Lue keskustelun säännöt.
En oikein meinaa jaksaa elää
31.07.2022 |
Teeskentelen kaikille onnellista ja iloista. Ja kun pääsen omiin oloihin, edes hetkeksi vessaan, päässä kaikuu: Mä en jaksa elää, en jaksa elää, en jaksa tätä kaikkea.
Moni asia on oikeasti hyvin, mutta on niin paljon ihmisiä, joiden silmissä teen kaiken väärin. Ja näin ollut aina. En ole enää mikään nuorikaan. Enkä tiedä, miksi kirjoitan tänne. Mutta onko joku päässyt tällaisen yli? Pitääkö vain nousta muun maailman yläpuolelle tai sivuun, jotenkin?
Kommentit (17)
soita auttavaan puhelimeen, siellä on ihminen joka jaksaa kuunnella huoliasi ja auttaa sinua
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Veikkaan, että mietit liikaa. Tulevaa, mennyttä?
Vierailija kirjoitti:
Veikkaan, että mietit liikaa. Tulevaa, mennyttä?
Tiedän kyllä tuon. Mutta en kuitenkaan jaksa sitä, kuinka paljon minua inhotaan ja minusta puhutaan. Ja kaikkea.
Ap
Ei susta varmaankaan puhuta millään tavalla. Kaikki on hyvin. Rauhoitu. Halit.
Olen halunnut kuolla jostain 12-vuotiaasta. Nyt olen päälle nelikymppinen. Kyllä sitä aina jotenkin jaksaa. On vaikka minkälaisia keinoja, joilla auttaa itsensä jaksamaan ja, kun ei jaksa, tekee hyvää pitää sellainen kunnon rypemispäivä, luovuttaa ja jäädä sänkyyn ja surra kaikkia suruja ja vihata vihoja. Sitten nousta ja jatkaa taas rutiineja.
Kuoleman toivettakin voi opetella tarkastelemaan eri näkökulmista. Siellä alla usein piilee se vaikeimmin tavoitettava suru ja epäreiluuden kokemukset mm.siitä, miten hirveitä ihmiset välillä on ja miten paljon kaikkea huonoa ja hirveää maailmassa on. Itse hyväksyin jo nuorena, että on erittäin todennäköistä, että musta puhutaan selän takana, mutta itse tiedän mikä on totuus ja kukaan muu ei. He paljastavat enemmän itsestään pahaa puhuessaan, ei minusta. Ja älykkäät ja viisaat ihmiset kyllä tajuavat tän. Muunlaisia ihmisiä en elämääni haluakaan. Ja loppujen lopuksi mietin mitä väliä muiden jauhamisilla, ihmiset on inhimillisiä virheineen päivineen ja moni tämän tajuaa. Ei toisten haukkujiin suhtauduta hirveän positiivisesti, itsensä siinä vain nolaavat.
Mutta ei ole helppoa. :( Voimia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Olen halunnut kuolla jostain 12-vuotiaasta. Nyt olen päälle nelikymppinen. Kyllä sitä aina jotenkin jaksaa. On vaikka minkälaisia keinoja, joilla auttaa itsensä jaksamaan ja, kun ei jaksa, tekee hyvää pitää sellainen kunnon rypemispäivä, luovuttaa ja jäädä sänkyyn ja surra kaikkia suruja ja vihata vihoja. Sitten nousta ja jatkaa taas rutiineja.
Kuoleman toivettakin voi opetella tarkastelemaan eri näkökulmista. Siellä alla usein piilee se vaikeimmin tavoitettava suru ja epäreiluuden kokemukset mm.siitä, miten hirveitä ihmiset välillä on ja miten paljon kaikkea huonoa ja hirveää maailmassa on. Itse hyväksyin jo nuorena, että on erittäin todennäköistä, että musta puhutaan selän takana, mutta itse tiedän mikä on totuus ja kukaan muu ei. He paljastavat enemmän itsestään pahaa puhuessaan, ei minusta. Ja älykkäät ja viisaat ihmiset kyllä tajuavat tän. Muunlaisia ihmisiä en elämääni haluakaan. Ja loppujen lopuksi mietin mitä väliä muiden jauhamisilla, ihmiset on inhimillisiä virheineen päivineen ja moni tämän tajuaa. Ei toisten haukkujiin suhtauduta hirveän positiivisesti, itsensä siinä vain nolaavat.
Mutta ei ole helppoa. :( Voimia.
Kiitos paljon tästä.
