Lue keskustelun säännöt.
Työttömyys ja rahattomuus passivoi.
16.08.2022 |
Mikään ei kiinnosta, mikään ei tunnu miltään, ei jaksa mitään, mikään ei huvitajne. Väsyttää koko ajan.
Päivävaatteet saan päälle vasta joskus 11-12 aikaan vaikka herään 7-8 aikaan. Nysvään vaan kotona ja katson areenasta sarjoja. Pyykit saan pestyä ja tiskit tiskattua. Olen nyt kahtena päivänä miettinyt että lähden kävelylle tai pöyräilemään, mutta en vaan saa aikaiseksi mennä koska se kävely tai pyöräily ei vaan anna mitään. Joka aamu kun herään toivon että olisipa jo ilta että pääsis nukkumaan.
Kommentit (20)
Kauanko olet ollut työttömänä? Oletko parisuhteessa? Onko lapsia?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Niin. Tottakai jos jatkuvasti stimuloit aivojasi tietokoneen edessä niin eihän minkään tekeminen tunnu miltään, kun ei niistä sun aivot palkitse samalla tavalla kuin jos olet internetissä, katsot sarjoja, pelaat pelejä ja selaat somea.
Ei sua passivoi rahattomuus, vaan internetti.
Työttömyyttä takana 3kk ja todennäköisesti jatkuu vielä pitkään, jos edes ikinä pääsen töihin.
Mies ja aikuinen poika (asuu kotona, työtön hänkin) on.
Tiedän että sarjojen tuijottelu ei auta, mutta se on ainoa asia jolla saan synkät ajatukset pois päästä.
Töissä haaveilin aina et oispa 6kk lomaa ja nyt kun sitä on niin mikään ei tunnu miltään.
Huono omatunto siitäkin et ulkona lämmintä ja aurinkoista ja nysvään vaan sisällä. Ennen niin rakas puutarhakaan ei kiinnosta. Kukat kuihtuu, rikkaruohot rehottaa. Ärsyttää koko puutarha.
Ap
En pitäisi kolmen kuukauden työttömyyden aiheuttamaa passivointia mitenkään pahana. Se kannattaa jopa ottaa rentoutumisaikana ja ylimääräisenä lomana, jonka aikana voit ladata akkuja ja miettiä mitä elämältä haluat. Sitten jos työttömyys kestää vuosia niin sitten monesti eteen tulee asioita, jotka saattavat todella estää työllistymisen ja alkaa vaikuttaa elämään.
t. pitkäaikaistyötön
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mua auttoi kun tein ensin asioita pakolla. Sitten pikkuhiljaa löytyi rytmi ja halu.
Rahattomuus passivoi kun mitään ei voi tehdä ilman rahaa, nyt vielä ryövätään sähkönhinnasssa ihmisiltä viimeisetkin rahat, että ei varmasti pysty tekemään eikä liikkumaan yhtään mitään tai mihinkään!!
Kaikki tekeminen vaatii resursseja ja ilman rahaa ei ole mitään resursseja!!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Joo kuulostaa kyllä masennukselta enemmän kuin miltään 3kk työttömyyden aiheuttamalta asialta.
Työttömäksi jääminen helposti masentaa. Se on isku itsetunnolle. Koita tehdä käsin mitä tahansa mistä tykkäät että näet työsi tuloksen. Vie vaikka roskia edes. Tee ruokaa/askartele/tuunaa/käsitöitä.Tarvittaessa lääkäriin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
3kk työttömänä ja olet jo rahaton?? :D
ainoa lääke laiskuuteen on FASISMI sitä kokeiltiin valitettavasti neukut laiskana kansana sen lopetti ja koko neukkula ja nyt koko eurooppa kaatuu. AINOA TOIMIVA JÄRJESTELMÄ.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Asutko kuinka? Onko pihaa parveketta? Pelkkä ulkona oleilu voisi piristää. Ristisanojen teko. Jotain mistä ennen tykkäsit? Tee pientä ja vähän, jotain mistä aina olet tykännyt. Kun olin pahasti masentunut tuntui että kun vein linnuille ruokaa niin se oli maailman suurin urakka. Siitä se lähti, tie ylöspäin.
lukekaa historiaa kirjoitti:
ainoa lääke laiskuuteen on FASISMI sitä kokeiltiin valitettavasti neukut laiskana kansana sen lopetti ja koko neukkula ja nyt koko eurooppa kaatuu. AINOA TOIMIVA JÄRJESTELMÄ.
Ei ole ainoa toimiva järjestelmä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Asutko kuinka? Onko pihaa parveketta? Pelkkä ulkona oleilu voisi piristää. Ristisanojen teko. Jotain mistä ennen tykkäsit? Tee pientä ja vähän, jotain mistä aina olet tykännyt. Kun olin pahasti masentunut tuntui että kun vein linnuille ruokaa niin se oli maailman suurin urakka. Siitä se lähti, tie ylöspäin.
