Lue keskustelun säännöt.
Hemmetti että voi ihmisellä olla huono suuntavaisto. Meinasin eksyä tuohon lähimetsään
24.07.2022 |
Ei se ole edes niin iso pusikko että voi metsäksi sanoa. Sellaista vitikkoa, 20v sitten tehty avohakkuu ja on kasvanut umpeen kaikenlaista lehtipuuta. Lähdin kanttiksia etsimään ja hetken kuluttua mulla ei ollut hajuakaan mkssä päin mökki on. Lähdi sinne päin missä luulin mökin ole an ja tulin ulos metsästä aivan päinvastaisessa suunnassa😂 Meinasi aivot nyrjähtää siinä kun yritin tajuta että mikä tie tuossa edessä häämöttää, kun odotus oli ihan toisenlaisesta maisemasta.
Kommentit (22)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä eksyin tuohon takapihan metsään, vaikka ollaan asuttu tässä talossa jo 23 vuotta! En tiedä miten onnistuin, mutta et ole yksin ap.
Älkää vaan kertoko että iski vielä hirveä paniikki kun ette tienneet missä olitte. Oi ja voi...
Vierailija kirjoitti:
Minä eksyin tuohon takapihan metsään, vaikka ollaan asuttu tässä talossa jo 23 vuotta! En tiedä miten onnistuin, mutta et ole yksin ap.
Se on inhottava tunne kun tajuaa että ei tiedä YHTÄÄN missä päin on. En kuitenkaan sen suuremmin pelästynyt kun tiesin että joka suunnassa on tietä, meidän piha tai naapurin pellot eli mihin päin vaan menee niin kohta pn tutussa paikassa. Mutta voi luoja jos noin käy yhtään vieraammassa metsässä.
Viime syksynä oltiin miehen kanssa sienessä ja yhtäkkiä se kysyy minulta että mihin päin pitää mennä että päästään autolle😨 No ei mitään hajua kun olin vaan tuijotellut maahan ja seurannut miestä kun ajattelin että se tietää minne mennään ja missä ollaan. Ja puhelimet oli tietty siellä autossa. Onneksi aika äkkiä löydettiin tuttu kohta ja päästiin pois. Sen jälkeen puhelin on ollut AINA mukana ja laitan karttaan täpän ennen kuin lähdetään autolta yhtään mihinkään. Ap
Suuntavaisto joko on tai ei. Olen käsittänyt että se on synnynnäinen ominaisuus, olenko väärässä? Mulla ei suuntavaistoa, joten en ole koskaan viihtynyt metsissä. Onneksi on nykyään kännykät, niin ei ihan jorpakkoon eksyisi, jos metsään menisikin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tästä on aikaa pian 40 vuotta. Poikamme,4v oli leikkimässä kaverin luona. Kaverukset olivat eksyneet lähimetsään. Kyselin että säikähditkö. Minua katsottiin kuin idioottia ja selitettiin: 'äiti, siinä on joka puolella tietä tai järvi. ei siihen voi oikeasti eksyä, me ei vaan tieetty missä ollaan.'
Olen eksynyt keskellä kaupunkia metsään joka oli niin pieni ettei sitä ole merkitty edes karttaan. Kuvittelin miten selviän juomalla kastetta kasvien lehdiltä kunnes helikopteri saapuisi kolmen päivän päästä pelastamaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Suuntavaisto joko on tai ei. Olen käsittänyt että se on synnynnäinen ominaisuus, olenko väärässä? Mulla ei suuntavaistoa, joten en ole koskaan viihtynyt metsissä. Onneksi on nykyään kännykät, niin ei ihan jorpakkoon eksyisi, jos metsään menisikin.
höpö höpö. suuntavaistoa ei ole olemassa. se on opeteltava taito. yhtenä oleellisempana osana sen oppimiseen on, että lakkaa uskomasta johonkin maagiseen vaistoon, ja sen sijaan pitää koko aika päässään kuvaa siitä, missä suunnilleen on.
