Lapsen hankkiminen liian aikaisin hedelmättömyyden pelon takia
En ole lainkaan vakuuttunut siitä, että minun edes kannattaisi hankkia lapsia. Minulla on lyhyt pinna ja ärsyynnyn varsinkin lapsiin todella helposti. Osaan myös olla passiivis-aggressiivinen. Toisaalta olen hyvin jalat maassa-tyyppinen ihminen ja uskon, että minulla olisi myös paljon hyvää annettavaa lapselle. En ole kuitenkaan perinteistä äitityyppiä enkä ole koskaan kokenut vauvakuumetta. Olen noin kolmekymppinen ja nyt on alkanut pelottamaan, että en välttämättä saisi lapsia jos odottaisin vielä pidempään. Haluan lapsia, koska ilman niitä pelkään jääväni jostain suuresta paitsi. Uskoisin rakastavani omaa lastani, ja tuskin ärsyyntyisin häneen samalla tavalla kuin muiden lapsiin. Ärsyyntyisin varmasti, mutta luulisin sen olevan eri tyyppistä kuin muiden lapsiin ärsyyntyminen.
Kommentit (20)
Jos nyt kuitenkin hoidattaisit pääsi ensin kuntoon.
Vierailija kirjoitti:
Harva vanhempi on tosiasiassa lapsirakas. Biologia pitää huolta siitä, että omaa lastaan rakastaa kuitenkin suurin osa. Ei muiden lapsiin herkästi ärsyyntyminen tarkoita välttämättä sitä, että ei olisi äiti-materiaalia.
Mutta sitten on myös se osa, joka ei rakastu lapsiinsa ja katuvat näitä. Kuulostaa ap:n kohtalolta.
Vierailija kirjoitti:
Jos nyt kuitenkin hoidattaisit pääsi ensin kuntoon.
Minkä asian suhteen, lyhytpinnaisuuden vai passiivis-aggressiivisuuden? Olen ihan tavallinen keskiluokkalainen ihminen kuka käy normaalissa päivätyössä ja kestän ihan hyvin stressaaviakin tilanteita ilman pinnan katkeamista tms. Tiedostan olevani joskus passiivis-aggressiivinen ja pidän sitä huonona ominaisuutena etenkin vanhemmassa. En kuitenkaan ole sitä mitenkään joka päivä. Ehkä annoin itsestäni liian negatiivisen kuvan. AP
Älä hanki. Epäilykset kertovat siitä, että et halua. Ole kiltti ja älä kuuntele sitä kulunutta mantraa, että kyllä omaansa rakastaa. Monet katuvat lapsiaan. Et jää mistään paitsi, voit saada muita rakkaita ihmisiä elämääsi, meidän yhteiskunta vaan on melkein perustettu tälle huijaukselle, että suurin saavutus elämässä on oma lapsi, vaikka itse en pidä sitä minään saavutuksena, koska kuka tahansa sen voi saavuttaa. Mainostin tällä paltalla eilenkin Facebookin sivua " I regret having children" mutta mielestäni se on silmiä avaava sivu ja jos se pelastaa jonkun suurelta lapsivirheeltä niin hyvä.
Vierailija kirjoitti:
Jos nyt kuitenkin hoidattaisit pääsi ensin kuntoon.
Samoin ajattelin. Lapsi ei voi valita vanhempiaan ja jos äiti ärsyyntyy kaikesta lapsessa ja lapseen liittyvästä, niin ehkä on paras keskittyä ihan muihin juttuihin kuin lapsentekoon. Huono äitisuhde pilaa koko elämän erittäin tehokkaasti. Se vaikuttaa ihan kaikkeen aina ja ikuisesti.
Ap on nyt siis fiksu ja hoitaa päänsä kuntoon yleensäkin ennen kuin edes ajattelee mitään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Harva vanhempi on tosiasiassa lapsirakas. Biologia pitää huolta siitä, että omaa lastaan rakastaa kuitenkin suurin osa. Ei muiden lapsiin herkästi ärsyyntyminen tarkoita välttämättä sitä, että ei olisi äiti-materiaalia.
Mutta sitten on myös se osa, joka ei rakastu lapsiinsa ja katuvat näitä. Kuulostaa ap:n kohtalolta.
