En jotenkin saa elämästä kiinni
En ole vuosiin saanut. Kunhan olen ja selviydyn. En ymmärrä miten ihmisillä on motivaatiota puuhata kaikenlaista, järjestää kaappeja, vaihtaa verhoja, suunnitella joulua, ostaa lahjoja, järjestää juhlia... Olen kauhean yksinäinen mutta en silti usein jaksa lähteä mihinkään jos joku kysyy vaan jään mieluummin sohvalle katsomaan netflixiä. Olen keski.ikäinen ja olen ollut tämmöinen aina. Asunto niin kauheassa kunnossa että tänne ei ketään voi kutsua. En jaksa nähdä vaivaa että tapaisin jonkun miehen kun ei siitäkään mitään tule. En ole masentunut mutta joku tässä mättää..
Kommentit (26)
Olin tuollainen, kun olin väkivallan (huumaukset) uhri. Sen jälkeen ollut taas normaali. Aivokemioissasi voi olla jotain häikkää eli elintavat.
Onko teillä joilla samoja tuntemuksia, traumataustaa?
Onko sun menneisyydessä tapahtunut jotain traumsattista?
No mä olen pudonnut kokonaan kärryiltä ja ne kärryt (=elämä) vielä ajo mun yli. En enää välitä mistään, elän vain tässä hetkessä.
Vierailija kirjoitti:
Onko teillä joilla samoja tuntemuksia, traumataustaa?
Mulla on ja tunnistin tekstistä hyvinkin itseni.
Vierailija kirjoitti:
Onko sun menneisyydessä tapahtunut jotain traumsattista?
On kyllä. Voiko johtua siitä? En kyllä tiedä..olen ollut mielestäni aikaansaamaton aina.
Vierailija kirjoitti:
Onko teillä joilla samoja tuntemuksia, traumataustaa?
On.
Semmoinen tunne kuin olisin sisältä ihan ontto tai kuollut, kuori on jäljellä eikä mitään annettavaa kenellekään. t. Ap
Pelkään, että tulevaisuuteni on tuollainen.
Tunnistan itsessäni nykyisin tuollaista, mutta yritän taistella sitä vastaan.
En ole ollut aina tällainen.
N29
Vierailija kirjoitti:
Semmoinen tunne kuin olisin sisältä ihan ontto tai kuollut, kuori on jäljellä eikä mitään annettavaa kenellekään. t. Ap
Kyllä tuo jonkinlaiselta masennukselta kuulostaa, ei tuskainen muoto vaan lamaantunut ja luovuttanut.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onko sun menneisyydessä tapahtunut jotain traumsattista?
On kyllä. Voiko johtua siitä? En kyllä tiedä..olen ollut mielestäni aikaansaamaton aina.
Kyllä sillä voi olla vaikutusta. Käyn itse näitä asioita terapiassa läpi ja tajusin, että ne menneisyyden traumat vaikuttaa. Niin kauan kun niitä ei ole käsitellyt/hyväksynyt niin ne kummittelee.
Olet siis itse itsesi esteenä. Muttamuista, että vain sinä olet muutoksen tekijä. Listaa asiat joita sun pitää tehdä ja alota pikkuhiljaa. Unohda miehet, elä itsellesi ensisijaisesti.
Itselleni on tainnut käydä niin, että terapiasta huolimatta trauma muutti luonnettani vielä astetta flegmaattisempaan suuntaan ja pysyvästi. Vaikeat kokemukset ei kyllä vahvista, vaan oikeasti rikkoo. Uskon että elämäni olisi erilaista jos niitä ei olisi ollut. Joku selviytymismoodi jäänyt päälle enkä usko parempaa ansaitsevanikaan. Toisaalta, osaan olla iloinen pienistäkin asioista välillä, se on hyvä puoli. t. Ap
Pikkuista irtiottoa arjesta pienin annoksin voi tehdä hyvää. Esim. kampaajalla käynti.
Vierailija kirjoitti:
Itselleni on tainnut käydä niin, että terapiasta huolimatta trauma muutti luonnettani vielä astetta flegmaattisempaan suuntaan ja pysyvästi. Vaikeat kokemukset ei kyllä vahvista, vaan oikeasti rikkoo. Uskon että elämäni olisi erilaista jos niitä ei olisi ollut. Joku selviytymismoodi jäänyt päälle enkä usko parempaa ansaitsevanikaan. Toisaalta, osaan olla iloinen pienistäkin asioista välillä, se on hyvä puoli. t. Ap
Mikä sun trauma on?
Sama juttu