Tämä on yksi niitä ihan parhaita hommia josta tulee hyvä mieli kaikille, linnuille erityisesti. Eli jos keksii jonkun ihan pienen päivittäisen "työn" ja lähtee sitten siitä laajentamaan aktiivisuutta.
Masennus on juuri tuollaista kammottavaa vellomista ja väsymystä.
Ap:n teksti kuulosti kuin omaltani.
Jätin itse työni pitkään kestäneen liiallisen (lue ihan sairaan) työmäärän ja toksisen esihenkilöni takia. Oli pakko irtisanoutua hyvästä työstä josta olin aina tykännyt ja haaveillut, jo se itsessään oli traumaattista.
En ole ollut työttömänä sitten -90 luvun alun jälkeen. Työ on ollut suuri osa elämääni ja identiteettiäni. Nautin usein työstäni ennen näitä viimeisiä vuosia.
Ensimmäiset 5-6 kk meni huilatessa ja stressistä toipumiseen, ajattelin että olen vain lomalla, pidän nyt ne lomat jotka on ns jäänyt pitämättä kun lomilla ja vk loppunakin töitä tein jotta selvisin niistä hurjista alati lisääntyvistä vaatimuksista.
MUTTA
Kyllä täälläkin alkaa samoja tuntemuksia olla kuin ap:llä. Viitseliäisyys mihinkään laskee, passiivisuus lisääntyy, aamut venyy kylpytakissa lähelle puoltapäivää ja teen rivarissa asuvana vain sen mikä on välttämättömintä että pieni huusholli pysyy kohtuu siistinä. Eli ei kummosia vaadita.
Nyt kun olisi aikaa ja haluja lähteä vaikka etelän aurinkoon, ei ole rahaa. Kaikki mielenkiintoinen tekeminen, paitsi ulkoilu ja kotona pikkupuuhastelu vaatii rahaa.
Olen lisäksi yksineläjä ja usein yksinäinen. Rahaakin tärkeämpää olisi kuulua johonkin, olla osa jotain porukkaa joka tekee yhdessä jotain merkityksellistä.
Nyt en kuulu enää mihinkään - se on ollut musertavaa.
Harrastus jossa olin yhteisössä loppui korona aikana eikä sekään nyt enää kiinnosta minua yhtään.
En siis kaipaa mitään itsestäänselviä ohjeita siitä mitä kannattaisi nyt alkaa tekemään. Olen jo sen ikäinen että tiedän kyllä itse mikä on minulle parasta.
Halusin vain kertoa esimerkin että muillakin on ihan samoja tilanteita ja tuntemuksia.
Ilmaston vaikutus? Raha on monilla liian pieni ja menee asumiseen, laskuihin. Työttömyys ei passivoi kaikkia, moni käy lenkillä, joskin eri aikoina.
Kuulostaa tutulta, itsellä työttömyyttä takana n 6 kk.
Olen yrittänyt toipua henkisesti haasteellisesta duunista ja ylikuormitustilanteesta, työ loppui yt prosessin päätteeksi kun firma vähensi väkeä. Sinällään se oli jo omanlaisensa raskas hylätyksi tulemisen kokemus.
Vaikka saankin ansiosidonnaista mutta se on kuitenkin tosi vähän menoihin nähden, koska asun yksin ja maksan elämässäni kaiken yksin.
Uutta vastaavaa työtä ei ole löytynyt, olen hakenut muutamia paikkoja mutta en ole tullut valituksi joka masentaa entisestään, alani asiantuntijatehtäviä on harvoin avoinna ja jos on niihin on valtava määrä hakijoita.
Tuo ettei kuulu nyt mihinkään porukkaan rassaa henkisesti ( vert kommentti 17) pitää paikkaansa täälläkin. Perheettömänä olo on yksinäinen ja arvoton kun ei ole edes sitä duuniporukkaa johon kuulun.
Harrastukset ym tekeminen on tällä hetkellä yksin suorittamista.
Mutta tällä mennään ja ehkäpä jossain kohtaa ajaudun johonkin mielekkääseen työyhteisöön jossa työ antaa itselle jotain. Se että joutuisin duuniin jossa en viihdy yhtään, olisi pahin painajaiseni.
Se vanha sanonta:
- Ei ihminen elämään väsy, vaan siihen ettei elä!
pätee tässäkin tilanteessa varmasti hyvin.
Ap jatkaa vielä.
En jaksa edes hakea töitä. Haen sen minimin ja en jaksa edes juurikaan niihin panostaa ja personoida.