Miten sopeutua lapsettomuuteen

Olen 39-vuotias. Parisuhteessa elämäni rakkauden, miehen kanssa, joka ei lapsia halua, mutta joka sai minut eron jälkeen takaisin sillä, että lupasi lasten olevan tervetulleita.

"Pidän huolta, jos jälkikasvua tulee"

Emme ole paluun kiimavaiheen jälkeen harrastaneet enää juurikaan seksiä. Mies ei omien sanojensa mukaan ole kovin seksuaalinen. Viime aikoina on sentään tyydyttänyt minut, mutta omaa orgasmiaan pidättelee.

En jää suhteeseen, jollei perheenlisäystä ole luvassa. Mies on "perhemies" ei hauskanpitoa varten.

Nyt kuitenkin aika käy minua vastaan. En saanut hyvää parisuhdetta, enkä lasta. Kun eroan, en saa mitään, mutta tähänkään en voi jäädä.

Ajatuksia?