Se on aina mahdollista, mutta en pidä sitä silti todennäköisenä. Sukulaislapsistani välitän kovasti, vaikka on myös nepsy-lapsia joukossa. Pelkäisin, että en muuten osaisi olla sellainen äiti mitä lapsi saattaisi toivoa. On surullista nähdä, miten niin moni katkaisee välit vanhempiinsa aikuisiällä, vaikka kaikilla on varmasti ollut samanlaisia hellyttäviä hetkiä pikkulapsiaikana jolloin on oltu todella läheisiä. AP
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos nyt kuitenkin hoidattaisit pääsi ensin kuntoon.
Minkä asian suhteen, lyhytpinnaisuuden vai passiivis-aggressiivisuuden? Olen ihan tavallinen keskiluokkalainen ihminen kuka käy normaalissa päivätyössä ja kestän ihan hyvin stressaaviakin tilanteita ilman pinnan katkeamista tms. Tiedostan olevani joskus passiivis-aggressiivinen ja pidän sitä huonona ominaisuutena etenkin vanhemmassa. En kuitenkaan ole sitä mitenkään joka päivä. Ehkä annoin itsestäni liian negatiivisen kuvan. AP
Luultavasti antamasi kuva oli hyvin sijoiteltu ja olet oikeasti aikamoinen noita. Olet aikuinen ihminen ja tiedät, että lapsen saannin suhteen tekisit luultavasti elämäsi isoimman virheen, joten älä tee sitä. Älä sotke jonkun täysin viattoman ihmisen elämää omiin sekoiluihisi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Harva vanhempi on tosiasiassa lapsirakas. Biologia pitää huolta siitä, että omaa lastaan rakastaa kuitenkin suurin osa. Ei muiden lapsiin herkästi ärsyyntyminen tarkoita välttämättä sitä, että ei olisi äiti-materiaalia.
Mutta sitten on myös se osa, joka ei rakastu lapsiinsa ja katuvat näitä. Kuulostaa ap:n kohtalolta.
Se on aina mahdollista, mutta en pidä sitä silti todennäköisenä. Sukulaislapsistani välitän kovasti, vaikka on myös nepsy-lapsia joukossa. Pelkäisin, että en muuten osaisi olla sellainen äiti mitä lapsi saattaisi toivoa. On surullista nähdä, miten niin moni katkaisee välit vanhempiinsa aikuisiällä, vaikka kaikilla on varmasti ollut samanlaisia hellyttäviä hetkiä pikkulapsiaikana jolloin on oltu todella läheisiä. AP
Miten niin "moni katkaisee välinsä vanhempiinsa"? Miksi minä en tunne yhtäkään? Tunnen kyllä todella paljon perheitä, joissa on hyvät, lämpimät ja avoimet välit. He ovat aidosti muista välittäviä ihmisiä, jotka ovat sinut itsensä kanssa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos nyt kuitenkin hoidattaisit pääsi ensin kuntoon.
Minkä asian suhteen, lyhytpinnaisuuden vai passiivis-aggressiivisuuden? Olen ihan tavallinen keskiluokkalainen ihminen kuka käy normaalissa päivätyössä ja kestän ihan hyvin stressaaviakin tilanteita ilman pinnan katkeamista tms. Tiedostan olevani joskus passiivis-aggressiivinen ja pidän sitä huonona ominaisuutena etenkin vanhemmassa. En kuitenkaan ole sitä mitenkään joka päivä. Ehkä annoin itsestäni liian negatiivisen kuvan. AP
Luultavasti antamasi kuva oli hyvin sijoiteltu ja olet oikeasti aikamoinen noita. Olet aikuinen ihminen ja tiedät, että lapsen saannin suhteen tekisit luultavasti elämäsi isoimman virheen, joten älä tee sitä. Älä sotke jonkun täysin viattoman ihmisen elämää omiin sekoiluihisi.
Wow, aika jyrkästi sanottu. Aikamoinen noita? Monella ihmisellä on lyhyt pinna, mutta en silti sanoisi heille noin? Luettelin heti alkuun huonoimmat piirteeni, koska ne ovat niitä mitkä saavat minut kyseenalaistamaan lasten hankkimista kaikista eniten. Olen paljon muutakin: fiksua, luova, rohkea, kekseliäs, realisti, ymmärtäväinen ja vastuullinen. AP
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Harva vanhempi on tosiasiassa lapsirakas. Biologia pitää huolta siitä, että omaa lastaan rakastaa kuitenkin suurin osa. Ei muiden lapsiin herkästi ärsyyntyminen tarkoita välttämättä sitä, että ei olisi äiti-materiaalia.
