Tietääkö täällä joku huostaanotoista? Onko se niin että aina lopullinen ratkaisu eikä lapsia saa takaisin?

Näin se menee. Loppusijoitus paikka sama kuin vanhoilla tai tarpeettomilla hevosilla.

Ei ole. Huostaanottoa arvioidaan jatkuvasti ja jos sen perusteet poistuvat, huostaanotto voidaan purkaa. t: sijaishuollon sossu

Lapset saa aina takaisin. Mun ex-narkkari tuttu sai ihan pienenkin lapsen takaisin. Oli varmaan korvaushoitoon lähtenyt, niin siksi.

Alkoholistisukulaiseni sai nuoremman lapsensa takaisin raitistuttuaan. Isompi lapsi oli elänyt koko elämänsä sijoitettuna ja oli jo aloittanut koulunkin. Kaikki, myös äiti, arvioivat, että lapsen on parempi saada jatkaa entisessä perheessään. Vain yhteyttä biologiseen äitiin alettiin säännöllisesti vaalia, kun hän ei enää ollut jatkuvasti humalassa.

Useimmiten on niin. Jos lapsi on jo yli puolet elämästään ollut sijaisperheessä ja tuntee sen kodikseen, ei pidäkään viedä sieltä pois.

Vierailija kirjoitti:

Varsinkin maahanmuuttajaperheiden lapsia metsästetään, koska Suomessa on paljon ennakkoluuloja ja rasismia päiväkodeissa ja kouluissa. Suomalaiset kasvatusalan ammattilaiset kuvittelevat saavansa 40 -kymppisille myöhäisherännäisille tai lesbopariskunta ystävilleen lapsen, keksimällä valheita vasta saapuneista kielitaidottomista maahanmuuttajaperheistä, joista sitten valikoidaan iloisimmat ja kauneimmat lapset ryöstettäväksi. Kun lapsi on valheilla ryöstetty, raha vaihtaa pimeästi omistajaa lapsen saaneelta tälle kasvatusalan ystävälle.

Tällaista on suomalainen ihmiskauppa.

Toivottavasti tämä viesti on vitsi. Jos ei ole, niin hae ihmeessä apua harhoihisi.

Eräs huumeita käyttävä tuttuni sai kyllä lapsensa takaisin hoidoissa käytyään. Mutta hänelle tehtiin hyvin selväksi, että yksikin kerta kun jää kiinni seuloissa, lapsi otetaan pois pysyvästi. Hän ei sen jälkeen enää huumeisiin koskenut ja kasvatti hienosti lapsensa, on jo aikuinen.

Päihdeperheet raitistuttuaan ehkä kyllä, mutta entä jos syy on epämääräisempi? Olen käsittänyt, että silloin vain pitkitetään ja pitkitetään huostaanottoa.

Minun äiti oli täysin pulsu. Jouduimme veljeni kanssa lastenkotiin 8 vuotiaana ja siellä pysyttiin 18 vuotiaaksi. Äitini ei käynyt kertaakaan katsomassa meitä.. Se oli pahasti alkoholiriippuvainen ja parempi se olikin että jouduimme lastenkotiin.

Meidät sijaisperheet nimenomaan koulutetaan ymmärtämään se tosiasia, että sijoitus voi päättyä ja sen tarkoituskin on päättyä, kun biovanhempien tilanne sen sallii ja lapsi voi turvallisesti palata kotiinsa. Meille sijoitettiin vauvana lapsi, jonka äiti oli hylännyt täysin. Edes meillä ei ole täyttä varmuutta siitä, etteikö tilanne joskus voisi vielä muuttua, vaikka lapsi on jo koululainen eikä bioäiti ole tavannut häntä vuosiin. Toki lapsen etua ajatellen on hyvin epätodennäköistä, että hänelle katsottaisiin paremmaksi muuttaa pois ainoasta tuntemastaan kodista, mutta ei meillä vanhemmilla myöskään ole mitään todellisia takeita asialle. Suomessa ei esim. voi hakea sijoitetun lapsen adoptiota noin vain minkään määräajan jälkeen, kuten joissain muissa maissa. Biologisten vanhempien oikeudet ovat äärimmäisen vahvat. Ja tälle käytännössä meidän lapsenamme kasvaneelle sijoitetulle lapselme se poissaoleva syntymä-äiti on ainutlaatuinen ihminen, josta puhumme säännöllisesti, jotta lapsi ymmärtää, kuka hän on, jos bioäiti joskus haluaakin muodostaa suhteen lapseensa.

Eli jos nyt ap:lla on tilanne, että lapset joudutaan ottamaan huostaan, sen ei missään tapauksessa tarvitse olla lopullista, päin vastoin. Mitä sitoutuneemmin teet muutoksia ja työtä sen eteen, että saat lapsesi takaisin kotiin, sitä varmemmin heidät myös saat. Pidä yhteyttä lapsiin sovitulla tavalla ja ota myönteinen yhteistyöasenne heidän mahdolliseen sijaiskotiinsa. Kerro, että teet kaikkesi saadaksesi tilanteen sellaiseksi, että lapset voivat palata, mutta älä tee heille katteettomia lupauksia, koska lapset uskovat ja pettyvät, jos annat aikarajoja, joita et voikaan pitää. Jos lapset pitävät sijaisvanhemmistaan, älä koe sitä uhkana, vaan ajattele, että on hyvä, että lapsistasi huolehditaan ja heillä on hyvä olla. Mene kaikkiin tapaamisiin ja palavereihin, se osoittaa sitoutumistasi vanhemmuuteen. Toivottavasti asiasi tulevat kuntoon!

On paljon hyvää ja oikeaa sosiaalityötä ja pisteet sille.

Silloin menee pieleen jos syntyy väärien kertomusten kudelma...

Ja valitettavasti on niitä paholaisiakin jotka tökkii hiilihangoillaan ja ratsastaa luudillaan...

Mielikuva... 😆

Ainoa tuntemani huostaanotto kesti ehkä vuoden ja sit lapsi palasi kotiin asumaan. Toki tukitoimet kesti pitkään, paljon huostaanottoa ennen jo ja varmasti vuosia sen jälkeen. Nyt vaikuttais sujuvan hyvin, lapsi ollut kotona jo vuosia.