Millaiseen jumalaan sinä uskot?
Minä uskon sellaiseen joka antaa painoarvoa sille, millainen olin muita ihmisiä kohtaa, mitä ajattelin erilaista ihmisistä ja kuinka kohtelin heitä. Halusinko laajentaa ihmiskuvaani vai tyydyyinkö ulkoaopittuihin fraaseihin, olinko ja elinkö elämäni ihmisyyttä kunnioittaen.
Uskonnosta riippumatta.
Kommentit (17)
Mä toivon, että ei tarvitsisi olla Jumalaa selittämään mitä pitää/saa/ei saa tehdä, vaan, että se tulis meistä itsestämme.
En usko jumaliin, mutta uskon ihmisen nousevan itsekkyydestä lähemmäs jumaluutta.
Miten kohtelee muita olentoja (ihmiset ja muu luonto) jne. Ei väliä uskonnolla, seksuaalisella suuntautumisella, sukupuolella, iällä, ihonvärillä...
mutta en myös tiedä mihin muuhunkaan. Joskus luulin uskovani kohtaloon, mutta jäin jumiin siihen, että kuka siitä kohtalosta päättää.
T. tapakristitty (enkä vähättele kastetta, kirkollista vihkimistä yms. traditiona)
Kristinuskon Jumalaan
Onko raamatussa mitään mainintaa siitä että maapallosta pitää myös huolehtia? Jos kaikki ihmiset ois tätä uskontokuntaa, syntyvyys ois jotain ihan tähtitieteellistä joten populaatio ja sitä myöten se jätteiden ja paskan (sori) määrä taitaisi tukahduttaa koko telluksen, eikö?
Ja mä en käsitä sitä että mitä järkeä on sellaisessa uskonnossa missä saa kaikki synnit anteeksi. Ei ihme että on näitä pedofiilijuttuja kun miehet funtsii et mitä väliä kun pääsee joka tapauksessa sinne yläkertaan kun oikein itkee sitä anteeksiantoa.
Valaise mua joka asiasta tietää...
Urheilu on se josta saan parhaimmat kicksit kaikkien kokemusten jälkeen mitä olen kokenut.
Olen kokeillut kaikkea heroiinista ryhmäseksiin.
Zeus tarjoaa ikuisen elämän urheilussa.
halu parantua pahoissa rikoksissa muita kohtaan
Eli kivat sille jonka elämän pilasi... Huh mikä "uskonto" :(
siis Raamatun Jumalaan. Jeesus on Herrani.
joskus uskoin kristinuskon jumalaan, vaan se vaatii liikaa älyllistä akrobatiaa. Joskus se oli polttavakin kysymys minulle, mikä ihme tätä kaikkea ohjailee jos ohjailee? Enää en niinkään mieti, kevyesti vain joskus ajatus harhailee aiheessa, olen hyväksynyt sen, ettei lopullista vastausta voi ihminen saada. Olen siirtynyt agmostikkojen leiriin.
Sellaiseen Jumalaan, joka ei ole mikään ideologia tai oppi. Vaan hän on kongreettinen Jumala, joka antaa elämälle tarkoituksen, suunnan ja sisällön.Hän on mukana arjessa 24/7, neuvomassa, vahvistamassa, rohkaisemassa ja myös varoittamassa. Ilman häntä en voi elää, olen täysin tyhjä ilman hänen päivittäistä kohtaamistaan. Hän on persoona, jonka kädessä on ikuisuus, mutta silti hänellä on aikaa jopa minulle. Hän antaa arvon ihmisyydelleni sanomalla minulle: Olet arvokas, koska olen maksanut sinusta täyden hinnan. Hän antaa myös painoarvoa sille miten toimin muita kohtaan, koska hän ei ole vain ja ainoastaan minun Jumalani vaan jokaisen, joka antaa hänelle mahdollisuuden. Hän on Jeesus!
joka saattaa oikeuden maanpäälle ja joka lopussa toteuttaa alkuperäisen tarkoituksensa maan ja luomakunnan suhteen.
" Tulkoon sinun valtakuntasi. Tapahtukoon sinun tahtosi myös maan päällä niin kuin taivaassa.’” (Matteus 6:9–13.)
Jes. 65:17 Sillä katso, minä luon uudet taivaat ja uuden maan. Entisiä ei enää muisteta, eivätkä ne enää ajatukseen astu.
Ilmestys 21. 4 ja hän pyyhkii heidän silmistään joka ainoan kyyneleen. Kuolemaa ei enää ole, ei murhetta, valitusta eikä vaivaa, sillä kaikki entinen on kadonnut."
lohtua ajatus suojelevasta ja armollisesta hahmosta toisikin pimeyden hetkellä. Väittäisin kuitenkin olevani melko sinut maallisen kadotuksen ajatuksen kanssa. Näen itseni osana luonnon kiertokulun prosessia, eikä siinä ole yhtään mitään tyhjää.
Elämäni on silti uskomattoman rikasta ja antoisaa. Nautin ainutkertaisesta elämästä ja haluan elää sen hyvin. Toiset ihmiset ovat minulle tärkeitä. Lapset jatkavat elämäämme.
Kristinuskon Jumalaan
Onko raamatussa mitään mainintaa siitä että maapallosta pitää myös huolehtia? Jos kaikki ihmiset ois tätä uskontokuntaa, syntyvyys ois jotain ihan tähtitieteellistä joten populaatio ja sitä myöten se jätteiden ja paskan (sori) määrä taitaisi tukahduttaa koko telluksen, eikö?
Ja mä en käsitä sitä että mitä järkeä on sellaisessa uskonnossa missä saa kaikki synnit anteeksi. Ei ihme että on näitä pedofiilijuttuja kun miehet funtsii et mitä väliä kun pääsee joka tapauksessa sinne yläkertaan kun oikein itkee sitä anteeksiantoa.
Valaise mua joka asiasta tietää...
Kristinuskossa mua tokkii nimenomaan tuo "kaiken saa anteeksi, kun vain pyytaa". Ok, ymmarran, etta on paljon ihmisia, jotka pahan tehneena vilpittomasti sita katuvat ja haluavat parantua. Eika siina mitaan. Mutta sitten on naita, jotka pitavat tuota syntien anteeksi antoa ikaankuin takaporttina. Eli tekevat pahaa, tietaen, etta sita voi sitten myohemmin tehda parannuksen ja katua.
Itse uskon Jumalaan, jolta ei ainoastaan pyydeta synteja anteeksi vaan jonka toivotaan nayttavan oikea suunta elamassa.
Kolmiyhteiseen tietysti.
vaei mikähä sö ny noli? Raapii raapi päänahkaa heviletin alta.
Ja lisänä vielä että miten elän ja olen tällä maapallolla, eli kunnioitan luontoa ja muita eläviä olentoja.
En kuulu mihinkään uskontokuntaan, mutta ymmärrän niitä jotka hakevat lohtua niistä.