Muita, joilla on lapsuudesta vastenmielisyys marjanpoimintaa ja säilömistä kohtaan?
Aikuiset olivat niin stressaantuneita keräämisestä ja säilömisestä. Ja se, kun niitä tuotoksia piti sitten talvella syödä ja juoda, siitä tehtiin niin iso numero. En tykkää.
Itse en ole koskaan säilönyt mitään, enkä kerää marjoja.
Muilla samaa?
Kommentit (24)
Sama kammo. Kesäisin piti jatkuvasti poimia marjoja puskista ja metsästä. Ei sekunnin rauhaa kesälomalla. Talvella piti juoda niitä pahoja viinimarjamehuja. Sieniä käyn joskus keräämässä suoraan ruuaksi, mutta marjoja en kerää, pakasta tai säilö. Ostan kaupasta sen vähän mitä tarvitsen.
Lapsena se oli pakollista. Inhosin sitä monta kymmentä vuotta. Nyt taasen eläkkeellä on alkanut kiinnostaa.
Mulla on inho lakanoiden vetämiseen. Kiitos lapsuuden.
Ohis
Lapsena ei olisi jaksanut olla metsässä niin kauan tai kuumissa viinimarjapuskissa keräämässä. Kuitenkin nyt aikuisena huomaan että geenit siirtyivät hyvin. Metsään on päästävä ja kaiken minkä ilmaiseksi saan, kerään. Säilön ja laitan pakasteeseen. Talvella on ihana syödä itsekeräämiä marjoja ja sieniä. Olen myös huomannut että asioita on alkanut aikuisena arvostaa ihan toisella tavalla kun niiden eteen joutuu näkemään vaivaa.
Meillä se oli niin totista hommaa. Herätys viideltä, niin oltiin seitsemältä jossain hiivatin kuusessa etsimässä marjoja. Isä kulki kauheaa vauhtia, oli vaikea pysyä perässä. Pelkäsin eksymistä, mutta ei saanut puhua kuin kuiskaamalla, ettei muut tule katsomaan, onko siinä marjoja. Monta kertaa oli itku lähellä, kun luulin, että minut on jätetty metsään.
Lapsena oli pakko olla metsässä aamuvarhaisesta iltamyöhään. En olisi jaksanut, mutta pakko oli.
Nyt ikää on melkein 60v, en kerää mitään marjoja enkä sieniä. Minun kiintiöni tuli lapsena täyteen.
Inhosin marjojen keräystä, en edes tykännyt niistä marjamehuista.
Minulla on kun esimerkiksi niitä marjoja piti olla keräämässä koko ajan ja sitten niitä pakonomaisesti säilöttiin talvea varten. Sitten mehua piti olla juomassa, vaikka ne eivät edes olleet hyvin. Erityisesti kun oli sairaana, niin lämmintä mustaherukkamehua tuputettiin koska oli juotava lämmintä vaikka oli jo ennestäänkin kuumetta ja c-vitamiini muka nopeutti paranemista.
Sama vika, marjat on niin helppo ostaa torilta, miksi nähdä niin paljon vaivaa niiden eteen Silti monet keski-ikäiset kaverini jaksavat kykkiä metsässä, vaikka varmasti olisi varaa vaan ostaa ne jostain. Perinteistä ei luovuta!
Poimuria itse varmasti käyttäisin, jos poimisin. Tuota on kehuttu testissä, vaikka onkin lasten malli:
https://www.tavaratalohurrikaani.fi/marjanpoimuri-sammakko-kids.html
Pääasiassa mukavia muistoja tästä. Äidin ja sisarusten kanssa käytiin mustikassa ja puolukassa, metsä oli sopivan matkan päässä kotoa ja sieltä haettiin marjoja vähän kerrallaan. Ei ollut mitään hampaat irvessä keräämistä.
Viinimarjoja käytiin poimimassa mummolassa, ja sekin oli ennemminkin hauska vierailu mummolaan kuin mitään pakkotyötä.
Aikuisena ei ole tullut enää mentyä marjanpoimintaan. Yksin ei tule lähdettyä, eikä oikein ole ketään jonka kanssa mennä.
Pidän kyllä marjoista eri tavoilla, poimiminen on ok. Säilöminen ok, paitsi en pidä yhtään astioiden pesusta. En millään jaksaisi desinfioida purkkeja, pestä mehukeitintä ym. Yleensä siis yhdellä kertaa viinimarjat mehuksi ja omenat joko annan pois tai vien mehustamoon, jossa saa valmiiksi sellaisiin pahvipurkkeihin tms. Eikä ne lasipulloihinkaan kovin kalliita ole.
Ei ole. Kuten ei hiihtämistäkään kohtaan, tai halkojen hakkuuta. Aikuisen on hyvä opetella pääsemään jostain kauan sitten tapahtuneesta "vääryydestä" yli.
En kauheasti tykännyt marjastamisesta, en pidä sitä nykyäänkään lempihommana. Rrrrakastin sienestystä, ja olenkin jo kuusivuotiaasta käynyt itsekseni sienessä, sain silloin sieniveitsen syntymäpäivälahjaksi. Eli kävin metsässä yksin, keräsin sienet ja vielä kotona perkasinkin ne, äiti teki niistä sitten ruokaa. Enimmäkseen rouskujahan silloin keräsin, kun ne oli helpoin tunnistaa - eikä vanhempani tai isovanhempani osanneet sen kummemmin neuvoa. Vasta teininä tutustuin kantarellien ja suppilovahveroiden sielunelämään - voi vitsit jos olisi tiennyt suppiksista lapsena!!!
