Uhmaikäinen pentu tekee minut hulluksi

sano se: lapsi toimii niinkun normaalit, vanhemmasta en niinkään sanoisi.



Mitä jos vaan sietäisit?



Parilla jutulla saa tilannetta haltuun:

1) rytmität koko päivän.

2) noudatat rytmiä; ainakin ulkoilua, ruokaa ja päiväunia, aamuheräämistä ja illalla sisälle rauhottumaan hyvissä ajoin.

3) Riittävästi lapselle liikuntaa ja virikettä (olet lapsen kanssa).

4) iltarutiinit alkaa riittävän aikaseen



Otat vaan lunkisti. Mitä parempaa tekemistä sulla on kuin olla pienen lapsesi kanssa?

Jutella netissä, ja kukaan ei näitä muista enää huomenna mitä olet kirjotellut mutta lapsi saa kuvan miten äiti istuu koneella.

Aikaa lapselle.

että sulla on koira, otsikosta päätellen...

asiallisesta viestistä.



Meillä on paljon ulkoilua ym. aktiviteettia. Lapsen kanssa todellakin vietetään paljon aikaa. Istun koneella nyt, koska teen työtä illalla vielä kun ipana on mennyt nukkumaan. Se siis nukahti tunnin karjumisen jälkeen (peitto oli huonosti, äitiä ei näkynyt tarpeeksi, pyjaman lahkeet nousi polviin jne.)



Ongelmana onkin omat hermoni, jotka menee ennen pitkää joka ikinen ilta. Muutoin illat ovat oikein mukavia ja leikintäyteisiä kunnes koittaa nukkumaanmeno...argh!!



Olemme siis usein lapsen kanssa kahdestaan, koska mieheni on reissutöissä.

hampaita pukkaa, ihmisiä pyörii ympärillä, mitään ei tajua, mutta silti haluaa kaikkea. Haluaa syliä ja läheisyyttä, mutta silti kiukuttaa... Yritä olla itse päivä 2v:nä ja varmasti ymmärrät että turha tässä on hermostua. Lapsi menee kuin tuuli viiri ja aikuinen on ja pysyy.



Voimia ja tsemppiä, uhmikset imee kaiken mehun äidistä...

ja käyttäytyä kuin aikuinen. Minullakin pentu yrittää jos jonkinmoista vedätystä peitto, ei peittoa, laula tuutulaulu, potalle, vettä, sattuu yms ettei tarvitsisi nukahtaa. Lepään samassa huoneessa ja kärsivällisesti toistelen nyt on yö nyt nukutaan. ja hyssyttelen. En lähde mukaan mihinkään temppuihin vaan olen hiljaa silmät kiinni ja leikin nukkuvaa. Välillä pentu raivoaa tunninkin. Periksi en anna, ja ajattelen vain rauhallisesti omia asioitani. Kyllä se varmaan sit kolmevuotiaana alkaa nukahtamaan viimeistään ilman temppuja:). Toivossa on hyvä elää... Tsemppiä yksinäisiin nukutuksiin, Kohtalotovereita löytyy:)

menee kans tollaseks jos ei saa tarpeeksi hellyyttä. Illalla meen sänkyyn viereen otan kainaloon, luetaan jutellaan päivästä ja lauletaan. Menee max 15 min. Sit pusut ja hyvät yöt.

Tsemppiä, toivottavasti teillä vaan joku vaihe päällä joka helpottaa ajan kuluessa! =)

Ja nimenomaan siihen omien hermojen hallintaan apua kaipaisin. Uhmahan nyt on ihan normaalia.