Lue keskustelun säännöt.
Ketä surisit eniten tai vähiten, vaikka pitäisi olla toisin?
16.08.2022 |
Itkisitkö enempi esim. isääsi kuin äitiäsi ja miksi? Tai itkisitkö kaverin lähtöä enempi kuin veljesi ja miksi. Jotenkin sitä olettaa, että lähimmäisiään kaikki oletusarvoisesti surisi, mutta näin ei aina ole.
Itse olen surrut ukkini 2. vaimoa (mummopuolta) enemmän kuin omaa biologista mummoa, jota en surrut juuri lainkaan. Tämä varmaankin siitä, että bio-mummo oli narsisti ja oli todella puolueellinen meitä jälkikasvua kohtaan. Sitä vastoin laina-mummoa suren vieläkin 10v. kuoleman jälkeen, toisin kuin bio-ukkiani, vaikka surin toki häntäkin.
Sitten koen olevani paljon läheisempi yhden serkkuni kanssa, kuin oman veljeni. Minulla ja veljellä on ikäeroa 9 vuotta. Minulla ja serkulla vain 2kk. Olemme asuneet lähes koko lapsuuden samassa pihapiirissä ja serkusta tietenkin tuli kuin sisko. Jos veli ja serkku kuolisi, niin surisin serkkua enemmän. Veljeen minulla on aina ollut ystävälliset, mutta viileät välit.
Omaa äitiäni en niin paljoa surisi kuin isää. Äiti on todella toksinen, toisin kuin isäni, jolla oli aina jalat maassa.
Tästä voikin päätellä, että edesmennyt laina-mummo, serkkuni ja isäni on/olisi ne henkilöt, joita eniten surisin.
Kommentit (11)
Vierailija kirjoitti:
Ei minulle sureminen ole mikään kilpailu siitä, ketä surraan eniten. Jokaista suree eri tavalla.
No eihän tuossa mistään kisasta kyse ollutkaan. Ap, varmaan tarkoitti, että ketä suree enemmän ja siihen itsekin jo vastasit, että jokainen suree eri tavalla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minulla ei vielä ole ketään läheinen kuollut, mutta vanhemmat ainakin olisi kovin paikka. Isovanhemmat ovat kuolleet jo ollessani pieni, enkä muista heistä mitään. Sisaruksiakaan ei ole. Ehkä vanhemmista seuraavat ovat lähimmät ystävät.
En sure ketään; kuolema on osa elämää - jokainen sen tietää.
Vierailija kirjoitti:
En sure ketään; kuolema on osa elämää - jokainen sen tietää.
Tottakai se on osa elämää, mutta kovin tunnekylmä ihminen pitää olla, jos surua ei kykene tuntemaan. Eihän sureminen tarkoita sitä, ettei hyväksy kuolemaa.
En sure julkkiksia tai tuntemattomia ihmisiä. Kyllä lasten tai heidän lastensa kuolema olisi kovin paikka, puoliso on jo kuollut. Myös joidenkin muuten läheisten ihmisten kuoöema on surettanut ja aukko jäänyt elämään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
En sure ketään; kuolema on osa elämää - jokainen sen tietää.
Kivat sinulle. Minulta on kuollut ystäviä, kollegoita, isovanhemmat, oma isä, lasteni isä ja lapsi. Ei tarvitse miettiä kenen kuolemaa heistä suren (eniten).
Surisin vain lapsiani. Ketään muuta en ole surrut. En edes vanhempaani hänen kuoltuaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En sure ketään; kuolema on osa elämää - jokainen sen tietää.
Kivat sinulle. Minulta on kuollut ystäviä, kollegoita, isovanhemmat, oma isä, lasteni isä ja lapsi. Ei tarvitse miettiä kenen kuolemaa heistä suren (eniten).
Myös minä olen menettänyt monta rakasta ihmistä. Suren heitä kaikkia. Mutta paljon kauheampi ajatus olisi, ettei kenenkään läheisen kuolema satuttaisi. Onko silloin saanut rakastaakaan tai tulla rakastetuksi?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Joku vartiainen ja orpo joutaisivat krokoille.
Ei minulle sureminen ole mikään kilpailu siitä, ketä surraan eniten. Jokaista suree eri tavalla.