Kolme viikkoa lomailtuani huomaan itsessäni ison muutoksen

Minä huomaan aina pidemmällä lomalla, että vatsa toimii paremmin. Teen istumatyötä. Minulla myös sama nukun paremmin ja olen pirteämpi. Ihokin näyttää kirkkaammalta.

Nyt kun huomasit niin kannattaa alkaa miettiä uran tai työpaikan vaihtoa.

Vierailija kirjoitti:

Nyt kun huomasit niin kannattaa alkaa miettiä uran tai työpaikan vaihtoa.

Vaihdoin työpaikkaa vuodenvaihteessa ja nykyinen työpaikkani on edelliseen verrattuna monilla tavoin parempi. Onko sitten niin, että olen kokonaan väärällä alalla, kun silti kuormitun näin pahasti työstä?

Ap

Olen pääasiassa maannut sohvalla kolme viikkoa tekemättä oikeastaan mitään muuta. En ole tavannut ketään, puhunut kenenkään kanssa eikä puhelin ole soinut kertaakaan. Masennus hiipii, onneksi ensi viikolla pääsee töihin ja ihmisten ilmoille.

Se tuppaa tuo työelämä olemaan mainitsemasi kaltaista ihan kaikilla aloilla. Itse opettelin että lakkasin välittämästä. Teen työni ja thats it. Ei kiinnosta enää kuormittua. Teen työni kuten parhaaksi näen enkä ole potkujakaan vielä saanut.

Ota homma omiin käsiisi. Et ole kenenkään pörssiyhtiön orja vaan inhimillinen ihminen. Teet työsi ja se riittää. Ei töitäsi kukaan muukaan tee. Joten olet arvokas työnantajallesi ja sinä teet työsi kuten teet.

Kun tämän ajattelun ajaa sisään niin lopulta huomaa että paitsi että voit itse paremmin niin tulee ne työtkin tehtyä jopa laadukkaammin kuin ennen

Toiset kuormittuu työn alle ja toisilla leviää pää työttömyyteen. Onnellisten ihmisten suomi, joopa joo. Ehkä vahvasti lääkittynä onnellinen?

Monilla aloilla ei ole kunnon taukoja tai ylimääräisiä hetkiä hieman heittää vitsiä. Yhden hetken jos seisot paikallasi esimerkiksi keittiötöissä niin monta pahaa silmää saapuu nahkoihin.

Onko ap syntynyt eilen?

Vierailija kirjoitti:

Toiset kuormittuu työn alle ja toisilla leviää pää työttömyyteen. Onnellisten ihmisten suomi, joopa joo. Ehkä vahvasti lääkittynä onnellinen?

Tiedän kyllä, että tilanteeni voisi olla pahempikin, ja olen kiitollinen etten ole työtön. Se ei kuitenkaan auta eikä poista työn aiheuttamaa kuormitusta, vaikka kuinka muistelisin miten stressaavaa ja ahdistavaa työttömyysaika oli. Sitäkin olen tosin pohtinut, että mikä järki on ajaa osa ihmisistä loppuun liialla työmäärällä, kun samaan aikaan toiset kärsivät työttömyydestä. Omastakin työstäni riittäisi kyllä tehtävää toisellekin ihmiselle, vaikka sitten osapäiväisesti molemmille, mutta jostain syystä tällaisia ratkaisuja ei juurikaan tehdä.

Ap

Sellaista se työelämä on. Tilanteesi on melko hyvä, jos ensinnäkin sait 3 vkoa lomaa putkeen ja toisekseen se riitti palautumiseen. Minkä tyyppistä työtä teet, ajatustyötä vai fyysisempää? Kauanko olet ollut työelämässä, ja oletko keskustellut tästä asiasta työkaverien tai muiden kaverien tai ehkä vanhempien sukulaisten kanssa? Vaikutat aika sinisilmäiseltä tässä asiassa, en sano pahalla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Toiset kuormittuu työn alle ja toisilla leviää pää työttömyyteen. Onnellisten ihmisten suomi, joopa joo. Ehkä vahvasti lääkittynä onnellinen?

Tiedän kyllä, että tilanteeni voisi olla pahempikin, ja olen kiitollinen etten ole työtön. Se ei kuitenkaan auta eikä poista työn aiheuttamaa kuormitusta, vaikka kuinka muistelisin miten stressaavaa ja ahdistavaa työttömyysaika oli. Sitäkin olen tosin pohtinut, että mikä järki on ajaa osa ihmisistä loppuun liialla työmäärällä, kun samaan aikaan toiset kärsivät työttömyydestä. Omastakin työstäni riittäisi kyllä tehtävää toisellekin ihmiselle, vaikka sitten osapäiväisesti molemmille, mutta jostain syystä tällaisia ratkaisuja ei juurikaan tehdä.

Ap

Tää on hyvä näkökulma. Itsestäkin tuntuu järjen vastaiselta kun oma työni on kivaa, stressitöntä osaria, ja kiitos sen en esim sairastele käytännössä koskaan ja selviän päivistäni vaikkapa huonosti nukkuneenakin. Ystäväni työ on tyyliä kaikki irti työntekijästä niin henkisesti kuin fyysisesti, joten aina jos hänen elämässään on vähänkään ylimääräistä stressiä tai muuta kuormitusta niin ainoa vaihtoehto on jäädä saikulle ettei vaaranna ketään liian vastuun takia. Järjettömiä työpaikkoja kaikki riistopajat.

