Olenko vain todella epäkarismaattinen?
Alkuun: En ole loukkaantunut tai surullinen aiheesta. Olen mukavaa elämää viettävä onnellinen ihminen, joka on huomannut tietyn ilmiön ja ihan uteliaisuudestani haluaisin miettiä siihen selitystä.
Kuvitellaanpa tilanne, jossa on toisilleen suhteellisen tuntematon porukka kokoontumassa. Minä olen aluksi toisen porukkaan kuuluvan kanssa odottamassa muuta porukkaa. Mitään riitaa, jännitettä tms. ei ole. Jutustelen siinä mukavia, ihan normaaliin tyyliin. Toinen selaa puhelintaan ja vaikuttaa ettei ole kiinnostunut kuin minimaaliseen kohteliaisuuteen. Paikalle tulee kolmas porukan jäsen, kännykän selailijan ilme kirkastuu ja kännykkä menee taskuun. Juttu alkaa luistamaan, aiheet aivan niitä samoja jutusteluaiheita kuin minullakin hetki sitten.
Heidän kertoessaan vaikkapa jonkun jutun elämästään, muut kyselemme lisää ja olemme kiinnostuneita. Minun kertoessani jonkun jutun tulee kohtelias "sehän hauskaa" ja puheenaihe vaihtuu heti.
Ihmettelen mistä tämä johtuu, sillä olen ihan luonteva ja ystävällinen keskustelija sekä hyvä kuuntelija. Ovatko toiset vain karismaattisempia kuin toiset? Läheiset ystäväni eivät tietenkään toimi näin, puhun enemmänkin tuttavaporukoista (työ, opiskelu, harrastukset). Ei ole kyseessä erityisen ilkeät, vaan ihan tavalliset ihmiset.
Kommentit (2)
Kannattaa myös muistaa, että aina kyse ei ole sinusta. Sillä toisella ihmisellä voi olla sosiaalista ahdistusta ja siksi pakenee kännykkään ja välttelee - koska vieraan ihmisen kanssa puhuminen saisi paniikin aikaan - tai sillä voi olla vain huono päivä eikä vain riitä energiaa small talkkiin, mutta sitten tutumman ihmisen kanssa juttelu luonnistuu.
Tai kyseessä voi vain olla todella ikävä ihminen, joka tuomitsee sinut ensivaikutelman perusteella ja päättää, ettei jaksa tutustua. Sellaisten mielipiteistä ei edes kannata välittää.
Voi hyvin olla, että olet. Tai olet tylsän ihmisen maineessa tai oudon ihmisen maineessa, syystä tai syyttä. jos toistuu porukasta toiseen, niin jokinhan siinä mättää.