Miksi mielisairaaloita pelätään?

Joutuiko siellä eristykseen porukkaa?

Koska ne esitetään viihteessä pelottavina ja sadistisina paikkoina.

Vierailija kirjoitti:

Koska ne esitetään viihteessä pelottavina ja sadistisina paikkoina.

Tämä on se syy. Normaalissa elämässä psykiatrisessa sairaalassa ei ole mitään pelättävää. Tietysti psykoosi itsessään on pelottava kokemus, joten voihan se yhdistyä siihen sairaalaan sitä kautta. Mutta se on sitä sairautta, joka siellä hoidetaan pois.

Osaan nyt arvostaa vapautta aivan uudesta näkökulmasta.

Naisasiakkaalta sain jatkohoitoa silmälläpitäen kaksi näkki-kondomia.

Käyttöpäivää vielä paljon jäljellä.

Kliffaa söndagenia.

Ap

Niillä on kauhea historia eikä sitä ole vielä pois pyyhitty.

Itse olen ollut 2 kertaa mielisairaalassa ja ei se kovin mukavaa ollut. Monia melko sairaitakin ihmisiä samalla osastolla ja monet oirehtivat niin, että eivät aina olleet todellakaan miellyttävää seuraa. Eivät läheskään kaikki, mutta osa oli eikä tekemistä ollut kovin paljon. Kun sitten sitten itse oli melko huonossa kunnossa, niin ei siellä ollut todellakaan mukavaa. En todellakaan haluaisi sinne kolmatta kertaa.

Ensinnäkin pitää luopua tosta mielisairaala-sanasta. Siksi toisekseen osastoilla saattaa olla hyvinkin toimintakykyistä porukkaa. Esim.unettomuuden hoito ja traumaperäisten häiriöiden vakauttaminen.

En tiedä! Kun en siellä ole ollut potilaana tai en edes käynyt vierailulla.

Olen ollut mielisairaalassa. Arvaatko mistä syystä?

2 jaksoa takana, en olis hengissä ilman niitä. Toivottavasti vakava masennus ei enää uusi. Hoito hyvä, tauti karsea!

Ei mitään pelättävää. Olen ollut 2 kertaa. Hyvä ja asiallinen henkilökunta. Kirjasto, tv, jumppasali, muusiikkinurkkaus, hyvä ruoka. Sain apua, ja jäi ihan hyvät muistot.

Lepositeet ja pehmustettu huone olivat ikäviä. Samoin tainnutuspiikeistä seurasi huono olo vielä seuraavana päivänäkin.

Veljeni sairastui aikanaan pahaan psykoosiin ja sai hyvää hoitoa. Se oli 90-luvulla, jolloin hoitoajat oli riittävän pitkiä. Aluksi hän oli ollut hankala ja väkivaltainen, mikä ei yllättänyt meitä omaisia. Häntä oli jouduttu lääkitsemään vastentahtoisesti ja pitämään eristettynä muista. Kun aikaa kului, hänen psykoosinsa hellitti ja hänelle kehittyi sairaudentunto. Koko sairaalan henkilökunta auttoi kaikessa todella hyvin. Olimme yhteispalavereissa, omaiset pidettiin ajan tasalla ja henkilökunta muistutti pitämään huolta myös omasta jaksamisesta. Nyt on mennyt jo yli 25 vuotta ja veljeni on pysynyt lääkkeillä kunnossa. 

Koska vapaudenriisto. Kuka tahansa voidaan viedä sinne ja pakottaa mihin vain. Kiva jos sulla kävi tuuri. Kaikilla ei käy.

1 jakso takana ja kauheaa oli.

Tämä oli 2000-luvun puolessavälissä.

Mitään tekemistä ei ollut, kännykät piti antaa pois, jos halusi soittaa piti pyytää puhelinta.

Hoitajat tosi vittumaisia kaikille.