Neljäsluokkalainen jäi taas kiinni läksyjen tekemättömyydestä.

Kannattaisiko ottaa kouluun yhteyttä ja kysellä, josko saisit kaikki läksyt paperille kirjoitettuna (siis opettaja merkitsee kaiken ylös), josta voit tarkistaa mitä läksynä. Voisi olla hieman noloa lapselle, mutta niin makaa kuin petaa... =)

Opettaja ei ala kirjoittamaan läksyjä, koska lapsi osaa myös itse kirjoittaa ja ne on sen tehtäviä.



Ja mä olen myös samaa mieltä asiasta, tokihan se olisi helppoa siitä katsoa. Mutta koska lapsi on 10-vuotias, sen pitää osata hoitaa itse hommansa eikä sitä aleta "paapomaan".



-ap-

onko läksyt tehty? Useinhan häpeä opettajan edessä on suurempi kuin äidin edessä. Ei siinä ole mieltä, että läksyt tehdään vain, koska äiti niin haluaa (tai jätetään tekemättä, jos äiti tuntuu lapsesta tyhmältä).

Koulunkäynninohjaajana törmään usein samaan ongelmaan.

Meidän luokassa on nettisivut johon ope kirjaa läksyt. Yhdellä oppilaalla on käytössä läksyvihko.

Kyseessä 5-luokkalaiset

Äitinä ja opettajana täytyy sanoa, että vielä en olisi hirvittävän huolissani. Ainakin pojilla tuo innostus opiskeluun löytyy usein vasta alakoulun loppumetreillä. Missään nimessä ei saisi vanhempana luovuttaa, vaikka ehkä mieli tekisi.



Tarkastetaanko läksyt koulussa? Harvoin oppilailla on pokkaa opettajalle esitellä päivästä toiseen tekemättömiä läksyjä. Opettajaa voi myös pyytää jättää tekemään läksyjä esim. välitunneiksi, se yleensä tepsii - taas poikiin.



Itse "kiristän" lastani rakkaalla harrastuksella eli mikäli koulu ei hoidu, ei myöskään mennä harrastamaan. Tämä on toiminut nyt pari vuotta ja oppimistulokset ovat myös olleet hyviä.

Lapseni ei tunne häpeää juuri mistään, sehän on vain kova jätkä kun on jättänyt hommat väliin...



Nettisivut on, mutta sinne kirjataan tekemättömät tehtävät ylös. Mun mielestä viimeisen kuukauden aikana tulleet 8 kertaa on todellakin liikaa tekemättömiä läksyjä.



-ap-

että eikö siitä läksyjen tekemättömyydestä tule mitään seurauksia koulussa siis että pitäisi tehdä koulun jälkeen tai vaikka välitunnilla? Luulisi, että sellainen päivästä toiseen tympisi, vaikka kovan kundin palkinto aina napsahtaisikin.

en ole kyllä huomannut opiskeluinnon kasvavan kuudetta luokkaa kohti (pakerrettu 5-6 lk yksikössä vuosia).

Olisiko mahd päästä oppilashuoltoryhmään lapsen kanssa puhumaan asiasta?

Sun ei tarvi äitinä välttämättä olla paikalla mut huolehdi että saat tietää mitä lapsen kanssa siellä sovittu ja puhuttu.



Kyllä kouluissa on oltava suunnitelma tällaistenkin asioiden hoitamiseen. Etenkin kun olet kerran itse aktiivisesti tehtäviä tarkastellut

Meidän neljäsluokkalainen nimitteli tänään koulussa rehtoria vitun ääliöksi.

Ei mitään vaikutusta lapseeni, ei sitä kiinnosta. Eikä lapsi edes ole mitenkään erityisen "kova" kundi, mutta se ei siis paskaakaan välitä.



Mä myös lahjoin lapsen reilu viikko sitten 100 eurolla: Nämä kaikki on sun, jos tästä lähtien ei tule rästiläksyjä. Lapsi oli aivan innoissaan. Jokaisesta tekemättömästä läksystä summa pienenee kympillä, ja merkkaamattomista tehtävistä 5 eurolla. Saldo on nyt 45 e...



-ap-

Kerrot sitten lapselle että jos hän ei tee vapaaehtoisesti läksyjään, koulussa huomataan tekemättömät hommat ja siitä voi joutua ajan kuluessa esim. koulukotiin. Selitä että Suomessa on yleinen oppivelvollisuus eli sellaista vaihtoehtoa kuin "jätä läksyt tekemättä" EI VAAN OLE.

