Lue keskustelun säännöt.
Elämäsi hirvein juhannus?
Kommentit (6)
Ulkomailla onnettomuudessa olleen perheen tulkkina ja "keinoemona" ja hetken jopa kidnappauksesta epäiltynä, kun viranomaisilla meni paperit ristiin eli päivävuoron kanssa sovitusti menin semmoiseen terapiatilaan yhden lapsen kanssa, kun koko muu perhe oli kukin saamassa jotakin hoitoa. Sitten iltavuoro tai muuten eri porukka täräyttää ja vaatii dokumenttia, että miksi mulla on "kadonnut" lapsi hallussani. Odottelin että ois saatu jotain välipalaa, niin vei hikinen vartija melko kovin ottein alakertaan johonkin eristyshuoneeseen. Onneksi alkoi selvitä asiat aika pian, oli kyllä itku lähellä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Joskus 18-vuotiaana kauhein juhannus oli, kun silloinen ja ensimmäinen poikaystäväni jätti minut juhannuksena. Olimme seurustelleet vapusta lähtien ja tuolloin minusta tuntui, että maailma romahti. No, ei mennyt kuin reilu kuukausi ja poikaystävä vonkasi takaisin ja minä tyhmä otin hänet takaisin. Olisi ollut parempi jäädä murehtimaan juhannuksena ja sitten jatkaa elämää.
Kaikki juhannukset, kun mentiin mökille, jossa isä kännäsi ja riehui, hakkasi äidin ja huuteli laiturilta naapureille törkeyksiä. Nykyään on oma mökki ihan muualla.
Vierailija kirjoitti:
Huvipaikan leirintäalue, joka oli linnakundien menomesta ja itse en sitä tiennyt. Puukot heilui, toistuvia humalaisten hyökkäyksiä, halolla hakattiin ihmisiä sairaalakuntoon. Paikasta ei ollut mitään julkista liikennettä pois, joten piti anella tosi kettumaiselta tyypiltä kuljetusta. Ei onneksi koskaan enää.
Missä tämä oli? 😀
Mies, jonka olin tavannut joitain kuukausia aiemmin ja johon olin korvia myöten rakastunut, joi itsensä tukevaan humalaan ja kävi käsiksi. Olin itse tilanteessa selvinpäin.
Onneksi tästä vuosia aikaa, ja mies meni todellakin vaihtoon tuon jälkeen.
Huvipaikan leirintäalue, joka oli linnakundien menomesta ja itse en sitä tiennyt. Puukot heilui, toistuvia humalaisten hyökkäyksiä, halolla hakattiin ihmisiä sairaalakuntoon. Paikasta ei ollut mitään julkista liikennettä pois, joten piti anella tosi kettumaiselta tyypiltä kuljetusta. Ei onneksi koskaan enää.