Vierailija kirjoitti:
Tästä on aikaa pian 40 vuotta. Poikamme,4v oli leikkimässä kaverin luona. Kaverukset olivat eksyneet lähimetsään. Kyselin että säikähditkö. Minua katsottiin kuin idioottia ja selitettiin: 'äiti, siinä on joka puolella tietä tai järvi. ei siihen voi oikeasti eksyä, me ei vaan tieetty missä ollaan.'
4-vuotiaan elämänviisaudet ovatkin parhaita juttuja. Ovat totta, kunnes nelivuotias hukkuu ja kuolee pihalla olevaan vesisaaviin. :D
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Suuntavaisto joko on tai ei. Olen käsittänyt että se on synnynnäinen ominaisuus, olenko väärässä? Mulla ei suuntavaistoa, joten en ole koskaan viihtynyt metsissä. Onneksi on nykyään kännykät, niin ei ihan jorpakkoon eksyisi, jos metsään menisikin.
Jos akku on jäänyt lataamatta ja väsähtää? Jos joudut googlen ulottumattomiin? Miten olisi ihan tavallinen kompassi? Niitä on ranteeseenkin sopivia malleja. Näkee ainakin ilmansuunnat, eikä ole sähköstä, pattereista tai akuista kiinni, eikä tarvi GPS-satelliitteja, joten toimii tiheimmässäkin metsässä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tästä on aikaa pian 40 vuotta. Poikamme,4v oli leikkimässä kaverin luona. Kaverukset olivat eksyneet lähimetsään. Kyselin että säikähditkö. Minua katsottiin kuin idioottia ja selitettiin: 'äiti, siinä on joka puolella tietä tai järvi. ei siihen voi oikeasti eksyä, me ei vaan tieetty missä ollaan.'
4-vuotiaan elämänviisaudet ovatkin parhaita juttuja. Ovat totta, kunnes nelivuotias hukkuu ja kuolee pihalla olevaan vesisaaviin. :D
Tai aikuinen hukkuu kylpyammeeseen. Niitä hukkumisia tapahtuu useita joka vuosi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Olen eksynyt keskellä kaupunkia metsään joka oli niin pieni ettei sitä ole merkitty edes karttaan. Kuvittelin miten selviän juomalla kastetta kasvien lehdiltä kunnes helikopteri saapuisi kolmen päivän päästä pelastamaan.
Mitä karttaa käytät, jos siihen ei ole merkitty, mitä maastossa oikeasti on? :o
Minulla on todella huono suuntavaisto. Eksyn joka paikkaan ja joudun myös jatkuvasti miettimään kumpi on oikea ja kumpi vasen. Muistan kun satutin käteni ja lääkäri kysyi että kumpi käsi, niin nostin kipeää räpylää että tää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllä suuntavaisto on osin synnynnäinen ominaisuus. Itselläni tulee tuon "karttakuvan" pitäminen päässä ihan ajattelematta, en muista koskaan sitä harjoitelleeni. Alan vain automaattisesti muodostamaan sellaista päässäni lähes aina vieraassa paikassa. (Ja usein tutussakin.)
Lisäksi olen aika hyvin kärryillä suunnasta, ainakin paremmin kuin suurin osa ajattelemistani ihmisistä, vaikka en sitä ajattelisi. En osaa sanoa miten sen teen, kun se tapahtuu vaikka en ajattelisi sitä yhtään tai ainakaan tietäisi luovani tuota karttaa.
En usko, että kyse on pelkästä kartasta. Osaan hahmottaa nimittäin hyvin myös tilaa. Minulle ei oikeastaan koskaan käy niin, että uusi asunto olisi pienempi/isompi tai huonekalut "väärän " kokoisia, koska hahmotan sangen hyvin, miten ne mahtuvat tilaan ja miltä näyttävät.
Kai tätäkin voi harjoitella, mutta kyllä se joillain tulee paremmin luonnostaan. Eikä tämäkään minua eksymästä estä. Huomaan vain itselleni tapahtuvan niin harvemmin kuin useille muille.
Vierailija kirjoitti:
Kyllä suuntavaisto on osin synnynnäinen ominaisuus. Itselläni tulee tuon "karttakuvan" pitäminen päässä ihan ajattelematta, en muista koskaan sitä harjoitelleeni. Alan vain automaattisesti muodostamaan sellaista päässäni lähes aina vieraassa paikassa. (Ja usein tutussakin.)