Ap
Vierailija kirjoitti:
soita auttavaan puhelimeen, siellä on ihminen joka jaksaa kuunnella huoliasi ja auttaa sinua
Sanon että yhtä tyhjän kanssa. Oikea auttava puhelin olisi sellainen jossa ihminen kohtaa ihmisen kasvokkain kellosta riippumatta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tuttuja fiiliksiä. Jotenkin niistä syvänteistä sit pääsee yli, mut jännä et välillä ei näe mitään hyvää, odotettavaa tai syytä huomisesta. Vaikka päällisin puolin kaikki on hyvin. Ei mulla oo mitään muuta kuin vertaistukea tarjolla.
Joo sama täällä. Vaikeaa päästä irti tuosta ihmisestä joka omassa elämässäni noita tunteita aiheuttaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Veikkaan, että mietit liikaa. Tulevaa, mennyttä?
Tiedän kyllä tuon. Mutta en kuitenkaan jaksa sitä, kuinka paljon minua inhotaan ja minusta puhutaan. Ja kaikkea.
Ap
Sinulla taitaa olla aika vääristynyt ajatusmaailma. Ihmiset harvoin ajattelevat tai "inhoavat" yhtään ketään, ajatusmaailma on pääosin omissa asioissa.
Sinun kannattaisi mennä terapeutin vastaanotolle, jotta pääsisit noista ajatuskuvioista eroon.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Veikkaan, että mietit liikaa. Tulevaa, mennyttä?
Tiedän kyllä tuon. Mutta en kuitenkaan jaksa sitä, kuinka paljon minua inhotaan ja minusta puhutaan. Ja kaikkea.
ApSinulla taitaa olla aika vääristynyt ajatusmaailma. Ihmiset harvoin ajattelevat tai "inhoavat" yhtään ketään, ajatusmaailma on pääosin omissa asioissa.
Sinun kannattaisi mennä terapeutin vastaanotolle, jotta pääsisit noista ajatuskuvioista eroon.
Noin puhuu juuri manipulaattori. Antaa ymmärtää joko suoraan tai sivulauseessa että kärsijä on hullu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Veikkaan, että mietit liikaa. Tulevaa, mennyttä?
Tiedän kyllä tuon. Mutta en kuitenkaan jaksa sitä, kuinka paljon minua inhotaan ja minusta puhutaan. Ja kaikkea.
Ap
Minulla on ollut tuo tilanne. Pääsin siitä pikku hiljaa eroon ja nyt olen kokonaan vapaa muiden puheista. Tiedän mitä käyt läpi.
1) Ne, jotka puhuvat ilkeitä, yrittävät nostaa omaa arvoaan.
2) Joskus voit kysyä, mitä joku tarkoittaa.
3) Sinun elämäsi on sinun eikä kuulu muille.
Sinulla on oikeus olla oma itsesi. Tsemppiä.
Mitä väliä niiden muiden mielipiteillä on? Onnellisuutesi tulee kasvamaan kun pääset eroon tuosta muiden miellyttämisenhalusta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miksi jankutat tätä samaa koko ajan?
Samanlaisia ajatuksia täällä päin, sillä erolla etten jaksa esittää muillekaan onnellista. Se vie viimeisetkin voimat ja tuntuu itsestäni siltä, että valehtelen maailmalle ja ennen kaikkea itselleni.
Pitäisi löytää joku "syy ja tarkoitus" elämään, mutta olen pikku hiljaa tullut siihen tulokseen, ettei sitä loppujen lopuksi ole olemassakaan, ainakaan mitään absoluuttista totuutta. Hieman helpottaa se ajatus, että olemme loppujen lopuksi vain pieniä ihmisiä, viallisia ja erehtyväisiä, eikä ihminen koskaan ole täydellinen, eikä ihmisestä sellaista saa. Olemme omillamme kunnes kuolemme, joskus toinen toistaan tukien ja tönien eteenpäin.
Tästäkään ei varmasti ole hyötyä, kunhan kirjoittelen, auttaa kummasti. Voimia sinulle Ap ja kaikille muille elämään eksyneille. Kyllä tämä tästä.
Sä elät loppujen lopuksi vaan itseäsi varten.
Hyväksy se että kaikki eivät pidä sinusta, osa haukkuu tai arvostelee, anna heidän tehdä niin, ei sinun tarvitse sen takia itseäsi muuttaa, voit pitää näihin ihmisiin mahdollisimman vähän yhteyttä.
Eikö kellään kokemuksia?