Lue keskustelun säännöt.
Mitä tehdä kun 15v
17.05.2010 |
on niin pahassa murrosiässä, että ei suostu keskustelemaan mistään. Kaikki rauhalliset ja ystävällisetkin aloitukseni tyssäävät heti-Hän on sanallisesti ja älyllisesti lahjakas ja erittäin ylimielinen ja ivallinen. Hän ei kiroa, ei paisko ovia tms. mutta mistään emme voi komentaa tai käskeä (toki sitä teemme silti) vaan tuloksena uhkailuettä ilmoittaa johonkin lastensuojeluun, jota voi verrata fyysiseen kun kuulemma pidämme häntä orjana talossamme. jne. jne. Koskaan emme ole käsiksi käyneet, (vaikka viimeaikoina alkanut käydä mielessä vanhan ajan konstit kunnon selkäsaunasta) ja aina olemme keskustelleet kaikista asioista. Olen mietinyt vaivaako häntä jokin tms. mutta en tiedä miten jatkaa. Neuvoja?? Vai odotammeko vain vuoden kaksi ja se on ohitse. Kestänyt noin 2 kk tämä.
Kommentit (11)
Mä en ymmärrä nykyajan vanhempia. Terapiaa, perheterapiaa ja vaikka jalkautuva työryhmä mukaan niin ei olis tarvinnu lasta heittää pihalle.
Ihan järjetöntä tää asenne, et ongelmia tulee niin lapsi sijoitukseen.
Työntekijät eivät varmasti ole puolellasi vaan ajattelevat ettet ole vahva kasvattaja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Silloin vaan sanot " todella hyvä idea, ehkä he voivat auttaa".
Tosiaan, tuolla tavalla osoitat, ettet pelkää lastensuojelua, koska et ole tehnyt mitään väärää. lastensuojelusta voivat stten valistaa nuorta siitä, mikä on normaalia kotityötä ja mikä orjatyön teettämistä.
Toimin nuoruudessani opettajana ja eräs oppilas uhkasi tehdä valituksen rehtorille, kun kehtasin antaa huonon arvosanan surkeasta suorituksesta. Avasin tyypille kylmän rauhallisesti oven ja sanoin, että mene nyt heti, niin muistat, mitä aioit sanoa. Ei mennyt minnekään, eikä meillä sen jälkeen ollut ongelmia.
Sinkkoselta on ilmestynyt murrosikää käsittelevä kirja: "Nuoruusikä. Miten lapsesta tulee nuori aikuinen". Siitä voisi saada näkökulmia murrosiän tyrskyissä souteluun. Myös MLL:n nettisivuilla on paljon materiaalia eri ikävaiheista ja murrosikäisten vanhemmille on omia palveluita, kannattaa vilkaista: http://www.mll.fi/vanhempainnetti/
ja lapsi oppinut toteamaan, että hän itse päättää asioista kun vanhemmista ei siihen ole?
Tietyn pisteen jälkeen ei lapsien/nuorien kanssa enää keskustella vaan vanhemmat sanoo mitä tehdään.
Silloin vaan sanot " todella hyvä idea, ehkä he voivat auttaa". Ja eikun etsimään numeroa ja annat sen teinille.
"ohjeen" antamisen voi myös tehdä paperille, tekstivistinä jne. Se joillekkin helpompi ottaa vastaan.
Ihan on kovaa murrosikää
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Silloin vaan sanot " todella hyvä idea, ehkä he voivat auttaa". Ja eikun etsimään numeroa ja annat sen teinille. "ohjeen" antamisen voi myös tehdä paperille, tekstivistinä jne. Se joillekkin helpompi ottaa vastaan. Ihan on kovaa murrosikää
Meillä vasta 13-vuotias (tyttö) ja verbaalisesti lahjakas. Heittää joskus niin pahasti/fiksusti hankalassa tilanteessa, että menee itsellä sanat solmuun, kun ei tiedä enää miten perustella puheitaan (enkä minäkäänb mitenkään epäverbaalinen ole, tilanteet ovat vain niin äkkinäisiä).
Mutta tuohon lastensuojeluviranomaisille soittoon (jota meilläkin kuulee "uhkauksena") voisi todella käyttää yllä olevaa ideaa.
