Millainen on psykoottinen masennus?

Mutta siis psykoottinen masennus tarkoittaa vakavaa masennustilaa, jossa todellisuudentaju pettää.

asioiden unohtamista, ajantajun heittämistä?

Olen itse sairastunut psykoottiseen masennukseen ja minulla oireet oli kyllä vakavampia. Eli selkeästi vainoharhaisia ajatuksia toisista ihmisistä.Pelkäsin, että minulle tahdotaan pahaa, luulin että radiosta lähetetään slaisia viestejä minulle ym, eli olin selkeästi psykoottinen. Minusta tuntuu, että asioiden unohtelu ja ajantajun heittäminen voi liittyä ihan väsymykseenkin tms. Mutta kannattaa kysyä viisaammilta eli lekurilta.

kun synnytyksen jälkeiseen masennukseen liittyi harhoja, näkö- kuulo- ja tuntoharhoja, jotka tiedostin harhoiksi, eli todellisuuden tajuni oli kyllä tallella.

ei ole ikinä ollut varsinaista diagnoosia psykoottinen masennus, masennusta ja psykoottisuutta kyllä. Mutta itse en silloin yksinkertaisesti tajunnut esim. käydä suihkussa, olin silloin ulkomailla ja kämppis jossain vaiheessa sanoi että haisen, en itse ollut huomannut. En myöskään viitsinyt mennä kauppaan joten söin jäätä pakastimesta. Ja kuvittelin että eräs pakkomielteeni kohteena oleva mies oli parantanut näköni ja kerran se puhuikin mulle päässäni. Pelkäsin myös koko ajan että minuuteni kuolee jos teen jonkin väärän päätöksen. Tuntui myös siltä että kaikki inhoavat minua ja en uskaltanutkaan mennä iltaisin kämppääni vaan nukuin rappukäytävässä.

kyllä siihen diagnoosiin voi riittää esim vain sekin, että ihmiseen ei kertakaikkian saa mitään kontaktia, eli ei reagoi puheeseen, kosketukseen, ravisteluun tms. Ja itsemurhayritys voi mennä tuohon diagnoosiin myös joskus.

Masennus oli syventynyt 7 vuotta, kunnes upposi psykoosiin.



Itselläni oli jatkuvan kammottavan olon (sielussa, mielessä ja ruumiissa) lisäksi harhoja. Kuvittelin, että minua seurattiin videokameralla jatkuvasti. Että elämäni olisi jokin koe.



Ajattelin myös, että olen valehdellut kaikille. Kaupungilla käveleminen oli mahdottomuus, kun tuntui, että kaikki katsovat läpi virheisiini ja valheisiini. Mitään valheita ei ollut.



Pään sisällä oli ihan omat sfäärit. Saatoin yhtäkkiä huomata, että olin veitsen kanssa raastamassa ranteita auki. Autolla huomasin myös muutamaan kertaan päätyneeni johonkin paikkaan, eikä minulla ollut mitään mielikuvaa matkasta (ajoinko jonkun yli esimerkiksi).



Tunsin raajani vieraiksi. Kädet tuntui olevan jonkun toisen kädet. Jalat veivät minua kuin matkustajaa. Koin asuvani päässäni pienessä ohjauskeskuksessa.



Jumalalle kiitos, olen parantunut. Nyt jo 10 vuotta terveenä :) Ihana mies ja lapset. Elämä mallillaan.



Jaksamista ja myötätuntoa kaikille sairastaville. Muistakaa, että voitte parantua. Itse en uskonut sitä koskaan tapahtuvan. Olin täyzin varma, että elämäni tulisi olemaan sellaista loppuun saakka. Minulla ei edes ollut mitään syytä masennukselle. Kemikaalit aivoissa pyllyllään.



Teidän aikanne koittaa vielä ja kaikesta mustasta huolimatta tämäkin kokemus on arvokas ja voitte katsoa sitä vielä joskus hellästi hymyillen.

-Oman hygienian hoidon lopettaminen

-hidastunut puhe, syöminen ja kaikki liike hidasta

-puhumattomuus

-pelkotilat

-ei tunnistanut ihmisiä

-täysin "jähmettynyt" ihmiskuori pahimmassa vaiheessa

-levottomuus (siis vaikka tota todella hidastunut liike, niin silti sellasta jalkojen tepustusta tai päämäärätöntä vaeltamista jonnekin)

