Lue keskustelun säännöt.
Miten ihmeessä saa lapsen tottelemaan?
27.07.2022 |
Ikää 1v 10kk. Ei usko yhtään mitään. Ei mitään, ikinä! Aivan hermot riekaleina ja joka ikinen päivä itsellä paha mieli. Esimerkki:
Olemme lapsen kanssa katsomassa pipsa possua. Istumme sohvalla. Lapsi alkaa hyppiä sohvalla. Tästä on sanottu sata kertaa, sohvalla ei saa hyppiä ja lapsi kyllä tietää sen. On pienempänä juossut pää edellä alas sohvalta lattialle ja hirveä huuto. No, kiellän lasta tiukasti ja sanon että pipsa laitetaan pois jos alkaa hyppimään. Ei mitään vaikutusta. Laitan telkkarin kiinni ja lasken lapsen lattialle. Nauraa ja yrittää nousta sohvalle takaisin, kiellän ja nostan lapsen taas lattialle. Yrittää taas nauraen nousta takaisin hyppimään. Sanon, että et saa tulla sohvalle koska hypit siinä ja se on kielletty, ei tajua mitään.
Lapsen kanssa ulkoillaan kaksi kertaa päivässä. en todellakaan ole mikään kännykällä roikkuva mutsi joka sitten ihmettelee huuli pyöreänä kun lapsi hakee huomiota ei-toivotulla käytöksellä. Kehun lasta aina kun hän tekee oikein, eli esimerkiksi istuu sohvalla nätisti niinkuin muutkin.
Onko tämä normaalia vai kuuluisiko lapsen totella ja ymmärtää edes jotain? Kaikki kiellot kaikuvat täällä kuuroille korville. Olen myös korottanut ääntä, ottanut lasta käsivarresta kiinni ja katsonut suoraan silmiin, kieltänyt tiukasti, ei vaikutusta.
Kommentit (25)
Sinun pitää kieltää ja pitää kiellostasi kiinni yhden kerran enemmän kuin mitä lapsi jaksaa sitä rikkoa.
Esimerkissäsi olettaisin että lapsi kyllästyi istumaan paikallaan ja katsomaan pipsaa. Siksi rupesi hyppimään. Eihän tuon ikäisen lapsen kuulu vielä edes katsella ruutua ja keskittyminen ei välttämättä riitä pitkään pätkään eikä kuulukkaan riittää. Eli ei noin pienen lapsen kanssa edes katsota televisiota. Tai jos lapsi katsoo hetken niin ei kannusteta istumaan television ääressä vaan ohjataan leikkimään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ihan normaali, tuollaisia tuholaisia taaperot ovat. Kuulostaa siltä, että toimit aivan oikein. Kyllä se helpottaa. Ehkä tuossa sohvaesimerkissä voisi ruveta tekemään muuta heti ensimmäisestä sohvalta pois nostamisessa eikä jäädä samaan tilaan. Siitä tulee tavallaan leikki, vanhempi toruu ja nostaa pois, lapsi kiipeää uudelleen.
Aaw ehkä hän on tullut tänne rikkomaan rajoja. Tärkeä piirre uuden maailman luomisessa
Normaalia tuon ikäiselle. Testaa. Jotkut puhuu uhmaiästä, nykyisin ehkä enemmän tahtoiästä.
Pitää vaan jaksaa olla jämäkkä ja johdonmukainen. Ja valita taistelunsa. Miettiä mitä kieltää. Ja pysyä siinä.
Semmosta se on lasten kanssa. Ainakin vilkkaampien yksilöiden kanssa. Kokoaikaista vääntämistä jostain. Joku seesteinen vaihe välissä ja taas jatkuu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Voit myös yrittää ohjata huomion muualle. Laittaa lattialle tyynyn, ja sanoa hypippä tuossa. Koita pysytkö tyynyn päällä. Hui, ei saa pudota.
Ja jos lapsi silti kiipeää sohvalle hyppimään, niin kielto, ja pois koko olohuoneesta.
Apn esimerkki on siitä huono että noin pienen lapsen ei kuulu istua tuijottamassa telkkua (jos nyt minkään ikäisen).
Sohvalla pomppiminen kertoo että lapsella on paljon energiaa ja haluaisi liikkua. Kiellä sohvalla pomppiminen ja tarjoa tilalle mitä lapsi voi tehdä. Esim nosta alas ja sano ettei sohvalla saa hyppiä ja pyydä halemaan nalle laatikosta ym missä lapsi saa liikkua. Pelkkä kieltäminen ei ole hyvä noin pienelle vaan auta samalla kiinnittämään huomio sallittuun tekemiseen
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kunhan pidät KIELLOISTA ja SÄÄNNÖISTÄ kiinni !
Se on tärkeintä .
Jo taaperon pitää tietää ja oppia tietämään että aikuinen näyttää ja laittaa säännöt, samoin kuin näyttää loputtoman rakkaudenkin.
