Onko täällä huumeidenkäyttäjien läheisiä?

Ei läheisenä voikaan oikein mitään. Valitettavasti.

Minua harmittaa kun usein läheisiltä vaaditaan loputonta ymmärrystä ja tukea, vaikka se ihminen olisi tehnyt mitä.

En oo läheinen mut oon satunnaisesti narcci. Narceis ne huolet häviää hetkellisesti ja saan hyvän olon mun bodyyn , snaiaaks?

Et varmaankaan voi, suosittelen hirttoköyttä

Nistin läheinen on huono ihminen, huonoine valintoineen.

Siskoni oli huumeriippuvainen vuosien ajan. Välillä skarppasi, välillä repsahti, mutta parempinakin aikoina oli kuitenkin koko ajan sellainen pelko ja epävarmuus, että milloin se alkaa taas.

Elämän päämotivaatio tuntui olevan jokapäiväisen selviytymisen ohella se huumeiden aikaansaama olo. Kaiken keskellä hän hankki lapsenkin. Huumeidenkäyttö alkoi näkyä terveydessään, ulkonäössään ja käytöksessään.

Sisko kuoli yliannostukseen lapsen ollessa taapero. En voi sanoa sen olleen mikään yllätys tai sellainen asia, mitä ei olisi ikinä uskonut tapahtuvan. Läheltäpiti-tilanteita oli jo ollut. Tiedän, että tämä kuulostaa tosi karulta, mutta ainakin nyt lapsensa on saanut elää normaalin, turvallisen ja onnellisen lapsuuden päihteettömässä ympäristössä isänsä kanssa. En usko, että sama olisi ollut siskon kanssa mahdollista. Sisko oli katkolla jo lapsen ollessa vauva. Raskausaikana käytti korvaushoitoa ja lapsi joutui synnyttyään vieroitukseen sen vuoksi.

Totta kai on harmi, että kävi niin kuin kävi. Mutta suurin vastuu oli siskolla itsellään, ei kellään muulla. Muut yritti auttaa ja tukea, mutta kun niitä päätöksiä ei voi tehdä toisen puolesta. Mitään erityistä syytä käytän aloitukselle ei ollut. Jos jotain, niin ehkä nuoruus ja kokeilunhaluisuus, sekä ei niin hyvien kaveripiirien mukaan meneminen.

Vierailija kirjoitti:

Siskoni oli huumeriippuvainen vuosien ajan. Välillä skarppasi, välillä repsahti, mutta parempinakin aikoina oli kuitenkin koko ajan sellainen pelko ja epävarmuus, että milloin se alkaa taas.

Elämän päämotivaatio tuntui olevan jokapäiväisen selviytymisen ohella se huumeiden aikaansaama olo. Kaiken keskellä hän hankki lapsenkin. Huumeidenkäyttö alkoi näkyä terveydessään, ulkonäössään ja käytöksessään.

Sisko kuoli yliannostukseen lapsen ollessa taapero. En voi sanoa sen olleen mikään yllätys tai sellainen asia, mitä ei olisi ikinä uskonut tapahtuvan. Läheltäpiti-tilanteita oli jo ollut. Tiedän, että tämä kuulostaa tosi karulta, mutta ainakin nyt lapsensa on saanut elää normaalin, turvallisen ja onnellisen lapsuuden päihteettömässä ympäristössä isänsä kanssa. En usko, että sama olisi ollut siskon kanssa mahdollista. Sisko oli katkolla jo lapsen ollessa vauva. Raskausaikana käytti korvaushoitoa ja lapsi joutui synnyttyään vieroitukseen sen vuoksi.

Totta kai on harmi, että kävi niin kuin kävi. Mutta suurin vastuu oli siskolla itsellään, ei kellään muulla. Muut yritti auttaa ja tukea, mutta kun niitä päätöksiä ei voi tehdä toisen puolesta. Mitään erityistä syytä käytän aloitukselle ei ollut. Jos jotain, niin ehkä nuoruus ja kokeilunhaluisuus, sekä ei niin hyvien kaveripiirien mukaan meneminen.

olet pa julm a

Sensuuri käy ja kovaa

Ihminen ei voi elää kenenkään toisen elämää, vain omaansa. Läheisesi on valinnut huumeet ja sille ei kukaan muu mitään voi. Ota etäisyyttä tähän ihmiseen välittömästi, huumeiden käyttäjälle jokainen ihmissuhde on hyöty suhde, he varastavat läheisiltään, jos ottavat pitkän ajan jälkeen yhteyttä he poikkeuksestta haluavat jotain, esim. Rahaa "lainaksi" , yösijan, ruokaa tai kyydin johonkin. Suunnitelmat ovat aina suuret ja toivoa herättävät mutta lopputulos samaa p*skaa. Poista siis huumeidenkäyttäjä elämästäsi iin säästyt paljolta, hautajaisiinsa lupasin kyllä mennä ja sen lupauksen myös pidin.

Vierailija kirjoitti:

Siskoni oli huumeriippuvainen vuosien ajan. Välillä skarppasi, välillä repsahti, mutta parempinakin aikoina oli kuitenkin koko ajan sellainen pelko ja epävarmuus, että milloin se alkaa taas.

