Minkälaista on teidän äidin tekemä lihakeitto?

Epäkorrekti kysymys. Nykyään ei saa tehdä enää lihakeittoa, vaan pitää korvata tuo mainitsemasi prosentti vegaanisella kumivuustolla tai pierupavuilla.

En kyllä muista hänen tehneen koskaan. Kotona siis ainakaan, töissä melko varmasti.

Hyvää, lihaa on paljon ja se on keitetty ylikypsäksi.

Aika laihaa, kun äiti on ollut jo 20 vuotta kuolleena.

Äitini keitti kyllä todella hyvää lihakeittoa, joka parani vain uudelleen lämmitettäessä. Lihaa oli paljon ja se oli mureaa. Perunoiden lisäksi siihen tuli runsaasti juureksia. Ainakin porkkanoita ja lanttua. Asuimme kaupungissa mutta juurekset saimme omalta vuokrapalstalta. Persiljaa ripoteltiin päälle ja muistaakseni myös ainakin joskus purjoa. Pitkä lihan haudutus ja keiton sakeus tekivät siitä erityisen maukasta. Tähän vielä, että äitini valitsi lihat aina hyvin tarkkaan ja osti ne erityisestä lihakaupasta.

Hyvää oli. Liha keitetty mureaksi, perunat sukulaisten perunamaasta, mitkä mahtavan makuisia, maustepippuria, suolaa, laakerilehtiä, keittojuureksia.

Lihakeitto oli todella maukasta ja siinä oli paljon lihaa.

Äiti oli muuten pirullinen nainen, mutta ruokaa se osasi laittaa.

Sylttyäkin tehtiin muuten niin että kaupasta tilattiin puolikas sianpäätä.

Sitä me lapset sitten ihmettelimme tiskipöydällä. Ei nykyään varmaan enää valmisteta niin "from scratch". Keitettiin painekattilassa, irroteltiin haarukalla, liotettiin liivatelehtiä...

Oi niitä aikoja. Tää oli siis 60-luvulla.

Silloin tehtiin vielä mämmiäkin itse uunissa. Lapsena taittelin niitä pahvirasioita joihin sitten valmis mämmi kaadettiin kun sitä oli tuntitolkulla kypsennetty miedossa lämmössä.

Vierailija kirjoitti:

Äitini keitti kyllä todella hyvää lihakeittoa, joka parani vain uudelleen lämmitettäessä. Lihaa oli paljon ja se oli mureaa. Perunoiden lisäksi siihen tuli runsaasti juureksia. Ainakin porkkanoita ja lanttua. Asuimme kaupungissa mutta juurekset saimme omalta vuokrapalstalta. Persiljaa ripoteltiin päälle ja muistaakseni myös ainakin joskus purjoa. Pitkä lihan haudutus ja keiton sakeus tekivät siitä erityisen maukasta. Tähän vielä, että äitini valitsi lihat aina hyvin tarkkaan ja osti ne erityisestä lihakaupasta.

Lanttu kruunaa lihakeiton maun kuten, jauhelihakeitonkin. Pitää muistaa laittaa lantun palat aina kiehuvaan nesteeseen ettei liemestä tule väkevän makuista.

Moneen kertaan lämmitetyn karjalanpaistin jämästä keitettyä lirua, jossa on pakastevihanneksia ja hajalle keitettyjä perunia. Välillä on myös kaaltakin. En suostu syömään sitä ollenkaan.

Paketti jauhelihaa, paljon perunoita, vihannessekoituspussi, pippureita muutama kokonainen ja jonkinverran vettä.

Vierailija kirjoitti:

Hyvää, lihaa on paljon ja se on keitetty ylikypsäksi.

Ennen olikin kaupoissa nk. soppalihaa, jossa oli myös luita. Ostan edelleenkin lihakaupasta sellaista soppalihaa ja talvella ei parempaa ruokaa olekaan kuin kunnon lihakeitto. Sinne laitetaan selleriä, palsternakkaa, purjoa, porkkanoita ja persiljanjuurta (en tiedä onko Suomessa saatavilla), kokonaisia pippureita. Lihat otetaan pois ja luut erotetaan ja liemeen laitetaan perunalohkot. Kun perunat ovat kypsiä lihat takaisin kattilaan ja sitten annetaan vielä hautua jonkin aikaa, hella pois päältä siis. Seuraavana päivänä se on sitten parasta eli parempaa kuin keittopäivänä. Helppo ja edullinen ruoka, luulisi maistuvan talvella kaikille. 

Ajatelkaas, että vanhat lapsuudenystävät löysivät toisensa tämän viestin avulla. Eikö elämä olekin joskus ihmeellistä.

Ihana tarina. Yatävykset Maire ja Hilma kohtaavat kahdeksankymppisinä, vuosikymmenten jälkeen.

Paljon porkkanaa, lanttua, selleriä ja pasternakkaa, kohtuullisesti perunaa ja ihanaa mureaa lihaa riittävästi.

Kaikki tämä hyvänmakuisessa kasvisliemessä.

Valmistan itse perheelleni lihakeiton samalla tavalla, kovasti siitä seuraavakin sukupolvi tuntuu tykkäävän.

Teen aina ison kattilallisen, koska keitto vain paranee makuuntuessaan jääkaapissa.