Lisäksi olen aika hyvin kärryillä suunnasta, ainakin paremmin kuin suurin osa ajattelemistani ihmisistä, vaikka en sitä ajattelisi. En osaa sanoa miten sen teen, kun se tapahtuu vaikka en ajattelisi sitä yhtään tai ainakaan tietäisi luovani tuota karttaa.
En usko, että kyse on pelkästä kartasta. Osaan hahmottaa nimittäin hyvin myös tilaa. Minulle ei oikeastaan koskaan käy niin, että uusi asunto olisi pienempi/isompi tai huonekalut "väärän " kokoisia, koska hahmotan sangen hyvin, miten ne mahtuvat tilaan ja miltä näyttävät.
Kai tätäkin voi harjoitella, mutta kyllä se joillain tulee paremmin luonnostaan. Eikä tämäkään minua eksymästä estä. Huomaan vain itselleni tapahtuvan niin harvemmin kuin useille muille.
Oletko ollut kaupunkilais- vai maalaislapsi? Oletko liikkunut kuinka paljon lapsena itseksesi?
En itse usko maagisiin synnynnäisiin taitoihin, mutta siihen kyllä, että ihmiset oppivat eritysesti lapsena tekemään automaattisesti tiettyjä asioita, jotka esimerkiksi auttavat paikallistamaan itsensä.
Olen itse aikuisiällä opetellut aika hyväksi autonratissa suunnistajaksi, aikana ennen navigaattoreita. Se vaati aika paljon harjoittelua, mutta nykyään väitän, että osaan vieraassakin kaupungissa löytää perille, jos saan tutkia karttaa ennen ajoonlähtöä jonkin aikaa. Ennen kuin opettelin tätä, niin eksyin kotikaupungissanikin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä suuntavaisto on osin synnynnäinen ominaisuus. Itselläni tulee tuon "karttakuvan" pitäminen päässä ihan ajattelematta, en muista koskaan sitä harjoitelleeni. Alan vain automaattisesti muodostamaan sellaista päässäni lähes aina vieraassa paikassa. (Ja usein tutussakin.)
Lisäksi olen aika hyvin kärryillä suunnasta, ainakin paremmin kuin suurin osa ajattelemistani ihmisistä, vaikka en sitä ajattelisi. En osaa sanoa miten sen teen, kun se tapahtuu vaikka en ajattelisi sitä yhtään tai ainakaan tietäisi luovani tuota karttaa.
En usko, että kyse on pelkästä kartasta. Osaan hahmottaa nimittäin hyvin myös tilaa. Minulle ei oikeastaan koskaan käy niin, että uusi asunto olisi pienempi/isompi tai huonekalut "väärän " kokoisia, koska hahmotan sangen hyvin, miten ne mahtuvat tilaan ja miltä näyttävät.
Kai tätäkin voi harjoitella, mutta kyllä se joillain tulee paremmin luonnostaan. Eikä tämäkään minua eksymästä estä. Huomaan vain itselleni tapahtuvan niin harvemmin kuin useille muille.
Oletko ollut kaupunkilais- vai maalaislapsi? Oletko liikkunut kuinka paljon lapsena itseksesi?
En itse usko maagisiin synnynnäisiin taitoihin, mutta siihen kyllä, että ihmiset oppivat eritysesti lapsena tekemään automaattisesti tiettyjä asioita, jotka esimerkiksi auttavat paikallistamaan itsensä.
Olen itse aikuisiällä opetellut aika hyväksi autonratissa suunnistajaksi, aikana ennen navigaattoreita. Se vaati aika paljon harjoittelua, mutta nykyään väitän, että osaan vieraassakin kaupungissa löytää perille, jos saan tutkia karttaa ennen ajoonlähtöä jonkin aikaa. Ennen kuin opettelin tätä, niin eksyin kotikaupungissanikin.
Kaupunkilainen. Tai sellainen tavallisesta pientalolähiöstä. En mielestäni ole hirveän itsenäisesti liikkunut lapsena, aika paljon aika samoja reittejä.