-kontaktia ei saanut

minulla todettiin psykoottinen masennus tässä muutama kuukausi sitten. Joutuessani mielenterveysosastolle olin siinä vaiheessa jo ihan sekaisin- itkin lohduttomasti koko ajan ja pelkäsin kaikkia ihmisiä ympärilläni, sillä olin varma siitä että he tahtovat satuttaa minua jotenkin. Minusta tunttui että kaikki vihasivat minua ja olivat minua vastaan. uskoin myös että tulossa oli jokin suuri katastrofi, sellaienen joka tuhoaisi elämäni, uskoin että kaikki lähimmäiseni aikoivat hyltätä minut ja että jään tyksin tähän maailmaan. Minulla oli itsetuhoisuutta joka aiheutui ilmeisesti masennuslääkkeistä, jotka eivät sopineet minulle. Uskoin että ihmiset ympärilläni tahtovat minulle pahaa ja puhuvat minusta selän takana pahaa. sairaalassa hoitajiin luottaminen tunttui vaikealta mutta puhuin heille asioistani avoimesti siten miten ne minusta olivat ja sain tukea heiltä, sekä tunnetta ettei minua ehkä täysin vihatakaan. Pahimpina hetkinä ulos yksin meneminen pelotti, sillä pelkäsin taivaan romahtavan niskaani. Sisällä pelkäsin yksin oloa sillä uskoin olevani niin paha ja kamala ihminen että muut potilaat saattaisivat hakata minut. Myös ruokailut olivat pelottavia tilanteita, koska jotkut sairaat potilaat huutelivat jotain toisinaan,

Nyt olen päässyt sairaalasta pois ja todellisuuden tajuni on parempi. ihmiset eivät enää näytä niin usein paperisilta ja litteiltä miltä he näyttivät sairauden pahimmissa vaiheissa. Minulla on nykyisin oma asuntokin, jossa vietän aikaa, vaikka asun paljon myös vanhempieni luona. Toivottavasti olen nyt paranemaan päin. Voimia kaikille muillekin samojen asioiden kanssa kamppaileville! Lähetän teille kaikille virtuaalisen voimahalin. Tsemppiä! :)

Itse sain diagnoosin psykoottinen masennus, koska minulla on vakavan masennuksen ja itsetuhoisen käyttäytymisen lisäksi esiintynyt epätodellista oloa (katsoessani peiliin tunsin peilikuvan täysin vieraaksi, en tuntenut olevani minä), vähän niinkuin ajan "hyppäämistä" (havahdun vaikka bussista ulos tullessa että en muista matkasta mitään") ja ennen ensimmäistä itsemurhayritystäni olin ollut kaksi viikkoa melkein täysin nukkumatta, tunsin itseni täysin epätodelliseksi, en tuntenut olevani olemassa yms. Pelottavinta oli kun poltin sormeni tehdessäni ruokaa (sain palohaavan) enkä tuntenut mitään. Yritin myös viillellä enkä silloinkaan tuntenut mitään. Kerran myös kun olin valvonut taas aivan liian paljon (jotenkin nukkumattomuus laukaisee minulla nuo pahimmat oireet) tuntui samalta kun silloin kun korvat ovat olleet lukossa ja ne aukeavat, ja kuulin jotain englanniksi puhuvia ääniä. Menin nukkumaan ja seuraavana aamuna ne olivat poissa. Unen ja valveen raja on myös välillä minulla hämärä, ennen ajattelin että unessa tietää olevansa unessa siitä, että oikeassa elämässä et ikinä kyseenalaista sitä oletko hereillä vai et. Eli jos unessa ajattelet että onkohan tämä unta, niin se todennäköisesti on. Paitsi että välillä minulla on samanlainen olo hereillä. Se oli todella pelottavaa.

Nyt pariin vuoteen mitään tuollaista ei ole tapahtunut, ainakaan kovin paljon (vähän tuota epätodellista oloa lievänä) paitsi lääkityksen muuttamisen yhteydessä (saattoi myös olla sivuvaikutus). Ei nuo minun oireet vielä pahimmasta päästä olleet mutta jotain tuollaista kuitenkin :P

Tsemppiä kaikille jotka tällaisista mielenterveysongelmista kärsivät, se ei ole helppoa mutta yrittäkää jaksaa! <3

Psykoottinen masennus omalla kohdalla on ollut lähinnä harhaluuloja.

Päässäni eniten velloneet harhaluulot ovat olleet, että ajatuksiani luetaan/lävitseni nähdään, ruokani myrkytetään, asuntooni on asennettu valvontakameroita ja että minuun/kännykkääni on asennettu jäljitin jonka kautta esim. perheeni tietää koko ajan missä olen. Pahinta kaikessa oli se että pelkäsin kun söin äitini tai isoäitini tekemiä ruokia, koska pelkäsin että he haluavat myrkyttää minut.

Tällä hetkellä olen 18 vuotias ja noin vuosi sitten kun olin pahimmassa jamassa en olisi ikinä uskonut, että tulen joskus voimaan paremmin. Muistakaa hakea apua se ei ole häpeä !

