhoille ja jo sairaalloisille vanhemmilleni ottaa tätä puheeksi. Antaa heidän elää rauhassa loppuelämänsä. 

Epäilyksen aiheuttaja on sellainen netissä mainostettava DNA-testi, jolla saa tietoa mistä päin itsellä on perimää. Tulos viittasi siihen, että toinen vanhemmistani ei ole suomalainen ollenkaan. Sen jälkeen aloin ajatella asioita enemmänkin, ja minä synnyin ennen kuin 9 kk ehti kulua isäni ja äidin tapaamisesta. Mutta olin kuulemma pieni ja vähän vaan ennenaikainen. Lisäksi näytän erilaiselta kuin he ja veljeni ja olen aivan erilainen temperamentiltani. Vaaleiden sinisilmien perheessä olen minä, tumma ja oliivinvihreäsilmäinen henkilö. Ja hitaiden, hillittyjen ja hiljaisten keskellä vilkas, impulsiivinen ja äänekäs. On tainnut äidillä pieni lomaromanssi olla.

Tuollaiset testit ei merkitse mitään. Tilaa parempi testi vaikka Familytreedna:lta. Sitten katselet osumista löytyykö isäsi sukulaisia.

Samaa matskua noi kaikki kaupalliset on. Jos on 50% ulkomaalainen, niin on 100% varma homma että ei ole isänsä lapsi. Jos haluu tarkempi tuloksi ni lataa gedmatchin kaltaseen tieteen tekemis datapohjaan sen raakadatan ja tutkailee tuloksia. Tietty hänen tapauksessa se on tarpeetonta.

Etnisyysarviot on yhtä tyhjän kanssa. FTDNAlla osumien vertailu ja geenisegmenttien tarkastelu on helppoa ja tarkkaa.

Itsekin olen sinisilmäisten vihreäsilmäinen lapsi, ja geenitesti osoitti että vanhemmuus on fakta.

Ei pitäisi salata, mutta isää ei aina ole pakko tavata esim. hän on vaaraksi lapselle.

Mikään ei tuhoa luottamusta kuin valehtelun selville saaminen myöhemmin.

Koko paikkakunta tiesi mutta minulle ei kerrottu.

T:Pimitetysti adoptoitu.

Vierailija kirjoitti:

Itse salasin siksi, että olimme lapsen kanssa isän taholta molemmat hengenvaarassa ja jos en olisi salannut, olisi lastenvalvojan ollut pakko jatkaa isän tavoittamista. Lastenvalvojan ja poliisin neuvo oli salaaminen. Ja ennen kuin kukaan alkaa avautua miksi olin ko miehen kanssa, niin ongelmat räjähti kasvoille vasta, kun olin jo raskaana.

Joka tapauksessa puhuin lapselle isälle ja saatoin viitata esim."isäsikin oli musikaalinen" jne. Isä oli siis mielissämme ja puheissa. Lapsen kasvettua kerroin hänen voivan etsiä isänsä, jos haluaa. Ei ole halunnut. Nyt lapsi jo täysi-ikäinen.

Onko lapsi nyt aikuisena saanut tietää isästään tai tavata häntä?

Vierailija kirjoitti:

Minun lapseni isä on melko varmasti joku muu kuin mieheni. Se oli ihan puhdas lomavahinko toisen suomalaisen miehen kanssa. Kaikkien elämä olisi romuttunut heti, jos olisin kertonut. Pieni mahdollisuus on, että lapsen isä olisikin mieheni, mutta aika pieni. Muut 2 lasta on varmasti häneltä. Miksi siis rikkoa koko perhe tuollaisen hairahduksen takia? En aio koskaan kertoa. Eikä mitään testiä ole koskaan tehty, eli voi silti olla, että mieheni on lapsen isä kuitenkin. Siis jos onkin niin menisi koko elämä ihan turhaan pilalle.

Itse epäilin samaa, siis että esikoinen olisi lomaromanssin tulos, mutta poikani (nyt jo aikuinen) on ulkonäöltään mieheni kopio, ja todella saman näköinen isän puolen serkun kanssa. Tästä syystä päättelin ettei kannata alkaa asiaa sen enempää miettimään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minulta on mahdollisesti salattu mutta en ilkeä vanhoille ja jo sairaalloisille vanhemmilleni ottaa tätä puheeksi. Antaa heidän elää rauhassa loppuelämänsä. 

Epäilyksen aiheuttaja on sellainen netissä mainostettava DNA-testi, jolla saa tietoa mistä päin itsellä on perimää. Tulos viittasi siihen, että toinen vanhemmistani ei ole suomalainen ollenkaan. Sen jälkeen aloin ajatella asioita enemmänkin, ja minä synnyin ennen kuin 9 kk ehti kulua isäni ja äidin tapaamisesta. Mutta olin kuulemma pieni ja vähän vaan ennenaikainen. Lisäksi näytän erilaiselta kuin he ja veljeni ja olen aivan erilainen temperamentiltani. Vaaleiden sinisilmien perheessä olen minä, tumma ja oliivinvihreäsilmäinen henkilö. Ja hitaiden, hillittyjen ja hiljaisten keskellä vilkas, impulsiivinen ja äänekäs. On tainnut äidillä pieni lomaromanssi olla.