Vierailija kirjoitti:

Sellaista se työelämä on. Tilanteesi on melko hyvä, jos ensinnäkin sait 3 vkoa lomaa putkeen ja toisekseen se riitti palautumiseen. Minkä tyyppistä työtä teet, ajatustyötä vai fyysisempää? Kauanko olet ollut työelämässä, ja oletko keskustellut tästä asiasta työkaverien tai muiden kaverien tai ehkä vanhempien sukulaisten kanssa? Vaikutat aika sinisilmäiseltä tässä asiassa, en sano pahalla.

Mistä holhoava asenteesi kumpuaa? Mitä yrität sillä viestittää? Työni sisältää sekä ajatustyötä että fyysistä työtä. Pidän niin sanotusti monia lankoja käsissäni yhtä aikaa, joten mielessä on pidettävä paljon erilaisia asioita koko työpäivän ajan. Työn fyysisen puolen jaksaisin muuten hyvin, jos sitä ei joutuisi tekemään hirveässä kiireessä. Olen ollut työelämässä (en samassa työssä tai samalla alalla) parikymmentä vuotta, lähentelen neljääkymppiä ikäni puolesta.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Toiset kuormittuu työn alle ja toisilla leviää pää työttömyyteen. Onnellisten ihmisten suomi, joopa joo. Ehkä vahvasti lääkittynä onnellinen?

Tiedän kyllä, että tilanteeni voisi olla pahempikin, ja olen kiitollinen etten ole työtön. Se ei kuitenkaan auta eikä poista työn aiheuttamaa kuormitusta, vaikka kuinka muistelisin miten stressaavaa ja ahdistavaa työttömyysaika oli. Sitäkin olen tosin pohtinut, että mikä järki on ajaa osa ihmisistä loppuun liialla työmäärällä, kun samaan aikaan toiset kärsivät työttömyydestä. Omastakin työstäni riittäisi kyllä tehtävää toisellekin ihmiselle, vaikka sitten osapäiväisesti molemmille, mutta jostain syystä tällaisia ratkaisuja ei juurikaan tehdä.

Ap

Samaa mieltä, että työttömyys olisi kaikkein raskainta, mutta liika työmäärä kuormittaa sit toisella tavalla. Pitäis löytää tasapaino.

Pohdit sitä, oletko oikealla alalla, koska koet työsi uuvuttavaksi. Sanoisin, että jos perustehtävä eli työsi ydin on sinulle mielekästä, niin silloin olet todennäköisesti oikealla alalla. Joka työssä on yleensä myös ylimääräistä sälää ja ne voivat olla se kuormittava tekijä ja häiritä perustehtävää.

Liiallinen tunnollisuus voi uuvuttaa. Omat voimavarat ja resurssit tulee tuntea ja suunnata ne tärkeimpiin tehtäviin. Oppia priorisoimaan ja rajaamaan omaa työtään. Kaikkia ei voi miellyttää. Jos tämä ei työnantajalle kelpaa, silloin kannattaa äänestää jaloillaan. Oma terveys ja hyvinvointi on kuitenkin tärkeämpi, ja ilman niitä ei ole myöskään tuottavaa työntekijää.

Edellisten seikkojen lisäksi oma reseptini työssäjaksamiseen ja työhyvinvointiin on ollut:

1. Kehittyä ammattilaiseksi omassa työssäni, vahvuuksien kautta ja perustehtävään keskittyen. Tällöin työn kehittämisestä ja työprosessien sujuvoittamisesta tulee automaattinen osa työtä. Ne taas johtavat työssäjaksamiseen ja lisääntyneeseen työhyvinvointiin.

2. Löytää työstä arvokkaampia asioita kuin raha. Jos työnsä kokee merkitykselliseksi, itse tekeminen voi viedä mukanaan, riippumatta mistään palkkioista tai rangaistuksista. Kutsumusammattilaisia on ehkä tänä päivänä vähemmän, koska kaikkea mitataan vain rahassa. Tämä on sääli, sillä työstä voi saada paljon enemmän kuin tietyn määrän palkkaa.

Minä taas tajuan että ennen oli juuri noin kun kuvasit. Silloin stressi oli vain työstressiä. Nyt kun on henkilökohtaisetkin murheet vielä mukana, niin niitä ei pääse karkuun lomallakaan ja olen lähes yhtä uupunut lomallakin.

Vierailija kirjoitti:

Minä taas tajuan että ennen oli juuri noin kun kuvasit. Silloin stressi oli vain työstressiä. Nyt kun on henkilökohtaisetkin murheet vielä mukana, niin niitä ei pääse karkuun lomallakaan ja olen lähes yhtä uupunut lomallakin.

Tässäkin on varmasti perää. Jos on muuten raskasta tai paljon murheita, ihminen menee ikään kuin sellaiseen eloonjäämistilaan, eikä joku työtilanne tunnu siinä vaiheessa missään. Itsellänikin oli vähän vaikeampaa henkkoht elämässä joitakin vuosia sitten enkä silloin kokenut kuten nyt. Työ oli tosin silloin eri. Ja lopulta se kaikki kyllä purkautuu, kun tilanne tasaantuu. Sitäkin olen pohtinut, että voisiko tässä kyse olla nimenomaan siitä, että nyt kun elämäni on seesteisempää, kaikki vanha aikanaan sivuun sysätty väsymys yms. puskee esiin ja oireilee työn kautta, koska elämä on muuten ok.

Ap