Mutta sitten on myös se osa, joka ei rakastu lapsiinsa ja katuvat näitä. Kuulostaa ap:n kohtalolta.
Se on aina mahdollista, mutta en pidä sitä silti todennäköisenä. Sukulaislapsistani välitän kovasti, vaikka on myös nepsy-lapsia joukossa. Pelkäisin, että en muuten osaisi olla sellainen äiti mitä lapsi saattaisi toivoa. On surullista nähdä, miten niin moni katkaisee välit vanhempiinsa aikuisiällä, vaikka kaikilla on varmasti ollut samanlaisia hellyttäviä hetkiä pikkulapsiaikana jolloin on oltu todella läheisiä. AP
Hieman ristiriitaista, kun aloituksessa kerroit ärsyyntyväsi lapsiin ja nyt kerrot välittäväsi lapsista. Veikkaan, että sinua ärsyttää suurin osa lapsista ja yleensäkin muista ihmisistä. Hanki lisää peilejä, niin olet tyytyväinen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Harva vanhempi on tosiasiassa lapsirakas. Biologia pitää huolta siitä, että omaa lastaan rakastaa kuitenkin suurin osa. Ei muiden lapsiin herkästi ärsyyntyminen tarkoita välttämättä sitä, että ei olisi äiti-materiaalia.
Mutta sitten on myös se osa, joka ei rakastu lapsiinsa ja katuvat näitä. Kuulostaa ap:n kohtalolta.
Se on aina mahdollista, mutta en pidä sitä silti todennäköisenä. Sukulaislapsistani välitän kovasti, vaikka on myös nepsy-lapsia joukossa. Pelkäisin, että en muuten osaisi olla sellainen äiti mitä lapsi saattaisi toivoa. On surullista nähdä, miten niin moni katkaisee välit vanhempiinsa aikuisiällä, vaikka kaikilla on varmasti ollut samanlaisia hellyttäviä hetkiä pikkulapsiaikana jolloin on oltu todella läheisiä. AP
Miten niin "moni katkaisee välinsä vanhempiinsa"? Miksi minä en tunne yhtäkään? Tunnen kyllä todella paljon perheitä, joissa on hyvät, lämpimät ja avoimet välit. He ovat aidosti muista välittäviä ihmisiä, jotka ovat sinut itsensä kanssa.
Kyllähän tällä palstalla on vaikka millä mitalla tarinoita aikuisista lapsista ketkä ovat katkaisseet välit lapsuudenperheeseensä.
Tuntuu oudolta, että 30-vuotiaana olisi liian aikaisin. Onko sinulla joku erityistilanne päällä juuri nyt?
En usko, että FOMO on hyvä syy hankkia lasta
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos nyt kuitenkin hoidattaisit pääsi ensin kuntoon.
Minkä asian suhteen, lyhytpinnaisuuden vai passiivis-aggressiivisuuden? Olen ihan tavallinen keskiluokkalainen ihminen kuka käy normaalissa päivätyössä ja kestän ihan hyvin stressaaviakin tilanteita ilman pinnan katkeamista tms. Tiedostan olevani joskus passiivis-aggressiivinen ja pidän sitä huonona ominaisuutena etenkin vanhemmassa. En kuitenkaan ole sitä mitenkään joka päivä. Ehkä annoin itsestäni liian negatiivisen kuvan. AP
Luultavasti antamasi kuva oli hyvin sijoiteltu ja olet oikeasti aikamoinen noita. Olet aikuinen ihminen ja tiedät, että lapsen saannin suhteen tekisit luultavasti elämäsi isoimman virheen, joten älä tee sitä. Älä sotke jonkun täysin viattoman ihmisen elämää omiin sekoiluihisi.
Wow, aika jyrkästi sanottu. Aikamoinen noita? Monella ihmisellä on lyhyt pinna, mutta en silti sanoisi heille noin? Luettelin heti alkuun huonoimmat piirteeni, koska ne ovat niitä mitkä saavat minut kyseenalaistamaan lasten hankkimista kaikista eniten. Olen paljon muutakin: fiksua, luova, rohkea, kekseliäs, realisti, ymmärtäväinen ja vastuullinen. AP
Olet vihamielinen.