Elämän päämotivaatio tuntui olevan jokapäiväisen selviytymisen ohella se huumeiden aikaansaama olo. Kaiken keskellä hän hankki lapsenkin. Huumeidenkäyttö alkoi näkyä terveydessään, ulkonäössään ja käytöksessään.

Sisko kuoli yliannostukseen lapsen ollessa taapero. En voi sanoa sen olleen mikään yllätys tai sellainen asia, mitä ei olisi ikinä uskonut tapahtuvan. Läheltäpiti-tilanteita oli jo ollut. Tiedän, että tämä kuulostaa tosi karulta, mutta ainakin nyt lapsensa on saanut elää normaalin, turvallisen ja onnellisen lapsuuden päihteettömässä ympäristössä isänsä kanssa. En usko, että sama olisi ollut siskon kanssa mahdollista. Sisko oli katkolla jo lapsen ollessa vauva. Raskausaikana käytti korvaushoitoa ja lapsi joutui synnyttyään vieroitukseen sen vuoksi.

Totta kai on harmi, että kävi niin kuin kävi. Mutta suurin vastuu oli siskolla itsellään, ei kellään muulla. Muut yritti auttaa ja tukea, mutta kun niitä päätöksiä ei voi tehdä toisen puolesta. Mitään erityistä syytä käytän aloitukselle ei ollut. Jos jotain, niin ehkä nuoruus ja kokeilunhaluisuus, sekä ei niin hyvien kaveripiirien mukaan meneminen.

Oletko varma lapsen isän olevan päihteetön.

Ristiriitaista, kun kerrot siskosi menneen päihdeporukan mukana huonoille teille, niin miten hänellä oli päihteetön mies.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Siskoni oli huumeriippuvainen vuosien ajan. Välillä skarppasi, välillä repsahti, mutta parempinakin aikoina oli kuitenkin koko ajan sellainen pelko ja epävarmuus, että milloin se alkaa taas.

Elämän päämotivaatio tuntui olevan jokapäiväisen selviytymisen ohella se huumeiden aikaansaama olo. Kaiken keskellä hän hankki lapsenkin. Huumeidenkäyttö alkoi näkyä terveydessään, ulkonäössään ja käytöksessään.

Sisko kuoli yliannostukseen lapsen ollessa taapero. En voi sanoa sen olleen mikään yllätys tai sellainen asia, mitä ei olisi ikinä uskonut tapahtuvan. Läheltäpiti-tilanteita oli jo ollut. Tiedän, että tämä kuulostaa tosi karulta, mutta ainakin nyt lapsensa on saanut elää normaalin, turvallisen ja onnellisen lapsuuden päihteettömässä ympäristössä isänsä kanssa. En usko, että sama olisi ollut siskon kanssa mahdollista. Sisko oli katkolla jo lapsen ollessa vauva. Raskausaikana käytti korvaushoitoa ja lapsi joutui synnyttyään vieroitukseen sen vuoksi.

Totta kai on harmi, että kävi niin kuin kävi. Mutta suurin vastuu oli siskolla itsellään, ei kellään muulla. Muut yritti auttaa ja tukea, mutta kun niitä päätöksiä ei voi tehdä toisen puolesta. Mitään erityistä syytä käytän aloitukselle ei ollut. Jos jotain, niin ehkä nuoruus ja kokeilunhaluisuus, sekä ei niin hyvien kaveripiirien mukaan meneminen.

Oletko varma lapsen isän olevan päihteetön.

Ristiriitaista, kun kerrot siskosi menneen päihdeporukan mukana huonoille teille, niin miten hänellä oli päihteetön mies.

No, niin varma kun nyt vuosikymmenen läheisellä tuttavuudella voi olla. Taisi olla silloin paremmalla jaksolla bongattu, kun siskollakin meni paremmin.

Ei lapsen isä mikään täysabsolutisti esimerkiksi alkoholin suhteen ole, mutta huumeita ei ainakaan minun tietääkseni, eikä muidenkaan läheisten tietojen mukaan ole koskaan käyttänyt. On huolehtinut hyvin oman ja lapsensa elämän.

incel kirjoitti:

Sensuuri käy ja kovaa

Ahaa no tietääpä olla osallistumatta enempää. 

Vierailija kirjoitti:

Ihminen ei voi elää kenenkään toisen elämää, vain omaansa. Läheisesi on valinnut huumeet ja sille ei kukaan muu mitään voi. Ota etäisyyttä tähän ihmiseen välittömästi, huumeiden käyttäjälle jokainen ihmissuhde on hyöty suhde, he varastavat läheisiltään, jos ottavat pitkän ajan jälkeen yhteyttä he poikkeuksestta haluavat jotain, esim. Rahaa "lainaksi" , yösijan, ruokaa tai kyydin johonkin. Suunnitelmat ovat aina suuret ja toivoa herättävät mutta lopputulos samaa p*skaa. Poista siis huumeidenkäyttäjä elämästäsi iin säästyt paljolta, hautajaisiinsa lupasin kyllä mennä ja sen lupauksen myös pidin.