Tuollaiset testit ei merkitse mitään. Tilaa parempi testi vaikka Familytreedna:lta. Sitten katselet osumista löytyykö isäsi sukulaisia.

Kyllä nykyään silloin, kun 50 prosenttia tai vähemmän etnisyydestä on muuta kuin suomalaista, ja oletetut isovanhemmat ovat Suomessa syntyneitä, merkitsevät, koska vertailudataa alkaa olla valtavasti varsinkin Euroopasta ja Pohjois-Amerikasta. MyHeritage kertoo esim. Suomen kohdalla usein tarkasti jopa, miltä alueelta isovanhemmat ovat. Lisäksi tuo "serkustesti" taitaa nykyään olla aika vakio kaikilla isoilla toimijoilla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itse salasin siksi, että olimme lapsen kanssa isän taholta molemmat hengenvaarassa ja jos en olisi salannut, olisi lastenvalvojan ollut pakko jatkaa isän tavoittamista. Lastenvalvojan ja poliisin neuvo oli salaaminen. Ja ennen kuin kukaan alkaa avautua miksi olin ko miehen kanssa, niin ongelmat räjähti kasvoille vasta, kun olin jo raskaana.

Joka tapauksessa puhuin lapselle isälle ja saatoin viitata esim."isäsikin oli musikaalinen" jne. Isä oli siis mielissämme ja puheissa. Lapsen kasvettua kerroin hänen voivan etsiä isänsä, jos haluaa. Ei ole halunnut. Nyt lapsi jo täysi-ikäinen.

Onko lapsi nyt aikuisena saanut tietää isästään tai tavata häntä?

Kerroin nimen jo, kun lapsi täytti 12. Ei ole halunnut edelleenkään edes alkaa etsiä. Sanoi ennen aina, että meillä on ollut hyvä elämä ihan kahdestaankin. Ja hyvin sillä kyllä meneekin. Onneksi, koska itselleni tämä oli tosi iso kriisi tietenkin. En ikinä olisi uskonut, eikä kyllä lähipiirikään, miten kävi ja, että musta tuli yh. Kävin ties minkä ammattilaisten luona kyselemässä miten minimoida isättömyyden mahdolliset vahingot ym. Mutta jo synnytyssairaalan lääkäri toki sanoi, että kyllä nykymaailmassa lapsen on parempi olla kokonaan ilman isää, koska perusturvallisuus on tärkeämpi ja itsetuntohan lapsella menee, jos isä lupailee kuut taivaalta, mutta ei ikinä saavu tapaamisille yms.

Ystävättären puoliso (nyt jo pois nukkunut) oli ohimennen tokaissut, että voi hänellä olla jossain lapsi vanhoilta ajoilta. Jättipä kysymysmerkkejä. Eikös sitä sanota että epätietoisuus asiassa kuin asiassa on aina pahempaa kuin totuus?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minulta on mahdollisesti salattu mutta en ilkeä vanhoille ja jo sairaalloisille vanhemmilleni ottaa tätä puheeksi. Antaa heidän elää rauhassa loppuelämänsä. 

Epäilyksen aiheuttaja on sellainen netissä mainostettava DNA-testi, jolla saa tietoa mistä päin itsellä on perimää. Tulos viittasi siihen, että toinen vanhemmistani ei ole suomalainen ollenkaan. Sen jälkeen aloin ajatella asioita enemmänkin, ja minä synnyin ennen kuin 9 kk ehti kulua isäni ja äidin tapaamisesta. Mutta olin kuulemma pieni ja vähän vaan ennenaikainen. Lisäksi näytän erilaiselta kuin he ja veljeni ja olen aivan erilainen temperamentiltani. Vaaleiden sinisilmien perheessä olen minä, tumma ja oliivinvihreäsilmäinen henkilö. Ja hitaiden, hillittyjen ja hiljaisten keskellä vilkas, impulsiivinen ja äänekäs. On tainnut äidillä pieni lomaromanssi olla.

Tuollaiset testit ei merkitse mitään. Tilaa parempi testi vaikka Familytreedna:lta. Sitten katselet osumista löytyykö isäsi sukulaisia.

Samaa matskua noi kaikki kaupalliset on. Jos on 50% ulkomaalainen, niin on 100% varma homma että ei ole isänsä lapsi. Jos haluu tarkempi tuloksi ni lataa gedmatchin kaltaseen tieteen tekemis datapohjaan sen raakadatan ja tutkailee tuloksia. Tietty hänen tapauksessa se on tarpeetonta.

Etnisyysarviot on yhtä tyhjän kanssa. FTDNAlla osumien vertailu ja geenisegmenttien tarkastelu on helppoa ja tarkkaa.

Itsekin olen sinisilmäisten vihreäsilmäinen lapsi, ja geenitesti osoitti että vanhemmuus on fakta.