Yleensä lapsilla on kaksi vanhempaa. Yksi heistä voi olla lyhytpinnainen ja passiivis-aggressiivinenkin, jos toinen heistä on päävastuussa lapsista ja haluaa epäröimättä heidät elämäänsä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Harva vanhempi on tosiasiassa lapsirakas. Biologia pitää huolta siitä, että omaa lastaan rakastaa kuitenkin suurin osa. Ei muiden lapsiin herkästi ärsyyntyminen tarkoita välttämättä sitä, että ei olisi äiti-materiaalia.
Mutta sitten on myös se osa, joka ei rakastu lapsiinsa ja katuvat näitä. Kuulostaa ap:n kohtalolta.
Se on aina mahdollista, mutta en pidä sitä silti todennäköisenä. Sukulaislapsistani välitän kovasti, vaikka on myös nepsy-lapsia joukossa. Pelkäisin, että en muuten osaisi olla sellainen äiti mitä lapsi saattaisi toivoa. On surullista nähdä, miten niin moni katkaisee välit vanhempiinsa aikuisiällä, vaikka kaikilla on varmasti ollut samanlaisia hellyttäviä hetkiä pikkulapsiaikana jolloin on oltu todella läheisiä. AP
Hieman ristiriitaista, kun aloituksessa kerroit ärsyyntyväsi lapsiin ja nyt kerrot välittäväsi lapsista. Veikkaan, että sinua ärsyttää suurin osa lapsista ja yleensäkin muista ihmisistä. Hanki lisää peilejä, niin olet tyytyväinen.
Vähän ohis, mutta mielestäni on normaalia suhtautua lempeämmin omiin sukulaislapsiin keiden kehitystä on saanut seurata vauvasta asti versus johonkin satunnaiseen kiljuvaan muksuun Prismassa.
Vierailija kirjoitti:
Tuntuu oudolta, että 30-vuotiaana olisi liian aikaisin. Onko sinulla joku erityistilanne päällä juuri nyt?
En usko, että FOMO on hyvä syy hankkia lasta
Liian aikaisin siinä mielessä, että puolison elämäntilanne ei ole tällä hetkellä välttämättä kaikista paras lasten hankkimiselle. Hedelmällisyys laskee jyrkästi kuitenkin kokoajan ja 35-vuotiaana saattaa olla jo liian myöhäistä. AP
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuntuu oudolta, että 30-vuotiaana olisi liian aikaisin. Onko sinulla joku erityistilanne päällä juuri nyt?
En usko, että FOMO on hyvä syy hankkia lasta
Liian aikaisin siinä mielessä, että puolison elämäntilanne ei ole tällä hetkellä välttämättä kaikista paras lasten hankkimiselle. Hedelmällisyys laskee jyrkästi kuitenkin kokoajan ja 35-vuotiaana saattaa olla jo liian myöhäistä. AP
No voi voi sitten vain, kaikkien ei tarvitse lisääntyä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuntuu oudolta, että 30-vuotiaana olisi liian aikaisin. Onko sinulla joku erityistilanne päällä juuri nyt?
En usko, että FOMO on hyvä syy hankkia lasta
Liian aikaisin siinä mielessä, että puolison elämäntilanne ei ole tällä hetkellä välttämättä kaikista paras lasten hankkimiselle. Hedelmällisyys laskee jyrkästi kuitenkin kokoajan ja 35-vuotiaana saattaa olla jo liian myöhäistä. AP
No voi voi sitten vain, kaikkien ei tarvitse lisääntyä.
En usko, että tämä edustaa valtavirran ajatusta lisääntymisestä. Mielestäni on vastuullista pohtia omaa sopivuuttaan vanhemmaksi ja on vähintäänkin järkevää tiedostaa oma hedelmällisyyden laskunsa ennen kuin on liian myöhäistä. En sano, että AP olisi välttämättä se unelmaäiti, mutta hyvin harva meistä on. Voi olla ihan kelpokin. Täälläkin monesta kommentista huokuu passiivis-aggressiivisuus.
Nykyään juuri yksikään kaksi-kolmikymppisistä on äitimateriaalia. Uniikkeja lumihiutaleita joka ikinen.
Harva vanhempi on tosiasiassa lapsirakas. Biologia pitää huolta siitä, että omaa lastaan rakastaa kuitenkin suurin osa. Ei muiden lapsiin herkästi ärsyyntyminen tarkoita välttämättä sitä, että ei olisi äiti-materiaalia.