Taapero tuijotti minua koko hotelliaamiaisen ajan
Olin hotelliaamiaisella, ja edessäni olevassa pöydässä istui perhe. Perheen taapero istui syöttötuolissa, ja oikeasti tuijotti minua (olin yksin) koko sen tunnin, mitä siellä istuin.
Ei nyt niin pahasti häirinnyt, mutta jäin miettimään, mistä tämä johtuu. Huomasin, että taaperon perhe ei juurikaan huomioinut tätä,vaan juttelivat lähinnä keskenään. Sisarukset näyttivät teini-ikäisiltä. Voisiko tuo huomioimattomuus olla syynä?
Mietin myös, että tuostako johtuu monien suomalaisten tapa tuijottaa muita ihmisiä vielä aikuisenakin. Haetaan sitä aina puuttumaan jäänyttä vanhempien katsetta.
Kommentit (42)
Minulla käy usein noin. Ilmeisesti naama on jotenkin erikoisen näköinen :D Voi myös johtua siitä, että ilmeilen takaisin, jos joku lapsi tuijottaa minua. Ikuinen lapsi siis itsekin.
Vierailija kirjoitti:
Hohh,hohh,hoijaa......
Kannattaisi nukkua enemmän kun aina noin haukotuttaa.
Se taapero tarvitsi katsekontaktia, vanhempien olisi pitänyt huomioida häntä paremmin. Onneksi sinä katsoit häntä ja hän sai siitä tunteen, että hönkin on olemassa ja tärkeä. Kiva kun katselit taaperoa!
Tuijotit taaperoa koko ruokailun ajan ja ihmettelet miksi taapero tuijotti sinua?
AP. Juuri SINÄ olit se turvallinen aikuinen tälle taaperolle. Olisit jättänyt käyntikortin hänelle, niin olisi aikuisena soittanut ja kiittänyt sinua siitä, kuinka poistot tyhjyyden ja turvattomuuden hänen elämästään.
Taapero on kyllästynyt katseleen omaa perhettään. Olit selvästi mielenkiintoinen tuttavuus hälle. Ympäristöä tarkkailemalla oppii paljon uutta ja ihmeellistä.
Voimaa olla, että haki jotakin kontaktia.
Muistan aina yhden pienen pojan rattaissaan. Isänsä kävi työpaikallaan. Jutteli muitten äijien kanssa ja se poika- Se poika vaan istui rattaissa ja tuijotti. Oli niin surullista katseltavaa.
Ympäristö oli sellainen, että isä olisi voinut mennä poikansa kanssa leikkimään. Ei. Istutti sitä nelivuotiasta.
Vierailija kirjoitti:
Voimaa olla, että haki jotakin kontaktia.
Muistan aina yhden pienen pojan rattaissaan. Isänsä kävi työpaikallaan. Jutteli muitten äijien kanssa ja se poika- Se poika vaan istui rattaissa ja tuijotti. Oli niin surullista katseltavaa.
Ympäristö oli sellainen, että isä olisi voinut mennä poikansa kanssa leikkimään. Ei. Istutti sitä nelivuotiasta.
Eikä se ollut yksi kerta. Se oli tapa.
Joskus sain pojan katseeseen kontaktin ja hän siitä
Ilahtui, kun tuli kontakti ihmiseen. Heräsi katse.
Mene kahvilaan jos vaikka joku taas tuijottelesi sinua.
L O L
Onneks ei sentään tuijottanut ja samalla parkunut kurkku suorana. Sellastakin tapahtuu.
Prisman Infopisteen jonossa, joku pikkupoika tuijotti minua viereisen tolpan ja seinän välistä "salaa". Teki tätä kuulemma vielä kauan aikaa, itse en ollut huomannut, kun hoidin siinä niitä asioita, mutta mieheni tokaisi näin käyeen.
Aika usein vauvoille ja taaperoille hymyilen, jos satun huomaamaan heidät. En tosin tiedä miksi se poika minua tuijotti, en ole kovin erikoinen :D
Mitähän vanhempien olisi pitänyt tilanteessa tehdä? Jos sinua haittasi sen taaperon tuijotus, niin olisit voinut helposti vaihtaa paikkaasi niin, ettei se näe naamaasi. First world problems again.
Kas, kun eivät muut tuijottaneet puhelinta.🤣
Mua ärsyttää aina kun vanhemmat ei sano mitään tuijottavalle lapselle. Peruskäytöstapoja. Toisia ei tuijoteta ja sen voi jo taaperosta lähtien opettaa.
Olisit näyttänyt kieltä tai muulla tavalla hupsutellut lapsen kanssa.
Itse koen tuollaisen vain positiivisena. Tuskin tuon ikäinenkään mitään vastenmielistä näkyä suostuisi katsomaan kovinkaan pitkään. Etenkään iloisen näköisenä.
Kumpi on pahempi, tuijottava taapero vai tuijottava koira?
Naapurin kissoilla on tapana tuijottaa minua pää kenossa ja silmiä räpäyttämättä pitkiä aikoja. Minusta ne on ihania ja rakastan heitä.
Hohh,hohh,hoijaa......