Eikö koskaan ole ns. hyviä hetkiä? Jos tällaisia on, niin vaali niitä. Juttele, ja jos nuo hetket ovat oikeasti harvinaisia, niin älä silloin ota puheeksi käytöstä. Jos sen sijaan hyvä hetkiä on enemmän, voit joskus ottaa puheeksi käytöksen yms. Mutta ettei käy niin, että heti kun on hyvä hetki, alat saarnaamaan tai jäkättämään.
Ja olen osin eri mieltä olikohan se numero nelosen ja viitosen kanssa, teineille ei aina toimi tuo, että vanhemmat sanoo mitä tehdään. Teinien kanssa pääsee paljon pitemmälle kun ei komentele. Ethän sinä muutenkaan toisia ihmisiä komentele, toivottavasti? Meillä kyllä toimii paremmin se, kun pyydän, toivon tai esitän asian niin, että "minä haluaisin...". Ihan takuuvarmasti on teineillä karvat pystyssä, jos heitä komentelee.
Kiinnitä huomiota kaikkeen hyvään, ihan niinkuin pikkulapsilla. Kehu ulkonäköä, kehu pieniä tekoja, kiitä, "olipa mukavaa", "onpa kiva". Osoita omalla käytökselläsi se, kuinka paljon niitä hyviä asioita arvostat.
Suurista linjoista pitää toki pitää kiinni, mutta pahimmassa vaiheessa kannattaa miettiä, mikä todella on tärkeää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mä olen nimittäin sitä mieltä, että jos 15 v. toimii asiallisesti ja jos koette että voitte luottaa häneen esim. alkoholi- yms. jutuissa, ei sen ole niin väliä miten hän niskojaan nakkelee. Se että äiti kulkee koko ajan perässä vaatimassa keskustelua ja kunnollisia vastauksia luultavasti vaan nostattaa kapinahenkeä. Mutta jos annat nuoren sovinnolla murahdella vastuakset ja olla omissa oloissaan, ehkä hän jokin ilta saakin sanotuksi jotakin tärkeää.
Jos kyse on kotiintuloajoista, läksyistä tms. jonka nuori laiminlyö, niin voisitte ottaa käyttöön selkeät säännöt nalkutuksen sijaan. Jos ei tee tehtäviään, ei saa viikkorahaa - vaikka euron vähennys per laiminlyönti. Tai tietokone/kännykkä/pelit takavarikkoon.
Turhia taisteluja tosin välttäisin. Mitä siitä, jos teinin huone on sotkuinen ellei se häiritse häntä? Mitä siitä, jos hän ei aina jaksa vastata kohteliaasti tai pukeutua niin kuin äiti toivoisi? Jos todella tärkeät asiat on kunnossa, tuollaiset pikkujutut eivät haittaa aikuiseksi kasvamista.
tyttö.Asuu sijotuspaikassa,koska ei koulu sujunut kotoa käsin.Oli pakko pyytää hänelle semmoinen paikka.Muita sijoituksenperusteita ei kyllä ollut.
Käyn sielä viikonloppuisin ja tyttö on todella ylimielinen etenkin ku muita aikuisia näkemässä.
Työntekijät tietävät kyllä asiat.He ovatkin minun puolella.Ja tytöllä myös todettu adhd ja masennusta.
Olen vain yrittänyt nyt olla coolisti.Jutella normiasioita.Ei siedä yhtään poikkipuolista sanaa.
Kyllä se ohi menee,kun jaksaa ... Aika kun kuluu niin...
Näin ajattelen.
:) tsemppiä kaikille murkkujen/teinien vanhemmille.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mä en ymmärrä nykyajan vanhempia. Terapiaa, perheterapiaa ja vaikka jalkautuva työryhmä mukaan niin ei olis tarvinnu lasta heittää pihalle.
Ihan järjetöntä tää asenne, et ongelmia tulee niin lapsi sijoitukseen.
Työntekijät eivät varmasti ole puolellasi vaan ajattelevat ettet ole vahva kasvattaja.
Voisitko ajatella viestiväsi jotenkin muuten kuin puhumalla - kirjoita kirje, sähköposti tai vaikka mese-viesti nuorelle. Niin hän voi miettiä vastaustaan rauhassa ja sinäkin ehdit muotoilemaan sanottavasi ajatuksella.