Meillä myös 4-luokkalainen poika, joka näkee enemmän vaivaa pystyäkseen jättämään läksyt tekemättä kuin tehdäkseen ne :D Eikä auta kaunis anelu, raivokas huutaminen, perustelu, lahjominen, rankaiseminen, palkitseminen tekemisestä..



Olen periaatteessa samaa mieltä kanssasi että läksyjen merkitseminen on oppilaan tehtävä. Meillä kuitenkin ope itse ehdotti että hän laittaa mulle läksyt aina päivän päätteeksi s-postilla jotta voin edes tarkistaa puhuuko lapsi totta vai ei kun kysyn mistä on tullut läksyjä. En pistänyt vastaan. Nyt homma on joten kuten siis hallinnassa, mutta eihän tämä näin voi koko kouluvelvollisuuden loppuun jatkua! Ja aika usein on edelleen päiviä, että opettaja ei ole muistanut/ehtinyt lähettää mulle läksylistaa ja poika kyllä käyttää nämä päivät taidokkaasti hyväkseen...



En tiedä mikä tuon lapsen on tuollaiseksi tehnyt ja mikä voisi auttaa, meillä on kaksi muutakin koululaista jotka hoitavat koulunsa itsenäisesti ja sangen mallikkaasti. Suoraan sanoen vituttaa tuo yksi lusmu, mutta pikku hiljaa alan kallistua sille kannalle että omapa on asiansa. Ehkä se jonakin päivänä tajuaa, että helpommalla pääsisi jos hoitaisi velvollisuutensa ja sillä siisti.



Auttaa en siis oikein pysty, mutta vertaistukea ja tsemiä lähetän!

Otan oikeasti todella syvästi osaa, mutta kiitän kuitenkin siitä, että voin lohduttaa itseäni sillä, ettei lapseni haukkunut rehtoria.



-ap-

Kerrot sitten lapselle että jos hän ei tee vapaaehtoisesti läksyjään, koulussa huomataan tekemättömät hommat ja siitä voi joutua ajan kuluessa esim. koulukotiin. Selitä että Suomessa on yleinen oppivelvollisuus eli sellaista vaihtoehtoa kuin "jätä läksyt tekemättä" EI VAAN OLE.

Just tuon asian mä huusin lapselle muutamia päivä sitten. Mä kerroin sille koulukodista ja siitä, että jos me ei vanhempina pystytä huolehtimaan edes siitä, että jätkän läksyt on tehty, niin silloin ei paljoa jää vaihtoehtoja. Tietty vähän liioittelin, poika tirautti muutaman kyyneleen MUTTA EI SILLÄ SITTEN OLLUT VITUNKAAN VAIKUTUSTA LÄKSYJEN TEKOON!!

-ap-

Otan oikeasti todella syvästi osaa, mutta kiitän kuitenkin siitä, että voin lohduttaa itseäni sillä, ettei lapseni haukkunut rehtoria.

-ap-

vaikka ei mua itse asiassa tänään aikaisemmin kauheasti hymyilyttänyt... (se rehtori muuten on oikeesti ääliö, mutta en minä sellaista ole ikinä lapseni kuulleen tietenkään sanonut, saati kiroillut).

kun ensin yritettiin palkitsemisen kautta.



Jos viikossa tulee enemmän kuin yksi läksyunohdus, niin sitten seuraavat viisi koulupäivää joutuu tulemaan suoraan koulusta kotiin tekemään läksyt ja odottamaan siellä, kunnes joku aikuinen tulee tarkistamaan läksyt. Lisäksi viikkorahaan tulee jo iso lovi viikon ensimmäisestä läksyunohduksesta.



Jos tämä ei olisi meillä toiminut, niin seuraava olisi sitten ollut etuuksien poistaminen, joka myös pojalle kerrottiin. Eli ensi alkuun kännykkä, telkkari, tietsikka yms kokonaan pois ja niitä olisi sitten palautettu, kun ne on "ansainnut". Mutta tähän ei onneksi tarvinnut mennä



Ja ihan oikeasti tässä meinasi usko loppua ja jaksaminen oli kortilla... teki mieli heittää hanskat tiskiin ajatuksella "pidä itte omat arvosanas...", mut pakko se vaan oli jaksaa

ne on vaan läksyjä, ja lapsi kantaa niistä vastuun kouluun päin, jos on tekemättä. Tuon ikäinen tietää kyllä syy-seuraus-suhteen, ja jos jää opettajalle kiinni siitä ettei ole tehty, niin hän istuu sitten laiskalla tai mitä heillä sitten tapana onkin.