Vähän OT, mutta tuo ftDNA:kin tarjoaa etnisyysarvion, mutta on aika tyypillisesti suomalaisten ilmeisesti tarkan yDNA-sekmentoinnin (sukututkijat haluavat varmistaa tai kumota esim. Korhosten isälinjaisen sukulaisuuden) takia suosima palvelu, ja näin ollen aika onneton muiden kuin suomalaisten sukulaisten etsimiseen.

Itselle muuten paljastui toisen palvelun kautta, että kahdella isäni serkulla on ilmeisesti ollut sama äiti, isovanhempani sisarus, mutta eri isät. Toisen serkuslistalla heti isäni jälkeen nimittäin oli nimi, joka toiselta puuttui. Pitäjähistoriaa kaivelleena tiesin, että tämä serkku oli naapurin isännän veljen lapsi. En ole tästä löydöstä kellekkään kertonut, nämä oletetut ja salavanhemmat ovat kuolleet vuosikymmeniä sitten, ja "lehtolapsiserkkukin" tuon näytteen antamisen ja oman kirjautumiseni välissä.

Se on kyllä väärin jos ei olekaan lapsen oikea isä ja joutuu maksamaan lapsen elatuksen.

Vierailija kirjoitti:

Ystävättären puoliso (nyt jo pois nukkunut) oli ohimennen tokaissut, että voi hänellä olla jossain lapsi vanhoilta ajoilta. Jättipä kysymysmerkkejä. Eikös sitä sanota että epätietoisuus asiassa kuin asiassa on aina pahempaa kuin totuus?

Mulle kanssa tuttava uskoutui, että hänellä on 20v tytär, toisen miehen kasvattama. Tuttavan kuoltua kerroin tämän hänen veljelleen ja veli yritti saada tyttären henkilöllisyyttä selville. Ei löytynyt tyttöä ja hältä jäi huomattava perintö saamatta.

Vierailija kirjoitti:

Minulta on mahdollisesti salattu mutta en ilkeä vanhoille ja jo sairaalloisille vanhemmilleni ottaa tätä puheeksi. Antaa heidän elää rauhassa loppuelämänsä. 

Epäilyksen aiheuttaja on sellainen netissä mainostettava DNA-testi, jolla saa tietoa mistä päin itsellä on perimää. Tulos viittasi siihen, että toinen vanhemmistani ei ole suomalainen ollenkaan. Sen jälkeen aloin ajatella asioita enemmänkin, ja minä synnyin ennen kuin 9 kk ehti kulua isäni ja äidin tapaamisesta. Mutta olin kuulemma pieni ja vähän vaan ennenaikainen. Lisäksi näytän erilaiselta kuin he ja veljeni ja olen aivan erilainen temperamentiltani. Vaaleiden sinisilmien perheessä olen minä, tumma ja oliivinvihreäsilmäinen henkilö. Ja hitaiden, hillittyjen ja hiljaisten keskellä vilkas, impulsiivinen ja äänekäs. On tainnut äidillä pieni lomaromanssi olla.

Tai sitten isäsi tai äitisi onkin perimältään jotain muuta kuin mitä oletat. Heidän vanhempiensa touhuista tiedät varmaan vielä vähemmän?

Eräs nainen oli saanut kuulla äidiltään biologisen isän nimen sen jälkeen kun tuo isä oli kuollut. Tiettävästi isä oli maksanut aikanaan jotain elatusmaksuakin, vaikka mitään isyydentunnustamispapereita ei ollut. Vuosikymmeniä sitten on saatettu määrätä mies elatusvelvolliseksi jos mies ja nainen ovat olleet yhdessä ( virallinen lauseke jotain tähän tapaan, en tiedä tarkemmin) siis ilman tunnustamistakin.

Tämä isä ei ollut omalle vaimolleenkaan tunnustanut asiaa kuolinvuoteellaan, päinvastoin kieltänyt. Huom.lapsi oli kyllä syntynyt jo ennen heidän yhteisen elämän alkua. Moni asia kuitenkin osoitti, että hän oli se "oikea" isä.

Mun äiti alkoi höpistä muisisairauden puhjettua, mutta yksi höpinä on mielenkiintoinen, koskee ystävääni. Kyseli, että mitäs sille Maijalle nykyään kuuluu, ja alkoi jutelka, kun se Maijan äitihän silloin nuorena oli sen yhden Pertin kanssa, mutta kun Pertti meni vankilaan niin se alkoi olemaan Paavon kanssa ja sit 7 kk niin Maija syntyi. Ja Paavo on Maijan isä. Nyt kun ajattelee, niin Maija on kyllä ihan eri näköinen kuin sisaruksensa. Ja tarinan Pertti on sellainen rikollinen, jonka kuva, teot ja tuomiot löytyy kyllä Googlella. En tiedä mikä on totuus ja tietääkö Maija. En aio kysellä. Perin näköä on kyllä, jis osaa katsoa.

Nimet muutettu.

Onneksi oma tytär on niin itseni näköinen ettei tarvitse postimiestä epäillä...