Mulle oli aikoinaan 20 vuotta sitten kova paikka, kun sisarus ei pyytänyt mua lastensa kummiksi.

Hyvä!

Hyvä että selvisit

No ole onnellinen jos tuo oli se elämäsi kova paikka

Se tuntui ihan lyönniltä vasten kasvoja kun sisarus sanoi ekan lapsensa synnyttyä tulevien kummien nimet. t.ap

Minäkään en kelvannut veljeni lasten kummiksi. Tai viimeisen eli neljännen lapsen kohdalla pyydettiin kun eivät enää ketään saaneet. Vanhemmilleni myös asiaa siinä vaiheessa valittelivat. Kummeiksi sopivat avovaimon sisarta ja ystäviä sekä tämän muita sukulaisia. Samoin veljeni oli esimerkksi kaverinsa pyytänyt avovaimonsa kanssa kolmannen lapsen kummiksi ja näille ero alle vuoden kuluttua eli kadonnut kummi. Pyysivät minuakin siis lopulta mutta ilmoitin etten mistään hinnasta ole enää kiinnostunut.

Minut käskettiin sisareni lapsen kummiksi. No se äiti on muutenkin aika outo. Lapsikin on ihan psyko (nyt jo aikuinen).

Erosin nuorena kirkosta, enkä ole joutunut kummiksi.

Parempi ettei olis kenenkään kummi. Ei tarttis yrittää muistaa kaikkien kaikkia merkkipäiviä ja yrittää saada aika (ja raha) riittämään kaikkiin juhliin ja muuhunkin yhteydenpitoon.

Itse kieltäydyin kummihommista kun ei jeesustelu kiinnosta. 

En ole minäkään kelvannut sisarusteni lasten kummiksi. Kyllähän se oudolta tuntuu.