Ei sinun niistä tarvitse ottaa paineita.

käänteistä taktiikkaa, kertokaa, voisiko toimia. Eli läksyjen tekemättömyydestä seuraa joku rangaistus joko koulussa tai kotona ja asia on lapsella tiedossa. Mutta muuten asiasta ei tehtäisi numeroa. Lapsi huolehtii itse läksyjensä merkkaamisen ja tekemisen. Anteeksi, jos kuulostan tylyltä, mutta tosiasia lienee, että lapset nauttii saadessaan kyykyttää aikuisia. Jos äiti ja opettaja vouhottaa läksyistä, niin uhmainen lapsihan vain nauraa vielä olemattomaan partaansa ja päättää, ettei IKINÄ tee läksyjä. Jos aikuisten asenne on "Jaa, et tee läksyjä, no se on sinun asiasi. Kehnosti käy, mutta omapa on elämäsi. Mulla on nyt muuta puuhaa" voi uhmakin laantua. Mutta jos lapsella vaikka on joku keskittymiskyvyn häiriö tms. niin enpä kyllä tekisi näin. Mutta eikö teistä joskus tunnu siltä, että lapset nauttii aikuisten höösäämisestä. En mä ainakaan omasta kultaisesta nuoruudestani muista mitään ihme tekniikoita, joilla saada lapsi tekemään läksyt.



Ja vielä tärkeä pointti: jos lapsen uhma on tuota luokkaa, eikö muut jutut elämässä mene poskelleen kuin koulu? Mikä on vanhempien ja lapsen välinen yhteys? Ei kai tuossa iässä mitään murrosikääkään vielä pitäisi olla?

En ikinä tehnyt läksyjä. Tai ikinä ja ikinä, aina yritin tehdä parannuksen syksyllä mutta parin viikon päästä ote lipsui. Haahuilin omassa maailmassani ja olin vähän "erilainen nuori" mutta yleensä onnistuin huijaamaan enkä jäänyt kiinni. Äitikään ei epäillyt, sanoin tehneeni jo läksyt kun hän tuli töistä ja yleensä keskiarvo oli 8,5-9 joten kukaan ei huomannut.



Eli ilman läksyjentekoa voi pärjätä mutta toki se olisi hyvä oppia tekemään töitä! Itse sain kaiken liian helpolla, en tiedä miten ihmeessä opin kun haahuilin vaan koko kouluajan ja silti pärjäsin ihan hyvin. Tosin tuo laiskuus on kyllä muissa asioissa kostautunut.



Off topic.

ok, tavallisesti lapset ja 4.luokkalaisen pitäisi merkata ja hoitaa läksynsä itse. Mutta te olette tehneet aika paljon sen eteen ettänäin tapahtuisim, eikä lapsi silti tee niin. On jopa tunteisiin vedottu (tuo koulukotijuttu). No mitä jos se, että lapsi ei te, ei johdukaan siitä, että hän on paatunut, vaan siitä, että hän ei vielä ole kypsä hoitamaan hommaa. On joku keskittymisongelma tai oppimisvaikeus, joka estää joko merkkaamisen tai tekemisen (ja sitä kautta merkkaamisen, kun tekemistä tietää jo vältellä)?



Tähän ei auta muu kuin se, että ope tai avustaja merkkaa ne läksyt, kunnes lapsi kasvaa. Minäkin ostin meidän assille nelosella läksyvihot ja kalenterit ja kaikki - mutta mikään ei tepsinyt ennen kuin viitosen keväällä lapsi keksi itse tehdä erityisen "Läksysivun" vihkoihinsa. Siihen merkattiin aina ko aineen läksyt alekkain. Systemi toimi, mutta kaiketi pääasiassa siksi, että lapsi keksi sen itse.



Tähän asti oli aika isoja ongelmia. Kun läksyjä ei oltu merkitty lähdin yhdessä vaiheessa sille linjalle, että no sitten tehdään kaikki tehtävät käsittelyssä olevasta aiheesta, jos kerran muuta ohjetta ei ole. Lisäksi tietysti ne unohdusmerkintäläksyt tehtiin sittne jälkeenpäin. Näin ei synny harhakuvitelmaa, että jollain keinolla voi lopullisesti selvitä läksyjä tekemättä.