Tsemppiä kaikille jotka painivat mielenterveysongelmien kanssa helppoa se ei ole, mutta koittakaa selvitä päivä kerrallaan edes sillä ajatuksella että jonain päivänä kaikki helpottaa, ei ehkä tänää eikä ehkä huomenna, mutta asiat kääntyvät vielä paremmaksi !

itse olen nyt 17 ja sairastuin masennukseen ollessani 12 ja siitä se eteni psykoottiseen masennukseen kun olin 13-14 ja edelleen on. Kaikki Masennuksen perus oireet erittäin vakavina ja psykoosi.

-Vainoharhat, minua seurataan, kaikki nauraa minulle, kaikki tahtoo pahaa, konettani vakoillaan jne (tälläkin hetkellä paperilapulla peitetty weppikamera)

-Näköharhat. Näen hahmoja, varjoja, ihmisiä, olentoja jotka seuraavat minua

-Kuulu harhat, nämä aijemmin mainitsemani harhat puhuvat pahoja asioita minusta.

-pelkotiloja

Erityisen pahoja minulle ovat harhat olleet olen joskus niiden käskystä viillellyt itseäni ja kirjoittanut sitten omalla verelläni paperiin asioita joita tunnen. Lisäksi aikoinani juoksin pakoon avopuolisoani sillä näin hänet yhtenä harhoistani ja sanon kaikille jotka kärsivät jonkinlaisesta psykoosista älkää kokeilko kannabista!

Kaiken tämän lisäksi juon ihan liikaa, asun yksin opiskelu kaupungissani ja juon päivittäin ja olen kerran ollut suljetulla osastolla.

Mahtaisiko minulla olla psykoottinen masennus? Oireeni ovat hyvin outoja, esimerkiksi kun käyn lenkillä yksin enkä näe hetkeen ketään niin alan ajattelemaan, että kaikki ihmiset katoavat maailmasta ja jään aivan yksin. Olen myös hieman itsetuhoinen, kun harjoittelen enkä muista kunnolla harjoiteltavaa asiaa lyön itseäni päähän ja revin ihoani irti :( tovottavasti joku osaisi auttaa

Ainakaan tuo viimeksi mainittu ei ole normaalia vaan Itsetuhoista. En tiedä menisinkö niin pitkälle että sanoisin psykoottiseksi oireeksi. Varmasti voi auttaa, mutta ei täällä vaan terapiassa. Otathan yhteyttä työterveyteen tai kouluterveydenhuoltoon? Pidät huolen itsestäsi?

Psykoottinen masennus on masennuksen vakavin muoto. Psykoottisen masennuksen oireet voivat olla joko positiivisia(jotain on liikaa) tai negatiivisia (jotain puuttuu). Positiivisia oireita voivat olla esim. harha-aistimukset, harhaluulot ja itsetuhoisuus. Negatiivisia oireita voivat olla muusta maailmasta eristäytyminen, tunteiden ilmaisun puuttuminen ja ihan yleisesti ihmisen kanssa voi olla vaikea kommunikoida.

Te jotka mietitte, että sairastatteko psykoottisia masennusta, niin ottakaa yhteyttä hoitotahoonne tai jos teillä ei ole vielä hoitosuhdetta psyk. puolelle, niin hakeutukaa lääkäriin! Asiat eivät selviä nettipalstalla kyselemällä. Apua ja tukea on saatavilla, olkaa rohkeita ja pyytäkää apua!

Moi.oma lapseni sairastui psykoosiin.loppujen lopuksi ajautui suljetulle.nyt paranemaan päin.haluan vain kritisoida lääkäreitä. 4 käyntiä eikä apua saatu.eräs jopa tokaisi tuollaisia ei täällä hoideta.käsittämätöntä ammattitaidotonta jopa edesvastuutonta toimintaa.mutta ihmiset hakekaa apua.sitä saa kun sattuu Oikea lääkäri kohdalle.niitäkin luojan kiitos on.

T isä

Luonteeltani olen aina ollut tunteellinen introvertti. Vanhempani ovat uskovaisia, ja ylläri vaan olen itsekin uskossa ja kiinnostunut profeetioista. Olen aina ollut pelokas ja syrjään vetäytyvä. Minulla ei ollut läheisiä ystäviä ja tunsin huonoa omaatuntoa persoonallisuudestani. Sain lapseni nuorena, en ollut siihen silloin vielä henkisesti valmis. Masennuin silloin aika kovasti. Luulin että olin parantunut siitä ja lopetin hoidot ja lääkkeet. Niinpä masennuin uudelleen. Erosin lapseni isästä. Tätä pelkkää masennusta kesti noin 6 vuotta. Minulla ilmeni pikkuhiljaa harhaluuloja, -kuuloja ja -näkyjä. Takana oli todella stressaavia vuosia ja olin saanut maksettua ison velan. Viimein vajosin mielikuvitusmaailmaan, kuin tapasin pitkästä aikaa ensirakkauteni. Olin kaivannut häntä ja kai vieläkin olin ihastunut häneen. Luulin hänen kirjoittelevan minulle chatissa, näin hänet kaikkialla, luulin hänen kyttäävän ja seuraavan minua. Luulin eläväni elokuvaa ja luulin unia todeksi. Viimein kun tajusin olevani sairas aloin parantua psykoosista. Nykyään minua vaivaa pelko psykoosin oireiden palaaminen ja sairauden uusiutuminen, välillä tuntuu maailma epätodelta en kuitenkaan näe harhoja tai kuule niitä, lisäksi saatan saada paniikkikohtauksia. Olen saanut käsitellä hoidossa vanhoja traumojani ja olen päässyt eteenpäin elämässäni.