Mieheni on vastaavasta paikasta, liikkunut enemmän lapsena ja nuorena itsenäisesti ja hän on paljon enemmän eksyksissä. Eikä hahmota esim. huonekalujen kokoa niin helposti.
Minä olen onnistunut eksymään kauppakeskukseen.
Minä taas olen sellainen hönttä että hyppään jokaisen näkemäni kauniin asian perässä kunnes tajuan, etten enää tiedä mistä suunnasta tulin. Vaikka havannoin ympäristöä en tee sitä niin, että painaisin automaattisesti mieleeni, että tuossa on tuo iso kivi ja tuo kaatunut puu ja tuolla oikealla tuo jyrkänne, vaan oi miten kaunista sammalta! Kuinka ihanasti kastepisarat kimmeltää noissa heinissä, ja voi miten paljon naavaa! Sitten kun alat etsiä reittiä takaisin, sitä ihanaa sammalta onkin joka puolella.
Olen kyllä ihan tietoisesti harjoitellut tuota maamerkkien mieleen painamista, mutta sitten tullaankin siihen suuntavaistoon. Yhtäkkiä en tiedäkään mistä päin olen tullut, olenko kääntynyt ympäri, vai tulinko vasemmalta vai oikealta ja ne maamerkitkään ei auta mitään, jos niitä ei löydä. Olen yhtä sekaisin myös kaupunkiympäristössä, kun taas mieheni hahmottaa vierastakin ympäristöä vaistomaisesti. Tai sen ei tarvitse vilkaista karttaa kuin kerran, ja se jää mieleen.
Näköaisti on ihmisen tiedonkäsittelylle tärkeä aisti. Näkötiedon käsittelyyn perustuvat kykymme ymmärtää näkemäämme, suunnistaa, arvioida etäisyyksiä ja rakentaa osista kokonaisuuksia. Näköaistin välittämän tiedon avulla hahmotamme itsemme suhteessa ympäristöön, luemme tekstejä, ajamme autoa ja opimme silmän ja käden yhteistyötä vaativia taitoja.
Visuaalisen hahmottamisen häiriössä näköaistin vastaanottaman tiedon käsittely aivoissa on eri tavoin vaikeutunut. Jos ihmisellä on vaikeuksia ymmärtää näkemäänsä tai tehdä päätelmiä nähdyn ja tilan hahmottamisen pohjalta, voidaan puhua hahmotushäiriöstä. Hahmotushäiriöiden yhteydessä on myös tavallista, että silmän ja käden yhteistyötä vaativa tekeminen on työlästä ja virhealtista.
Avaruudellinen hahmotus on tilan havainnointia suhteessa itseen ja ympäristöön. Se on kykyä arvioida etäisyyksiä ja suuntia, lukea karttaa ja käännellä esineiden kuvia mielessään. Avaruudellinen hahmottaminen on tarpeen, kun esimerkiksi suunnittelemme kulkureittiä tiettyyn kohteeseen, arvioimme ilmansuuntia tai esineiden sijaintia huoneessa. Se auttaa myös arvioimaan, kuinka kaukana jokin kohde on. Visuospatiaaliset hahmotusvaikeudet ovat usein seurausta aivojen oikeanpuoleisista vaurioista. (terveyskyla.fi.)
Toisilla siis on oikeasti olematon suuntavaisto ja hahmotuskyky. Ei ole siis tuosta vaan opeteltavissa oleva taito. Toki ne, joilla ei häiriötä ole, saattavat kulkea muiden mukana eivätkä kiinnitä huomiota ympäristöön, ja silloin voi harjaantua muodostamaan karttaa päässään aktiivisesti. Olen keskellä metsää kasvanut, mutta sisaruksista poiketen en voinut liikkua talon näköetäisyydeltä kauemmas yksin. En hahmota edes kodissani, missä kohdissa eri kerroksissa huoneet ovat. Joudun pitämään mielessä maamerkkejä, mutta ei niitäkään kovin monta päivää ja kovin monta reittiä voi pitää mielessään, kun ei kokonaisuutta ja laajempaa kuvaa ympäristöstä kerta kaikkiaan muodostu.
En tajua miten kaikilla on näin huono suuntavaisto
Rannekellot halvalla - www.vuodenmies.com