Käyn kuitenkin joka vuosi marjassa, vähän vadelmia, enemmän mustikoita, puolukoita syön suoraan varvuista. Tänä vuonna löysin aivan mahtavan mustikkapaikan, ja olenkin tehnyt omakohtaisen ennätyksen marjojen keruussa - noin neljä litraa on kasassa :-D
Kerään kuitenkin myös sieniä, tähän aikaan ne tulee kaikki syötyä ihan tuoreena. Ja sitten puutarhamarjoja, lapset pitävät viinimarjamehuista (mummin tekemänä, ei toisen mummon), ja mansikoita menee ihan loputtomasti pakastettunakin. Keitän niistä myös hilloja. Säilöntäkauteni alkaa jo keväällä maitohorsmien versoista, sitten nokkosia kuivattavaksi ja seuraavaksi raparperia simaksi, mehuksi, hilloksi ja pakastimeen talvikäyttöön - ja tottakai teen monta monta raparperipiirakkaa! Nyt on menossa siis mustikkakausi, mansikat olivat tuossa välissä, joka viikko leivon mustikkapiirakan ja yritän laittaa aina piirakan verran marjoja pakkaseen, että talvellakin saa leipoa.
Odotan, että saisi avomaankurkkuja kasaan niin paljon, että saisin tehtyä maustekurkkuja. Kesäkurpitsaakin säilön, ja toiveena on, että tätnä vuonnakin tulisi yksi tai kaksi jättikurpitsaa, joista saisi vaikka mitä!!!
Ei, se oli kivaa. Keräsimme lähinnä puolukoita ja isä tiesi tosi hyviä paikkoja. Siihen aikaan ei myöskään ollut hirvikärpäsiä, joten metsässä oikeasti viihtyi. Puolukka-aikaan ei ollut enää hyttysiä. Joinakin vuosina kun puolukoista maksettiin hyvin, myytiin niitä ja jokainen sai rahat omistaan.
Mukavia muistoja. Lasten kanssa tehtiin kevyempiä retkiä eikä ollut pakko, aikuiset sitten keskenään kävivät tosissaan poimimassa. Eväät mukana ja lasten osallistuminen hyväksyttiin keräysmäärää katsomatta. Kävin isän kanssa vielä aikuisena marjassa ja samoin ollaan viety oma muksu retkille ja se on kyllä tykännyt kun ei mitään pakkopullaa ole. Sienessä ei kukaan aikanaan käynyt, niihin olen perehtynyt aikuisena. Lapsikin osaa sienestää.
Lapsena oli kamalaa. Piti olla tuntikaudet suolla ja kusiaiset pisteli kintuissa. (Lapsenvahtia ei tietenkään ollut.)
Nyt en meinaa malttaa odottaa, että puolukat kypsyy. On hyvä paikka, mistä saa nopeasti ämpärin täyteen :D.
Omia lapsia vietiin tosi vähän marjametsään.
Sukupolven lepo kidutuksesta lienee aiheuttanut sen, että käyvät vapaaehtoisesti keräämässä perheilleen pakastimet täyteen. Näkyvät osaavan, vaikkeivat ole saaneet samaa kusiaiskoulutusta kuin minä.
Penskana käytiin "vatukossa". Hyviä marjoja, imeliä. Mut hyi .... kun niissä oli niitä ötököitä, toukkia mitä lie. En vieläkään pysty syömään niitä marjoja, ja joskus joku tarjoaa jotain vattulikööriä/viiniä, niin hyvä ettei oksu tule.
Vierailija kirjoitti:
Sama kammo. Kesäisin piti jatkuvasti poimia marjoja puskista ja metsästä. Ei sekunnin rauhaa kesälomalla. Talvella piti juoda niitä pahoja viinimarjamehuja. Sieniä käyn joskus keräämässä suoraan ruuaksi, mutta marjoja en kerää, pakasta tai säilö. Ostan kaupasta sen vähän mitä tarvitsen.
Kuinka ihmeessä ne viinimarjamehut olivat pahoja? Aivan erinomaisia vitamiinilähteitä talvella. Onko smoohie nyt sitten - koska trendikäs - muka parempi? Minulle ei tullut kammoa vaikka kummassakin mummolassa oli valtavat puutarhat ja marjat sekä hedelmät kerättiin ja säilöttiin, Koko suvun voimalla kerättiin metsistä marjoja ja sieniä ja säilöttiin. Tykkään edelleenkin ja kerään ja säilön. Itse säilötty maustekurkkukin voitaan kaupan tuotteet mennen tullen.
Musta se oli lapsena kivaa ja edelleen nautin erityisesti säilömisestä. Jossain vaiheessa lapsena tietenkin ei olisi huvittanut kerätä niin paljon mutta motivaatiota nosti ylimääräisten marjojen myynti. Taskuraha oli aina kiva juttu. Nyt omien lasten kanssa en ehdi keräämään niin paljon kuin haluaisin, mutta omilta vanhemmilta saan edelleen pakastimeen marjoja.