Mistä löytyy viimeinen toivonkipinä, kun toivoa ei enää ole?
Itse olen kulkenut pitkän tien viimeiset vuodet, on ollut mm. vakavaa huoltokiusaamista, vieraannuttamista ja läheisen alkoholismi. Nyt kun asiat ovat paremmin, jopa hyvin, niin taaksepäin katsoen on kyllä päiviä ja hetkiä, kun on saanut tosissaan ponnistaa pohjalta, sillä hetkellä viimeisillä voimilla.
Mikä sinut on saanut ponnistamaan pohjalta, mistä on löytynyt se vielä yksi toivonkipinä ja voimaa jatkaa eteenpäin? Jäin tätä itse miettimään ja minulla ainakin rakkaus omia lapsia kohtaan on asia, josta on saanut uskoa, voimaa ja rohkeuttakin jatkaa eteenpäin.
Kommentit (10)
Kriisipäivystys antaa avun. Sieltä se apu sit tulee. Joku ymmärtää jne.
Kirjat. Esim. Vapaudu tunnelukoista.
En saanut tapettua itseäni enkä jaksanut pidemmän päälle katuojaankaan jäädä makaamaan. Ei nuo nyt kovin toiveikkaita asioita olleet, mutta eteenpäin pakottava voima kuitenkin.
Mietin aamuisin usein heti herättyäni, miten lapseni pärjää vanhana, kun hänellä ei ole kuin yksi serkku. Ihan siis pahaa teki. Ei siis sisaruksia. Me vanhemmat kuollaan. Osaako ja pärjääkö hän elämän loppupuolella. Toivottavasti hänellä on vierellään joku rakas, merkityksellinen ihminen apuna.Millainen hän on vanhana ja onko hän menneeseen elämäänsä tyytyväinen. Näitä miettiessä omat murheet tuntuu pieniltä
Se, että yksin ei kannata jäädä vaan hakea apua. Se on toivo, kun muut voi auttaa, kun sä et enää jaksa.
Positiivinen asenne elämään, olen oppinut että hyvää seuraa aina.
Merkityksen löytäminen nykyhetkestä. Ei menneisyyden tai tulevaisuuden miettimistä, vain tähän hetkeen keskittymistä.