Lue keskustelun säännöt.
Miksi osaan toisinaan käyttäytyä normaalIsti, mutta välillä olen kuin autisti
25.07.2022 |
Joinain päivinä osaan olla ihan normaali ja sosiaaliset taidot on silloin paremmat. Sitten taas iskee joku autistisuus ja olen ihan kummallinen ja tuntuu, etten osaa olla ihmisten kanssa ollenkan. Mistähän tällainen outo vaihtelu johtuu? Onko kellään muulla tällaista?
Kommentit (10)
Minäkin veikkaan tilanteesta sen enempää tietämättä sosiaalista ahdistuneisuutta. Huomaatko jotain yhteistä niissä tilanteissa, joissa tunnet itsesi "autistiseksi"?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minäkin veikkaan tilanteesta sen enempää tietämättä sosiaalista ahdistuneisuutta. Huomaatko jotain yhteistä niissä tilanteissa, joissa tunnet itsesi "autistiseksi"?
On minulla kyllä sosiaalisten tilanteiden pelkoakin. Ei ole mitään tiettyä tekijää, silloin kun koen oloni autistiseksi. Voi olla ihan tutut ihmiset (läheisetkin) ja ihan tuttu tilanne, mutta eri päivinä olen vain erilainen.
Liikellä !Sama tällä ollut siitä kuin korona alkoi.Onkohan joku viirus?Vai 3 x rokotetun sivuoire rokotteista?
Jos olet kirjolla? Kevyesti autistit ei ole aina yhtä sulkeutuneita. Ainakin lähipiirissäni ihmisten tila vaihtelee ja oireet aaltoilevat.
Mä olen tällainen myös. Hassu juttu on myös, että niinä "autisti-päivinä" en osaa englantia oikein ollenkaan ja muina päivinä osaan hyvin. Töissä pomo otti oikein puhutteluun siitä että mitä perseilyä se on, kun toisina päivinä kokouksissa en suostu puhumaan englantia kunnolla. Että onko se joku vastalause kyseistä asiakasta tms. kohtaan. Vaikea sitä selittää, että ei todellakaan, mutta kun toisina päivinä en vaan osaa, tulee vaan tankkausta ja änkytystä ulos!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei aina jaksa. Itse uuvahdan sosiaalisista tilanteista hirvittävän nopeasti. Tähän päälle vielä paineet opiskelussa, henk.koht. elämässä jne. Ei siinä enää riitä aivokapasiteettia jokaisen päivän sosialisoinneille. Tarvitsen tilaa ja hiljaisuutta, jotta palaudun. Esim. tänään on juuri tällainen päivä.
Vierailija kirjoitti:
Ei aina jaksa. Itse uuvahdan sosiaalisista tilanteista hirvittävän nopeasti. Tähän päälle vielä paineet opiskelussa, henk.koht. elämässä jne. Ei siinä enää riitä aivokapasiteettia jokaisen päivän sosialisoinneille. Tarvitsen tilaa ja hiljaisuutta, jotta palaudun. Esim. tänään on juuri tällainen päivä.
Sama. Pirteänä ja energisenä sosiaaliset tilanteet ja niissä toimiminen sujuvat erinomaisesti. Väsyneenä tai uupuneena en tajua nyansseja sosiaalisissa tilanteissa, enkä keksi mitään sanottavaa kenellekään. Jos sitten väkisin yritän keskustella niin ei siitä mitään muuta tule kuin hämmentäviä tilanteita ja yleistä vaivautuneisuutta, mikä ei tietenkään ole ihme kun se oma oleminen ei ole luontevaa. Hankalinta tämä on työn yhteydessä kuin ei voi itse valita että milloin jaksaa ja milloin ei.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ompa mielenkiintoinen keskustelu. Tunnistan tämän itsessänikin. Olen tulkinnut niin, että olen sosiaalinen introvertti. Välillä sosiaalisuus, aloitteellisuus, keskusteleminen ja kaikki on helppoa ja mukavaa ja toisinaan ei suju yhtään ja haluan vain omaa rauhaa. Tarvitsen siis sosiaalistumisien välissä palautumisaikaa ja omaa rauhaa, sitten jaksan taas riemuita kanssakäymisistä. Toisaalta muutenkin jos on stressiä elämässä (työt, koulu ym.), niin en jaksa sen päälle kovin paljoa kontakteja. Tasaisemmassa elämänvaiheessa pääsee helpommin siihen hyvään flow-tilaan ihmissuhteissakin.
Mutta mutta.. lisään vielä, että toisinaan huomaan kontaktien täyden välttämisen aiheuttavan huonoa oloa. Kummaa siis on, että toisaalta kai tarvitsisin ihmisten kanssa olemista, jotta voisin hyvin ja toisaalta haluan palavasti omaa rauhaa :D Löydä siinä nyt sitten tasapaino..
Mites toi HSP? Jos se onkin kuormituksesta johtuvaa jumitusta?
On kyllä tuollaista. Jospa vanha sos. tilanteiden pelko kummittelee.