Miten kannattaa säästää pahan päivä varalle, kun pelkään jääväni työttömäksi ja toimeentulotuen varaan?
Mulla on tällä hetkellä hyvä tilanne: osakerahastoissa on vajaa kymppitonni ja saan työstäni sellaista palkkaa, että pystyn helposti säästämään muutaman satasen kuussa, tarvittaessa enemmänkkn. Tulevaisuus näyttää kuitenkin synkältä, koska terveys reistaa ja pelkään kovasti työpaikkani ja koko työkykyni puolesta. Edessä on synkkä uhka ikuisesta työttömyydestä, mielivaltaisten päätösten kohteeksi joutumisesta ja elämästä toimeentulotuen varassa erityistarpeisen lapsen (nepsy) kanssa, jonka kanssa voi sattua ja tapahtua vaikka mitä.
Haluan varautua tulevaan säästämällä pahan päivän varalle nyt kun siihen on vielä mahdollisuus. Mutta miten se kannattaa tehdä, kun toimeentulotuen saajalla ei tunnetusti saa olla sukanvarressa mitään? Onko esim. bitcoinit tai joku ulkomailla toimiva rahasto tarpeeksi anonyymejä, vai onko ainoa vaihtoehto myydä kaikki rahastot pois, tyhjentää tili, säilyttää rahoja patjan alla ja toivoa ettei inflaatio tee niistä arvottomia?
Kommentit (7)
Juuri nyt tekisin sillä muutamalla satasella hankintoja joista on hyötyä myöhemmin. Hampaat kuntoon, varautuminen lapsen tuleviin tarpeisiin, parilla satasella kuussa ihan sellaista kotivaran kasvattelua että säilyvää ruokaa, pesuaineita jne. kertyy jatkuvasti vähän käyttötarvetta enemmän. Inflaatiota odottelen ja rahastoilla ei mene hyvin. En nyt sitä olisi realisoimassa kuitenkaan.
Toimeentulotukea saa vasta kun on omat säästöt käytetty. Se on yhteiskunnan kädenojennus niille, joilla ei ole mitään, ei mikään säästöjen ylläpitotulo.
Kyllähän siiivoushommia ainakin löytyy. Hyvä se olisi säilyttää sellainen ns tatsi että pysyy arkirytmit ja taloudenpito kuosiissa ja mieli virkeänä ja energiisenä. Eiihän vapaa ajastakaan voi nauttia jos vaan jää laakereille lepäilemäään, no kukin tyylillään.
Toimeentulotukeen ei vaikuta käteinen patjan alla tai sillä ostettu hopea/kulta.
Vierailija kirjoitti:
Kyllähän siiivoushommia ainakin löytyy. Hyvä se olisi säilyttää sellainen ns tatsi että pysyy arkirytmit ja taloudenpito kuosiissa ja mieli virkeänä ja energiisenä. Eiihän vapaa ajastakaan voi nauttia jos vaan jää laakereille lepäilemäään, no kukin tyylillään.
Miksi arkirytmi pitäisi säilyä? Mitä haittaa siitä on, jos rytmi muuttuu? Ja millä lailla siivoushommat virkistävät mieltä tai antavat energiaa - olen ymmärtänyt että just päinvastoin...
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllähän siiivoushommia ainakin löytyy. Hyvä se olisi säilyttää sellainen ns tatsi että pysyy arkirytmit ja taloudenpito kuosiissa ja mieli virkeänä ja energiisenä. Eiihän vapaa ajastakaan voi nauttia jos vaan jää laakereille lepäilemäään, no kukin tyylillään.
Miksi arkirytmi pitäisi säilyä? Mitä haittaa siitä on, jos rytmi muuttuu? Ja millä lailla siivoushommat virkistävät mieltä tai antavat energiaa - olen ymmärtänyt että just päinvastoin...
Jos tuntisit tarkoituksellisia työn välttelijöitä tai syrjäytyneitä, tietäisit syyt. Säännöllinen päivärytmi ja työ- ja vapaa-ajan ero edistävät fyysistä, psyykkistä ja sosiaalista hyvinvointia. Esim. töiden ja harrastusten kautta tapaa muita ihmisiä. Jos liikaa vain selluaa kotonaan, kohta mikään ei tunnu enää miltään. Kiva se on muutama viikko lomailla, mutta sitten pitäisi jo kehitellä vaihtelevaa sisältöä elämään. Tuntemani työn välttäjät ovat mm. aina uhoamassa jotain narsistista juttua, mutta sitten kun tulee vastuun ja toiminnan aika, ei kyetä mihinkään konkreettiseen. En tässä nyt tarkoita sellaisia ihmisiä, jotka ilman omaa syytään esim. sairauden takia ovat syrjäytyneet tai jääneet pois työelämästä, vaan niitä, joiden pitäisi vain ryhdistäytyä.
Miksi alapeukku?