löydättekö helposti KIVOJA tuttavia?

Mä olen asuntut vieraalla paikkakunnalla nyt 2 vuotta enkä tunne ketään kuin ulkonäöltä tiedä, että toi on jonkun äiti jne.



En tiedä mistä oikein lähtisin uusia tuttavuuksia hakemaan. Seurakunnassa ei ole mitään sopivaa tarjolla eikä pitsinnypläys kansalaisopistossa ole ihan mun juttuni vaikka käsitöitäkin harrastan.

mutta ehkä siksi että olen itse vähän erilainen... olen kotiäiti (nuorin 6v) ja pidän puutarhahommista, maalailen taloa, nikkaroin, en shoppaile, kasvatan itse vihannekset jne jne



Olen jo luovuttanut... en ilmeisesti löydä samoilla linjoilla kulkevaa kaveria, ja ei tarttis olla ededs samanlainen... suvaitsevainen vain

Mulla taas on käynyt niin, että olen jostain syystä törmännyt hirvittävän ujoihin ihmisiin, joiden kanssa ei oikein ole tuttavallista. Olen itse myös kovin ujo ja toivoisin saavani tuttavia joiden kanssa käydä leikkipuistossa lasten kera tai olla ihan vaan vertaistukena kasvatuksellisissa asioissa. Mutta kaikki äidit joihin tutustun on yhtä ujoja eikä siitä tuttavuudesta tule moikkaamista kummempaa.Mihin ne rempseät ihmiset on kadonneet joihin muorena törmäili? Joskus nuoruudessa riitti kun näki jossain harrastuksen parissa jonkun kivan tyypin niin jo oltiin ehdottelemassa ens viikonlopulle baarikeikkaa tai saunailtaa. Nykyään tuntuu että ihmiset käy äkkiä lasten kanssa hiekkalaatikolla ja sitten äkkiä takaisin neljän seinän sisälle.

Asumme pientaloalueella Helsingissä emmekä tunne sieltä ketään.



Tapaan kyllä helposti kivoja ihmisiä työn merkeissä ja kaverienkin kautta, mutta jos pitäisi taikoa itselleen uusi kaveripiiri ihan vain asuinpaikan perusteella niin olisin varmaan pulassa.

mutta parhaimmat uudet ystävät vaati hieman aikaa. Hauskinta on, etten edes alussa yhdestä niin pitänyt mutta yhteys löytyi myöhemmin.

että meidän asuinympäristössä elelee keskimäärin niin tyhmää porukkaa, etten vaan jaksa niiden kanssa kovin pitkään höpistä. Olen ystävystynyt kahden naapurin kanssa, joista toinen on ulkomaalainen ja toinen vähän älykkäämpi. Ei kaikkien ihmisten kanssa tarvitse ystävystyä.

sanoi olevansa oikeasti tosi ujo (mitä en olisi ikinä arvannut) mutta tulleensa siihen tulokseen että pitkään kotiäitinä olevan on pakko olla aggressiivinen kaverinhankinnassa ellei meinaa jäädä kokonaan yksin. Hän sitten ehdotti suoraan että mitä jos minä lapsineni tulisin hänen luokseen syömään lounaan. Yritin vähän pullikoida vastaan mutta hän ei antanut periksi, ja lopulta menin. Vaikka siitä ei heti mitään sielujen sympatiaa tullut niin kutsuin heidät kuitenkin vastavuoroisesti myös meille lounaalle, ja vähitellen siihen rinkiin liittyi muitakin puistotuttuja.

Vaikka suhtauduinkin siihen järjestelyyn aluksi tosi varautuneesti (olin aluksi ihan kauhuissani sellaisesta tuttavallisuudesta vieraiden ihmisten kesken) niin kyllä se lounasrinki oli lopulta kuitenkin aika mukavaa vaihtelua yksinäiseen hiekkalaatikon vieressä päivystämiseen. Säästi vaivaakin, kun ei aina tarvinnut kokata omalle perheelle. Ne ihmiset eivät muodostuneet mun henkiystävikseni, mutta ihan kivaa tuttavatason seuraa kuitenkin.

Kehottaisin siis harkitsemaan oman mukavuusalueen ulkopuolelle astumista. Vaikka kuinka ujostuttaa ja ahdistaa niin lopputulos voi silti olla vaivan arvoinen.