Olipa taas mustavalkoiseksi vedetty ohje. Minä en hylännyt lastani vaikka huumeisiin sortuikin. Sanoin että koskaan en ovea kiinni laita mutta säännöt oli. Jos kotiin tuli, ehdot sanelin, aineita ei kotona käytetä, muuten lähtö takaisin heti kämpilleen. Samaten jos olisin huomannut että kotoa varastetaan jotain niin en hylkää mutta sitten tietää että vierailut tauolla pitkään. Tietenkin myös jos väkivaltaa olisi ilmennyt.

Mitä rakkautta se on lastaan kohtaan jos hylkäys on ensimmäinen vaihtoehto. Ei sitä huumeidenkäyttäjää paapoa tarvi eikä rahaa antaa, järki tietenkin päässä ja realistinen täytyy olla, mutta että heivaa täysin elämästään välittömästi, en ymmärrä.

Sanottakoon lopuksi että vuosien ajan elämä oli karseaa huolineen, murheineen, ahdistuksineen ja pelkoineen. Silti minulla ja lapsela pysyi välit hyvinä. Nyt on viisi vuotta ollut elämä hyvää, lapseni taisteli kuiville, sai lopulta apua ja on onnellinen. Jaksaa kiittää siitä ettei me vanhemmat hylätty vaan jaksettiin toivoa sekä uskoa. Mutta emme antaneet käyttää hyväksi ja rajat pidimme.

Tutustuin sattumalta parikymppiseen narkkariin. Jotenkin hurmaava persoona. En pidä yhteyttä, koska on niin syvällä siinä hommassa, mutta ajattelen sitä paljon ja toivon, että selviytyy. Vanhemmillaan on varmasti valtava huoli.

Jatkan vastaustani, meillä huumehelvetti kesti miltei 15-v, viimeiset 5-v tosiaankin pysyin kaukana tuosta narkomaanista eli isoveljestäni- hän ei siis ollut lapseni eikä enää lapsi ikänsäkään puolesta, vaan aikuinen mies.

Tuona aikana hän rosvosi kaiken minkä irti sai minulta, vanhempieni kotoa ja naapurustosta. Hän käyttäytyi sekapäissään ja myös "viekkareissaan" väkivaltaisesti, oli usein psykoosissa varsinkin bentsot tuntuivat tätä aiheiuttavan. Tunne-elämältään hän oli vuosia täysin kuollut, ei empatiaa, rehellisyyttä ei mitään kunniantuntoa.

Hänen kuolemansa oli kaikille helpotus ja pelkkää säästöä myös yhteiskunnalle. Eniten suren niitä nuoria ihmisiä jotka veljeni onnistui houkuttelemaan mukaan huumeisiin, näen heitä kaupungilla toisinaan ja nielen kyyneleitä. Veljeni sai paljon pahaa aikaiseksi 33-v kestäneen elämänsä aikana.

Kannattaa ruveta itsekin käyttämään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Siskoni oli huumeriippuvainen vuosien ajan. Välillä skarppasi, välillä repsahti, mutta parempinakin aikoina oli kuitenkin koko ajan sellainen pelko ja epävarmuus, että milloin se alkaa taas.

Elämän päämotivaatio tuntui olevan jokapäiväisen selviytymisen ohella se huumeiden aikaansaama olo. Kaiken keskellä hän hankki lapsenkin. Huumeidenkäyttö alkoi näkyä terveydessään, ulkonäössään ja käytöksessään.

Sisko kuoli yliannostukseen lapsen ollessa taapero. En voi sanoa sen olleen mikään yllätys tai sellainen asia, mitä ei olisi ikinä uskonut tapahtuvan. Läheltäpiti-tilanteita oli jo ollut. Tiedän, että tämä kuulostaa tosi karulta, mutta ainakin nyt lapsensa on saanut elää normaalin, turvallisen ja onnellisen lapsuuden päihteettömässä ympäristössä isänsä kanssa. En usko, että sama olisi ollut siskon kanssa mahdollista. Sisko oli katkolla jo lapsen ollessa vauva. Raskausaikana käytti korvaushoitoa ja lapsi joutui synnyttyään vieroitukseen sen vuoksi.

Totta kai on harmi, että kävi niin kuin kävi. Mutta suurin vastuu oli siskolla itsellään, ei kellään muulla. Muut yritti auttaa ja tukea, mutta kun niitä päätöksiä ei voi tehdä toisen puolesta. Mitään erityistä syytä käytän aloitukselle ei ollut. Jos jotain, niin ehkä nuoruus ja kokeilunhaluisuus, sekä ei niin hyvien kaveripiirien mukaan meneminen.

Oletko varma lapsen isän olevan päihteetön.

Ristiriitaista, kun kerrot siskosi menneen päihdeporukan mukana huonoille teille, niin miten hänellä oli päihteetön mies.

Itse tunnen parikin pariskuntaa, jossa mies on täysi nisti ja nainen käyttää vain alkoholia kohtuudella. Tuntuu että on yleisempää noin päin, mutta toki voi olla myös toisin päin.