Ei noin pieni osaa vielä katsoa ohjelmia, saati osaa seurata edes Pippa possun juonta mielenkiinnolla. Kun hyppiminen alkaa, niin laita vaikka musiikki soimaan ja menkää yhdessä lattialle hyppimään. Kaikkea ei tarvitse kieltää, eikä pikkuasioista kannata suuttua -Etenkin kun se lapsi nyt vaan hyppii sängyillä ja sohvilla seuraavat viisi vuotta, vaikka sitten salaa. Tramppa on hyvä apu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En ottaisi liikaa stressiä. Lapsi on vielä ihan pieni eikä ymmärrä, muista tai jaksa. Yhtäkkiä tulee mieleen pomppia sohvalla koska se on kivaa, ja tuumasta toimeen! Onko myös oppinut yhdistämään että Pipsa Possu = sohva = kiva pomppimisleikki? Sitäpaitsi Pipsakin pomppii kuralätäköissä.
Katsokaa ohjelmaa lattialla, tyynyt vaikka pehmusteeksi. Tai heitä Pipsa nurkkaan ja kokeilkaa uudestaan myöhemmin.
Täällä jo ehdotettiinkin, että ohjaa huomio muualle. Tämä yleensä toimii. Ei se kiellon kautta toimiminen ole itsetarkoitus, vaikka moni niin kuvittelee, vaan se, että lapsi ei pompi siellä sohvalla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Uhmaikä lienee kyseessä. Lapsi koettelee rajojaan. Tuollaista se tulee olemaan pahimmillaan vielä muutaman vuoden.
Koittaisin itsekin kääntää huomion muualle.
Ihmetyttää ihan kauheasti etkö aikuisena ymmärrä että lapsi on todella pieni. Ei ole mikään iso lapsi joka tajuaa asioita ja muistaa. "Ei" tai "saa" sana toki tulee äänensävystä esille. On hyvä että lapsi on iloinen ja leikkii. Miksi noin pienen pitäisi jaksaa katsoa televisiota, olla paikoillaan aktiivisena aikana tai ohjelmoitua television kautta? Vasta iso lapsi voi katsoa lastenohjelmia 3v. Ehkä pitäisi antaa lapsen joskus hyppiä jossain ja kehittyä, ei voi odottaa täyttä siisteyttä kotona. Patjoja lattioille joskus pehmukkeeksi jos voi pudota. Aikuisen pitää käytännössä vahtia hyvin pieniä lapsia koko ajan ja siinä voi tarvita toisen välillä vuoronvaihtoon. Pieni lapsi EI YMMÄRRÄ aina mitä sanot ja mitään uhkauksia ei lapselle saa sanoa tai ehdollistaa. Perustella voi sitten kun kielellinen ja älyllinen kehitys on tapahtunut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Pieni lapsi jaksaa ja haluaa liikkua ja touhuta lähes koko päivän, eikä ruutua tarvita ollenkaan yksivuotiaalle. Ei tosiaankaan kannata jääräpäisesti yrittää pakottaa lasta jatkamaan sohvalla istumista ja telkkarin katselua, jos hän ei enää jaksa vaan haluaa pomppia. Telkkari kiinni ja tilalle jotain sellaista tekemistä, missä saa liikkua.
Taistelut kannattaa valita huolellisesti. Jos sinulle on ehdottoman tärkeää, ettei sohvalla tai sängyllä pompita, niin sitten johdonmukaisesti jaksat käydä sen taistelun. Aika moni antaa lasten pomppia.
Mä väännän edelleen kuusivuotiaan kanssa - mutta 8v isoveljensä on nyt jo muuttunut fiksuksi ja ymmärtäväiseksi lapseksi. Joillain tietyn luontoisilla lapsilla tämä vaan ottaa aikaa...
Ja vaikka lapsi ymmärtäisi mitä sanot esim. EI, niin ehkä tuntuu vaan mukavalta kun saa liikkua tai hyppiä. Lapsi kehittyy liikkumisen avulla. Pitää mahdollistaa lapsen leikit jossain kotona?
En minä myös ymmärrä, miksi noin pienelle pitää olla noin tiukka ja sitten sanoa että ei se usko mitään. Nyt kun varmasti toimii muut keinot, kuten juuri tuo mainittu toiseen tekemiseen "huijaaminen", niin käytä niitä. Ihan riittävästi ehtii vääntää sitten myöhemminkin.
Ihan oikeesti, melkein vauvalle telkkaria, tsissus! Lapsi on luotu liikkumaan! Ei tarvi telkkaria vuosiin vielä, passivoittaa vaan!
Ja se sohvalla hyppiminen! Laita tyyny lattialle kuten joku jo neuvoikin, siitä saa hyppiä lattialle!
Etsi jumppaohjeita netistä ja jumppaa lapsen kanssa.
Televisiot joutais roviolle!
Lapsi haluaa hyppiä ja sinä pakotat katsomaan hiljaa pipsa possua? Minäkin hyppisin seinille.
Muuhun en ota kantaa, mutta lapsesi ei ole kiinnostunut Pipsa Possusta.