Olen itse myös kovin ujo ja toivoisin saavani tuttavia joiden kanssa käydä leikkipuistossa lasten kera tai olla ihan vaan vertaistukena kasvatuksellisissa asioissa. Mutta kaikki äidit joihin tutustun on yhtä ujoja eikä siitä tuttavuudesta tule moikkaamista kummempaa.Mihin ne rempseät ihmiset on kadonneet joihin muorena törmäili?

kyllä tuota seiskan ympärille kerääntynyttä tyhmää porukkaa, tuskin olet sen fiksumpi kuin ympärillä olevat. Fiksummat eivät varmasti halua olla tuollaisen seurassa pitempään, joten et heidän kanssaan ystävystykään.

kyllä tuota seiskan ympärille kerääntynyttä tyhmää porukkaa, tuskin olet sen fiksumpi kuin ympärillä olevat. Fiksummat eivät varmasti halua olla tuollaisen seurassa pitempään, joten et heidän kanssaan ystävystykään.

Näin voi tietenkin olla. Ja sinähän sen tiedät. Tuo on kuitenkin minun mielipiteeni, ja sitä kysyttiin, joten päätin sen antaa. Enkä todellakaan usko, että kovin moni pitäisi meidän naapuruston lähihoitaja-/myyjä-/siivoojaporukkaa jonain älyn jättiläisinä. Tai voi tietenkin olla, että juuri sinä nautit olla yleisönä kuolemantuomioiden ylistyspuheille, täysin päättömälle mamukritiikille yms. Ja kyseessä on käsittämätöntä kyllä omistusasujat rivarialueella. En olisi ikinä uskonut miten typerää väkeä täällä voi asua. Ero edelliseen asumisalueeseeni on valtava.

on varmaan käynyt tuuri, kun olen aikuisiällä vielä saanut mukavia uusia kavareita, ystäviäkin, naapurista, imetystukiryhmästä, työkavereista. No, eipä tämä ap:tä auttanut. Tsemppiä ja toivotaan, että löytyisi joku edes suunnilleen samalla aaltopituudella oleva.

en välttämättä naapureista (tasan 1 perhe) mutta lasten kavereiden vanhemmista, miehen työkavereista, omista työkavereista, harrastuksista jne.

Hyvin paljon samantyyppisiä ihmisiä. Olimme ensimmäisiä uudelle alueelle muuttaneita ja tutuistuimme nopeasti naapureihin ja lapsen tarha- nyt koulukavereiden vanhempiin. Ehkei Vantaalla nirppanokat muuta:-)

Töissäkin meillä on tosi fiksua ja hyvinkäyttätyvää porukkaa. Työnluonteen takia varmaan enemmän sellaisia ulospäinsuuntauneita ja hyvän yleisisvityksen (ja tavat) omaavia ihmisiä.

Hyvin paljon samantyyppisiä ihmisiä. Olimme ensimmäisiä uudelle alueelle muuttaneita ja tutuistuimme nopeasti naapureihin ja lapsen tarha- nyt koulukavereiden vanhempiin. Ehkei Vantaalla nirppanokat muuta:-) Töissäkin meillä on tosi fiksua ja hyvinkäyttätyvää porukkaa. Työnluonteen takia varmaan enemmän sellaisia ulospäinsuuntauneita ja hyvän yleisisvityksen (ja tavat) omaavia ihmisiä.

Ehkä se, että muutettiin kaikki samaan aikaan uuteen taloon vaikutti. Ja se, että lapset on samanikäisiä. Mutta on ne kyllä kiinnostavia ihmisiäkin.

Työn kautta tutustun uusiin ihmisiin, joitakin voin tavata työn ulkopuolella joskus. Varsinaiset "seurapiirit" on vanhat, hyvät ystävät ja sitten mukavat naapurit.

Nauratti ap:n avauksessa nuo kaksi ensimmäistä - he sopisivat varmaan hyvin yhteen, voisivat päsmäröidä toisiaan vuoronperään. :)

Meidänkin hiekkistutut on aika tyhjäpäistä porukkaa, mutta voihan sen ottaa huumorin kannalta. Ehkä ap:kin voisi suhtautua ärsyttäviin tuttaviinsa lähinnä viihteenä. Kuulostavat nimittäin aika erikoisilta tyypeiltä.