Kerrotaanpa hyviä asioita anopista

Ei muista enää veetuilla, kun on yli 50 vuotta jaksanut.

Ei siis tunne minua enää.

Asuu suht.kaukana, ei ole nähty häntä joskus moneen kuukauteen. Ei ole juuri koskaan (kymmeniä vuosia) puuttunut asioihin. Nähtävästi ei ole kertonut myöskään yksityisasioita eteenpäin.

Mieheni viedessä minua ensi kertaa tapaamaan vanhempiaan, matkalla sanoin, että mitä jos en tule äitisi kanssa yhtään toimeen, mieheni vastasi: jos et äitini kanssa tule toimeen, niin vikaa saat etsiä itsestäsi. Miehen sanat tuntui aika loukkaavilta mutta hän oli oikeassa, anoppini oli ihana ihminen, hän opetti minulle paljon kaikkea vanhan ajan työtapoja koska olin kiinnostunut niistä, lisäksi opin käsitöitä, ruuanlaittoa, siivoustapoja, lastenhoitoa ja yleensäkin kaikkea elämästä. Kerran olin pahalla päällä ja pikkasen piti saada neuvoa anoppia leivän teossa, hän katsoi minuun ja alkoi vaan nauramaan ja tajusin kuinka hölmö olin siinä viisastelessani. Paljon on muistoja anopista ja edelleen teen asioita niin kuinka hän neuvoi. Hän kuoli noin kahdeksan vuoden kuluttua ensi tapaamisestamme.

Anoppini on ihana.Yli neljäjymmentävuotta on tultu hyvin toimeen.

Mun anoppi on kuollut.