Psykoottiseen masennukseen ei kuitenkaan aina liity harhoja, harha-aistimuksia tai harhaluuloja. Joskus oirekuvaa voi hallita suhteeton ahdistus huomioiden syy, mikä ahdistuksen aiheuttaa. Syy kuvautuu henkilön mielessä  epärealistisen suhteettomana. Joskus oirekuvaa hallitsee liiallinen keskittyminen ja huolehtiminen ruoansulatuksesta esim. henkilö ei suotu syömään, kun pelkää suolisto-oireitaan tai seuraa liian tarkasti suolen toimintaansa. Joskus oirekuvassa on erilaisia suhteettomia pelkoja esim. yksinolemiseen liittyen tai siihen, että on tehnyt jotain väärin tai hoitanut joitain asioita hirveän huonosti. Ongelmien taso kuvautuu ihmismielessä epärealistisena. Olen törmännyt siihenkin, että oireena on hyvin voimakasta psyykkisperäistä huimausta. Oireet voivat olla hyvinkin moninaiset ja joskus vaikeasti tunnistettavissa psykoottiseksi masennukseksi. Varsinainen masennusoire ei ole psykoottisesti masentuneella henkilöllä niin voimakas kuin esim. vaikeasti masentuneella, mieliala voi kuvautua jopa normaalina. Joskus käy niinkin, että masennusoire tulee esiin vasta siinä vaiheessa, kun psykoottisia oireita aletaan hoitamaan antipsykootilla.

Lisään vielä edelliseen kommenttiini, että joskus ja melko usein oireena on ollut myöskin syvä toivottomuus, mitä psykoottisesti masentunut ihminen kokee. Henkilö saattaa kokea myös voimakasta syyllisyyttä ja itsesyytöksiä, mitkä hänelle itselleen kuvautuvat normaalina, mutta ulkopuolisen arvion mukaan kohtuuttomina. Psykoottisesti sairastunut ihminen ei itse tunnista oireitaan psykoottisiksi tai epärealistisiksi ennen kuin hän on parantunut sairaudesta.

Vierailija kirjoitti:

Masennus oli syventynyt 7 vuotta, kunnes upposi psykoosiin.

Itselläni oli jatkuvan kammottavan olon (sielussa, mielessä ja ruumiissa) lisäksi harhoja. Kuvittelin, että minua seurattiin videokameralla jatkuvasti. Että elämäni olisi jokin koe.

Ajattelin myös, että olen valehdellut kaikille. Kaupungilla käveleminen oli mahdottomuus, kun tuntui, että kaikki katsovat läpi virheisiini ja valheisiini. Mitään valheita ei ollut.

Pään sisällä oli ihan omat sfäärit. Saatoin yhtäkkiä huomata, että olin veitsen kanssa raastamassa ranteita auki. Autolla huomasin myös muutamaan kertaan päätyneeni johonkin paikkaan, eikä minulla ollut mitään mielikuvaa matkasta (ajoinko jonkun yli esimerkiksi).

Tunsin raajani vieraiksi. Kädet tuntui olevan jonkun toisen kädet. Jalat veivät minua kuin matkustajaa. Koin asuvani päässäni pienessä ohjauskeskuksessa.

Jumalalle kiitos, olen parantunut. Nyt jo 10 vuotta terveenä :) Ihana mies ja lapset. Elämä mallillaan.

Jaksamista ja myötätuntoa kaikille sairastaville. Muistakaa, että voitte parantua. Itse en uskonut sitä koskaan tapahtuvan. Olin täyzin varma, että elämäni tulisi olemaan sellaista loppuun saakka. Minulla ei edes ollut mitään syytä masennukselle. Kemikaalit aivoissa pyllyllään.

Teidän aikanne koittaa vielä ja kaikesta mustasta huolimatta tämäkin kokemus on arvokas ja voitte katsoa sitä vielä joskus hellästi hymyillen.

Hei! Siteerasin tekstiäsi blogiini. Toivottavsti se on ok? Löytyy postauksesta "minulla on harhoja"

Linkki blogiin: https://www.lily.fi/blogit/vaara-halytys/